Janette Oke: Julia's last hope!

Janette Oke

Julia's last hope

Bethany House Publishers, 1990

204 s.

 

 

 

- See this rosebud? She held  it out to Anna. - It's perfect. So new, so full of  promise and color. Someday it will be a full flower. Beautiful, fragrant. But just suppose I want it that way now. So I take the petals and force them to open up, to be mature - now. What will happen? Anna waited.   - I'd spoil it, Julia said. - I would crush and bruise it, and it would just wilt and die. It takes time to reach  full-flower, Julia continued. - We must nurture it, not rush it. It will happen if we are patient - and loving.

Julia  ja John Harrigan on aviopari. Julia on kotoisin suurkaupungista ja vauraasta perheestä. John on metsätyömies, ei niin rikas. He asuvat maaseutukaupungissa vuorten läheisyydessä. John on töissä sahalla. Perheessä on kaksostytöt Jennifer ja Felicity. Luonteiltaan tytöt ovat aivan erilaisia. Jennifer on vakaa luonne, kun Felicity taas on romanttisempi. Jennifer pitää vaatekaappinsa järjestyksessä, kun Felicityn kaappi taas on vaikeammin hallittavissa.

Julian koti on kaunis. Kaupungin hienoin ja komein rakennus, jonka John on vaimolleen itse rakentanut. John ei halua apua Julian isältä, appiukoltaan. Hänellä on ylpeytensä. Mutta kuinka  käy, kun kaupunkia kohtaa katastrofi. Saha lopettaa toimintansa ja se on  kaupungin ainoa työtä tarjoava yritys kaupungin miesväestölle.

Julia alkaa miettiä, kuinka hän pelastasi tilanteen. Hän saa idean,että tehdään kaupungista turistikaupunki. Julia saa naisväestöä mukaan suunnitelmaan. Mutta helppoa ei tule olemaan. Vieraita ei niin vain saada kiinnostumaan. Lopulta Julia saa maksavia vieraita, mutta kerta kerran jälkeen vieraat ovat tavalla tai toisella hieman erikoislaatuisia.

Ensimmäisenä tulee Hammondin perhe, jota saa passuuttaa kaiken aikaa. Heidän jälkeensä tulee pariskunta, Mr ja Mrs Williams. Herttainen pari, mutta rouvaWilliams vaikuttaa hieman 'eksyneeltä' aik ajoin. "Minun täytyy puhua tytöille. Julia ajattelee, On selvää, että rouva Williams on jollain tavalla sairas.  Pariskunta maksaa hyvin ja on paljon omissa oloissaan.Julia ja tytöt pitävät  heistä. Sitten eräänä päivänä taloon ilmestyy miehiä, jotka kertovat etsivänsä pariskuntaa, joka ei todellisuudessa ole aviossa. Herra on 'ryöstänyt' rouvan jonkinlaisesta parantolasta, jossa tämä on ollut hoidossa. Ja nyt he ovat karkumatkalla.  Pariskunta on kuitenkin jo lähtenyt talosta. Jättänyt vain viestin Julialle ja maksun taulusta, johon rouva oli ihastunut ja ottanut mukaansa. Jollain tasolla Julia toivoo, että pariskuntaa ei saataisikaan kiinni.

Sitten tulee vieraaksi perhe, johon kuuluu kaksi aikuista tytärtä. Tyttäret Priscilla ja Constance jäävät pitemmäksi aikaa vanhempien poistuessa parin päivän kuluttua. Tässäkin perheessä on jotakin kummallista. Constance saa palvella jatkuvasti Priscillaa, joka makaa vain huoneessaan hemmoteltuna. Mutta sitten Julia järkyttyy. Hän on vakaa kristitty, ja hän kokee itsensä hyväksikäytetyksi, kun tajuaa,että Priscilla, joka ei ole naimisissa, odottaa lasta.Kuitenkin perheen taloudenhoitaja Hettie puhuu Julialle järkeä. Ehkä Jumala on lähettänyt hänet tänne. Ja Julia häpeää tuomitsevia ajatuksiaan. Priscilla saa lopulta poikalapsen, johon Constance kiintyy. Kuitenkin tyttöjen äiti on järjestänyt kaiken ja lääkäri, jonka äiti on hommannut myös paikalle vie lapsen adoptoitavaksi.

Pieni kaupunki on muuttumassa aavekaupungiksi. Perhe toisensa jälkeen on muuttanut pois. Lopulta kaupungissa on vain kaksi perhettä Julian lisäksi. Julian mieskin on lähtenyt viikoksi toisaalle töihin ja tyttäret lähetetty isoisänsä luokse koulua käymään. Saada kaupunki jaloilleen ei ole onnistunut ja Harriganienkin on muutettava muualle.

Tämä oli ihan hyvä tarina. Hengellinen ulottuvuus oli ehkä hieman liikaa päälleliimattua ja varsinkin Julian ensireaktio, kun hän tajusi että hänen kodissaan on moraaliltaan arveluttava nainen, sai minut säpsähtämään, vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että lapset kuuluvat saada avioliitossa. Julian vieraiden vaihtelevuus ja erikoislaatuisuudet olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja toivat tarinaan humoristisen otteen.

Tarina on siis kerrottu Julian näkökulmasta. Vaikka muuta kaupunginväestöä sivutaankin he ovat vain sivuosassa.Tämä puoli jäi minua hieman mietityttämään. Olisin kaivannut enemmän kuvausta siitä, mitä tapahtuu, kun kaupunki vähin erin tyhjenee, muuttuu aavekaupungiksi. Muidenkin näkökulmaa kuin Julian, mutta tämä oli Julian tarina.

...