Satu Prusti
Tahdon herättää aamuruskon
RV-kirjat, 1992
129 + 1 s.
Alkulause: Koulu edusti minulle toista maailmaa.
Loppulause: Käänsin kasvoni aurinkoon, sillä Jumala on aurinko ja valkeus.
Tahdon herättää aamuruskon on Marilauran tarina. Tarina on kerrottu minä-muodossa. Kerronta on keveää, pakotonta ja kuvaavaa. Tarinan keskiössä on siis Marilaura, joka käy koulua St. Martinissa jossain päin Ranskaa. Ranskanopintojen ohella hän vapaa-aikoinaan harrastaa maalaamista Alphons-nimisen vanhuksen (?) ohjauksessa. Eräänä päivänä hän tutustuu Alphonsen pojanpoikaan Reneen eikä saa tätä mielestään, vaikka näiden kahden nuoren elämänkatsomukset ovat täysin toistensa vastakohdat. Marilaura on uskovainen, jolle Jumala on ensisijainen. Rene taas ei usko mihinkään, jos niin voi sanoa. Marilaura kipuilee tunteidensa ja uskonsa ristiriidassa.
Satu Prustin teksti on herkkää. Tekstistä kuvastuu nuoruuden into ja palavuus, myös rakkaus kaikkeen kauniiseen ja hyvään. Teksti on sekoitus arkea ja unelmia.
Miljöö on siis ranskalainen. Teksti on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka saavat miettimään, onko kirjoittajalla ollut omakohtainen kokemus maasta ja kansasta, vai onko kaikki tämä tietous maantieteestä ja väreistä koulutietoa tai kirjoista etsittyä tai mielikuvitusta. Teksti on kuitenkin sujuvaa eikä yksityiskohdat ole lainkaan päälleliimatun oloisia.Tahtoisin todellakin nähdä nuo värit, joita Prusti kuvaa: pronssinruskeat kalastajat, asuurinsinisyyden. Tämä on nuoruudenraikkaudella ja uskonantaumuksella kirjoitettu teos. Hienovireinen ja kliseetön.
Pyylevä, rusoposkinen vihanneskauppias hääräsi touhukkaana tiskinsä takana. Hänellä oli kenkäharjan paksuiset mustat viikset, jotka nousivat ja laskivat hänen puhuessaan. - Kurkkua hyvä rouva? Mies oli jo napannut kurkunvonkaleen tiskiltä ja oli punnitsemassa sitä - Kaksi frangia kilo mutta vain tänään. Kuinka monta laitetaan madame?
Erityismainita tälle lauseelle:
"Ajatukseni rakensivat kuunsäteistä sillan taivaaseen."
----
Tällä mukana Pariisi -Dakar kirjarallissa. Tämä teos sijoittuu siis Ranskaan. Ranskan eri kaupunkeja mainitaan, myös Pariisiin viitaaan. Tapahtumapaikka on kuitenkin toisaalla.
Satu on ystäväni, hän on kirjoittanut tämän kirjan parikymppisenä. Hän oli kyllä silloin jo nähnyt maailmaa, ehkä Ranskakin saattoi olla tuttu, mutta en ole varma. Hän kirjoittaa kauniisti. Pitäisikin lukea tämä vanha kirja joskus uudestaan, kun hyllystäni se kyllä löytyy ja Ranskasta tykkään. En muista, oletko lukenut Satun uudempaa romaania Aurinkoon puettu aika. Se kertoo Meksikosta, joka on Satulle tuttu maa, ja myös siinä on kaunista kieltä.
VastaaPoistaSatu on minullekin tuttu, olemme olleet ennen tämän kirjan ilmestymistä samalla kirjoittajakurssilla ja ihailin jo silloin hänen sanallista ilmaisuaan. Tuota Aurinkoon puettu aika -teosta en ole vielä lukenut, mutta toivon että löydän sen vielä luettavakseni.
Poista