Aarno Planting: Seikkailu päättyi laukaukseen!

 

Aarno Planting

Seikkailu päättyi laukaukseen

Otava, 1960

101 s.

Kertoja on kaikkitietävä ulkopuolinen, joka vie tarinaa eteenpäin 10-vuotiaan Manun näkökulmasta. Manu on siis päähenkilö ystävänsä Villen kanssa. Kerronta kulkee läsnäolevana.Selittäviä osioita on hyvin vähän. Kerronta etenee vakaasti ja rakenne hallittu.

Tarinan aihe on vakava. Lasten ja nuorten vaaralliset leikit. Manu ja Ville tekevät tuttavuutta Vekan kanssa, joka on kolme vuotta vanhempi. Veka on taitava veistämään ja hän on veistänyt puusta aidonnäköiset pyssyt ja tehnyt itselleen lännenasut säkkikankaasta. Manu ja Villekin tekevät samanlaiset puvut ja heidät kutsutaan mukaan isojen poikien salaiseen  kerhoon. Manu ja Ville hakevat käytettyjä ammuksia ja hylsyjä ampumaradalta saadakseen itsselleen kunnon panosvyöt. Mutta Manu alkaa epäröidä, kun hänen ja Villen saapuminen Isojen Poikien Päämajaan ei onnistu ilman huutoa ja melskaamista. "Joka tapauksessa heidän on määrä tavata Isot Pojat seuraavan kerran seuraavana perjantaina. Manu alkaa kuitenkin epäröidä ja alkaa aavistella että tämä kerho onkin toista kuin se kiva poikakerho, jossa hän on Villekin, tuon reilun kaverinsa löytänyt.


Kerronnassa ihan mukavaa dialogia, eläväistä, tosin myös hieman kömpelöä, sillä dialogiset osuudet on paljolti murteella kirjoitettua, tai ainakin mahdollisesti yrittää jäljitellä murreilmaisua. Tosin tämä murteellisuus taitaa olla jotain sekoitetta, josta ei saa kiinni, mikä murre olisi kyseessä. Kerrontaosuudet itsessään on kirjakieltä, mutta dialogia ja puheosuudet "murteellisia". Ihan normi puhekieltäkään nämä eivät ole ja pieni epätasaisuus sanoissa tekee dialogista hieman kömpelöä.

"Etkö sinä poika tiiä, että nyt on vaarallista liikkua yksin ulkona? Etkö oo kuullu kerrottavan niistä kahesta epäilyttävästä tyypistä?"
 

Tarina on traaginen. Isot Pojat eivät leikikään pelkästään lasten cowboy-leikkejä, puupyssyt vaihtuvat oikeaan pyssyyn ja seuraukset ovat kohtalokkaat. Tarina on kirjoitettu miesikä sitten, mutta on hyvinkin tätä päivää. Kaiken kaikkiaana tarina on hyvinkin realistinen, vaikka tuota murrejuttua dialogissa hieman mietin.Kirjassa on kristillinen sanoma, mutta myös vahva yhteiskunnallinen ote. Miten ohjata kasvavia poikia ja antaa heille tervehenkistä tekemistä ja  tiloja, joissa harrastaa. Ajallisesti tämä sijoittunee jonnekin 50-luvun lähiöön. Ei ihan maaseutua mutta ei oikein kaupunkiakaan.

Mukavia sanontoja:

Lääpän jäljet

Eivät kuivat oljet itsestään kahise

- Älä sää työnnä näppejäs toisen taikinaan!

...

Porin lukuhaaste kohta 8: Kirjassa on käytetty murretta