Otto Makkonen
Tuulen lapset
Tampere 1974
(kirjailijan omakustanne?)
110 s,
Kirjoittaja, pappi ammatiltaan on tässä teoksessa tuonut esiin Afrikan kalliopiirroksia ja niiden antamaa kuvaa Bushmanneista, joita hän pitää maailman vanhimpana kansana. Ihan mielenkiintoinen, vaikkakaan en ihan kaikkea sellaisenaan niele.
Kirjoittaja peräänkuuluttaa tässä kirjassa katoavan luonnonkansan oikeutta elämään. Vaikka kirjoittaja on pappi ja lopussa mainitaan joitakin suomalaisia lähetystyöntekijöitä, jotka ovat toimineet bushmanninen parissa ei tämän teoksen pääpointti ole lähetystyössä vaan kulttuurisissa tekijöissä. Sinänsä ihan mielenkiintoinen aihe, jonka lukemista siivitti ja uteliaisuutta herättivät muutamat mustavalkokuvat. Sanallinen ilmaisu on ehkä hieman vanhahtavaa ja välillä hieman ihmetyttävää siltä osin, kuin viitataan Afrikan eri kansoihin. Kirjailija tuntuu kovasti arvostavan bushmanneja, mutta näyttää arvottavan eri kansoja kuitenkin eri lailla heidän taitojensa ja muiden seikkojen suhteen. Lisäksi kirjan painoasu on sivujensa suhteen väärin kokoonpantu. Sivun 66 teksti jatkuu sivulta 71 ja sivulta 70 pitää palata sivulle 68. Joten luvut vievät lukijan vähän eksyksiin.
Tuuli lensi pimeydessä suurin mustin siivin etsien paikkaa mihin voisi laskeutua lepäämään, sillä se kantoi toisessa siivessään elämää ja toisessa kuolemaa. Tuuli oli väsynyt ja taakka painoi, mutta lepopaikkaa ei näkynyt. Lopulta tuuli sukelsi taakkoineen suonsilmäkkeessä näkyvään valkoiseen vesilijaan.Kuolema suuteli liljan kukkaa ja silloin lilja kuoli. Tästä kuoleman suudelmasta syntyi ensimmäinen ihminen.
- Bushmannien luomiskertomuksesta
No, Raamatun mukaan ihminen ei syntynyt kuoleman suudelmasta vaan elämän henkäyksestä, joten en olisi ihan noin synkkä, mutta kaunis tuo bushmannien legenda on synkästä sävystään huolimatta.
---
Kirjallinen maailmanvalloitus: Botswana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti