Konni Zilliacus: Siirtolaisia!

Konni Zilliacus

Siirtolaisia - Kertomuksia Amerikan suomalaisten elämästä

Suomentanut Juhani Aho

Ilmestynyt Porvoossa, Werner Söderström. 1897.

Projekti Gutenberg

Teos sisältää esipuheen Lukijalle, jossa ei kovin mairittelevasti puhuta kaikista Amerikkaan siirtolaisiksi lähteneistä. Syitä on ollut monia. Se, kuinka todenperäisiä ja aitoja nämä kertomukset, joita Konni Zilliacus on kirjoittanut, ovat, onkin sitten asia erikseen. Ainakin kokeillessani ensimmäisen tarinan päähenkilöä Eenokki Muposta, niin tuloksena googlaisusta oli vain viittauksia tähän teokseen. Konni Zilliacus oli maailmaa kiertelevä kirjailija toimittaja, joka oli ilmeisesti omanlaisensa persoona Suomen historiassa. Oletankin, että nämä kertomukset ovat enempi mielikuvitusta kuin todellisia tapahtumia, pakinatyyliin kirjoitettuja, joissa tosin on ripaus suomalaista kansanluonnetta ja siirtolaisuuden arkea.

Lyhyet luonnehdinnat teoksen tarinoista.

1. Eenokki Muponen intiaanisodassa kertoo tarinan siitä, kuinka Sioux-intiaanit ovat ryhtyneet kapinoimaan reservaattioloja vastaan ja niitä ruokavarantoja kohtaan, joita heille annetaan. Eenokki Muponen on asutustilallinen, jolta intiaanit ovat varastaneet työhevosen ja hän lähtee jalkaisin hakemaan sitä takaisin.

2. Kuinka Pekka sai anteeksi hevosen kuoleman.

Kertoo veljeksistä Matista ja Pekasta, jotka saivat tutulta kirjeen Amerikoista ja piletin tulla Montanaan töihin kaivokseen. Matti, joka on vanhempi ei oikein tiedä, pärjääkö Pekka nuorempana niin kaukana ja pitkällä matkalla. Lisäksi suhdetta kalvaa se, että Pekka on ilmeisesti syyllinen hevosen menetykseen tukkireissulla. Pekka on väkivahva nuorukainen, mutta ei suostu puhumaan sanaakaan hevosen menetyksestä. Matti ja Pekka matkustavat Amerikoihin ja junailija ajaa heidät ulos vaunusta kesken matkan. Matin kysyessä missä on Tirlots ei kukaan osaa neuvoa. Lopulta Pekka asiaa pähkäiltyään tulee siihen tulokseen, että lippu ei  ilmeisesti riittänyt pitemmälle ja he suuntaavat kohti vuoria, koska kaivoksestahan oli kyse. Pitkään taivallettuaan he tulevat mökkiin, jossa lopulta selviää suomea puhuvan miehen kautta, että Deer Lodgeen olisi päässyt suoraan junallakin, minkä takia he tänne ovat jääneet, mutta samalla selviää mihin päin pitää kulkea ja tarina päättyy Matin sanoessa, että ei hän usko, että Pekalla oli mitään syytä sen hevosen kuolemaan.
 

3. Naimiskauppa uudessa maailmassa.

Hämärä hotellinpitäjä etsii itselleen  apua  ja palkkaa maahan tulleen siirtolaisneitosen, joka pistääkin hotellin uuteen uskoon. Mies yrittää vokotella naista, jonka lopulta pelastaa muuan merimies, jonka kanssa he  karkaavat, nainen koti-Suomeen ja mies merille.

4. Valkoinen valo

Kertoo miehestä, joka pääsee rautateille töihin ja ylenee hommissa. Kutsuu mielitiettynsä maahan.  Tarinassa on vahvaa liioittelua, tai ainakin minulle maininnat siitä, miten paljon junia ja ihmisiä on liikenteessä maailmannäyttelyn tullessa. Sitten aletaan puuhata lakkoa, johon mies ei suostu. Lakkoilijat puuhaavat hämärähommia ja juttu päättyy surullisesti. Tarinassa oli "sydän kintaan peukalossa" ja sydäntä hieman enemmän kuin muissa.

5. Juho Penttinen.

Merimiestarina, jossa lippu ei olekaan riittänyt perille asti ja sitten on jouduttu järjestelemään asioita, jotta päästäisiin perille. Siinä joudutaan elämään kuivalla leivällä satama-alueella, josta poliisit vievät putkaan. Suomalainen ylpeys myöntyy vahvaan ateriaan, mutta ei rahalahjaan, jota tarjotaan hyvitykseksi väärästä kohtelusta.

6. Aatami Urola, isä ja poika ja the Unknown.

Hevosia ja vedonlyöntejä. Tästä tarinasta en oikein päässyt jyvälle. Mielestäni aika sekava keitos.

Ensimmäisen intiaaniaihe oli kiintoisa, joskin sen rasistinen sävy ei innostanut. Suomalainen sisu ja jukuripäisyys siinä nostettiin kunniaan ja intiaanit tehtiin naurettaviksi, ainakin jokunen heistä. Junatarina vetosi tunteisiin ja erosi  sävyltään. Oikeastaan nämä kaikki olivat hyvin erilaisia sävyltään. Pakinoiksi näitä kai lähinnä voi sanoa, vaikka minua ei kylläkään juurikaan naurattanut.

--

Mukana Joken runonurkan Gutenberg-haasteessa

Helmet 2020 kohta 26: Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö