Victoria Hislop: Ne, joita emme unohda!

 Victoria Hislop

Ne, joita emme unohda

Alkuteos: Those who are loved

Suomentanut Laura Jänisniemi

Bazar, 2021

524 s.

Sinä olet elänyt niin kauan, giagiá. Joskus mietin, kuinka kaikki muistot mahtuvat päähäsi! - Aikamoinen ruuhka  siellä onkin, vanha nainen sanoi ja naputti otsaansa. - Kun katson kadulle, en näe pelkästään sitä, miltä se nyt näyttää, vaan millainen se oli ennen. - Missä mielessä? Nikos kysyi. - Nostalgisessako? - Ei aina. Ennen tapahtui hyviä asioita mutta myös huonoja. Ja tuonne katsominen palauttaa mieleen niin monenlaista.

Ne, joita emme unohda on historiallinen romaani. Päähenkilö on Themis Koralis, ja hänen perheensä. Tarina alkaa Themiksen lapsuudesta ja kulkee läpi vuosien ja sukupolvien 1930-luvulta aina nykyaikaan. Miljöö vaihtuu Kreikan pääkaupungista Ateenasta rajaseudun vuoristoon ja vankisaarille. Motiivina ja vahvana punaisena lankana on siis Kreikan historia, jonka vaiheet vaikuttavat fiktiivisen Koraliksen perheeen elämään.

Elefteria ja Pavlos Koraliksen perheessä on kaksi tytärtä, Themis ja Margarita sekä pojat Panos ja Thanasis. He ovat pakolaisia Vähä-Aasiasta ja köyhiä. Pavlos on merimies ja paljon poissa. Pavlosin äiti on tärkeä lisä perheen hyvinvoinnissa. Tarinaa viedään eteenpäin Themiksen näkökulmasta joka on myös  tarinan kertoja, Tosin kerrronta on ulkopuolisen kaikkitetävän kertojan, mutta kertojaksi ilmenee epilogissa kuitenkin Themis, joka kertoo elämänsä vaiheista lapsenlapsilleen. Tarinaa ei kuitenkaan viedä eteenpäin minä-muodossa vaan paremminkin Themis on ulkoistanut itsensä kertojana.

Kun huonokuntoinen talo, jossa Koralikset asuvat romahtaa, Elefteria masentuu. Yhdessä äitinsä kanssa Pavlos lopulta vie Elefterian hoitolaitokseen lähtien itse merille ja päätyen Amerikkaan. Tarinassa heillä on enää vain vähäinen osa ja lopulta he katoavat täysin muistoistakin. Themiksen tarina on siis sisarusten tarina, kuitenkin pääosin Themiksen.

Pidin tarinan alkupuolesta. Lapsinäkökulma on aina kiinnostanut ja tuo kerrontaan jotain miellyttävää. Koraliksen sisarussarja ei kuitenkaan ole kovin yhtenäinen. Margarita haaveilee rikkauksista ja hienoista vaatteista. Themis on innokas opiskelija. Kun syttyy sota ja natsit miehittävät Kreikan sisarusten näkemykset hajaantuvat. Thanasis ja Margarita kannattavat oikeistoa, kun Panos ja Themis taas ovat kommunisteja. Margaritan luonnetta kuvataan todella ikäväksi ja Thanasis ja Themis ovat aina vastakkain poliiittisissa näkemyksissä. Vaikka kaikki kauhistelevat niitä tekoja, joita puolin ja toisin tehdään niin päätyvät Panos ja myöhemmin myös Themis kommunistijoukkoihin. Tässä vaiheessa minussa syntyi antipatia Themistä kohtaan, joka oli tarttunut aseisiin. Samaistuminen Themikseen jäi vaillinaiseksi, mutta ei jäätynyt täysin. En kuitenkaan oikein ymmärrä Themiksen ratkaisuja kaikilta osin.  Hän oli kuitenkin vahva nainen, joka rakasti maataan ja perhettään.

Mikä tekee tästä teoksesta kiintoisan on juuri sen taustalla oleva historiallisuus. Olen oikeastaan tiennyt hyvin vähän Kreikan historiasta. Millä tavalla toinen maailmasota vaikutti kreikkalaisten elämään, millä tavalla naapurimaat ovat liittyneet asiaan? Näistä puolista voisin hyvin etsiä lisätietoa, sillä kiinnostus näihin tarinan taustoihin heräsi.

Teos on hyvin kreikkalaisesta näkökulmasta kerrottu. Kreikkalainen ja amerikkalainen elämäntapa eroavaisuuksineen tuodaan esille, kun Themiksen poika Angelos muuttaa Yhdysvaltoihin. Tekstissä vilahtelee aika ajoin kreikan kieleen ja kulttuuriin liittyviä sanoja, jokta on painettu kursiivilla.

Suoranaisen kerronnan ohella tässä on tasapuolisesti dialogia. Tilanteesta toiseen siirrytään luontevasti. Loppupuolella tosin tapahtumia viedään eteenpäin nopeutetusssa tahdissa. Kokonaisuus on kuitenkin hillitty ja hallittu, ei rönsyile mutta sisältää sen verran kulmia ja sivupolkuja että ei muodostu yksitoikkoiseksikaan. Pientä lukuväsymystä tosin alkoi olla viime sivuilla. Teoksessa ei myöskään mässäillä julmuuksilla, joita kuitenkin tuodaan esiin valikoidusti ja siten, että sisintä hieman kipristelee. 

Loppujen lopuksi minulla on hieman kahtalainen olo tästä lukukokemuksesta. Olen iloinen, että luin kirjan loppuun puolivälissä tulleista antipatioista huolimatta. Ei tämä huono tarina ollut ja historian ystäville vallankin mainio. Avaa historiaa ja tekee sen eläväksi ihan toisella tavalla kuin koulukirjat, vaikka kerrotaan fiktion keinoin. Taustatyötä tämän teoksen aikaansaamisessa on tehty paljon ja huolella.

Tämä teos on kertomus paitsi Kreikan historiasta ja menneisyydestä tähän päivään, myös kaunis tarina tiiviistä perheyhteydestä, joka kestää vaikeatkin ajat ja vaiheet. Themiksen ja sisarusten suhteet elävät ja muuttuvat vuosien ja tapahtumien myötä. Surultakaan ei vältytä. Tämä ei ole kiiltokuvakirja, ei romanttinenkaan. Toisaalta ei myöskään tietokirjamainen. Tämä on hyvin elävästi kuvattu, jossa kirjailija on elänyt päähenkilönsä rinnalla tarinaansa kirjoittaessaan.

Kaikki kolme istuivat taas penkille ja katselivat seitsemää kullankeltaista liekkiä, jotka valaisivat pimeyttä.Ilman täytti mehiläisvahan miellyttävä tuoksu.

...

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.