Tichon Semusjkin: Lapsia lumen ja jään maassa!

 

Tichon Semusjkin

Lapsia lumen ja jään maassa

Alkuteos: Tšukotka

Suomentanut Lauri Savolainen

WSOY, 1945

244 s.

Alku: Syyskuussa vuonna1928 höyrylaiva Astrakan saapui autioon ja asumattomaan Penkeynein poukamaan, joka on satakaksikymmentä kilometriä St.Lorezin lahdesta Tšuktšien niemimaalla.

Lapsia lumen  ja jään maassa on mielenkiintoinen kulttuuriantropologinen matka Jäämeren rannikolle jonnekin Siperian nurkille Tšutškien asuinsijoille. Venäjän aikaan omissa oloissaan ollut alkuperäiskansa saa vallankumouksen jälkeen vieraita 'suuresta maasta'. Seudulle ollaan perustamassa sivistyskeskusta. Saapuu opettajia ja lääkäreitä. Tšutškien elämänmuoto alkaa saada uusia muotoja, Ei kuitenkaan ole mikään helppo tehtävä saada Tšutški-lapsia kouluun, joka on sisäoppilaitos. Lapset ovat tottuneet asumaan varjangeissaan, syömään raakaa hylkeen- ja mursunlihaa, vetelemään sauhuja siinä, missä aikuisetkin. Ei ole helppoa tottua uusiin tapoihin, kun pitäisi peseytyä ja pukeutua aluspaitoihin ja kangasasuihin, sen sijaan, että käyttäisi ulkona hylkeennahka-asua karvapuoli sisälläpäin ja sisäoloissa oltaisiin ilman vaatteita. Kun lapset monien vaiheiden ja keskustelujen jälkeen saadaan kouluun, karkaavat he aina välillä paimentolaiskyliinsä koti-ikävän valtaamina.

Pidin tästä teoksesta ja kirjailijan  suhtautumisesta Tšutškeihin. Toki teos on jo iäkäs ja kuvaa erilaista aikaa. Pääosin teos avaa Tšutškien elämänmuotoa ymmärryksellä, joskin myös muutosta tarvitsevana.

Tsutskit ovat hyvyin lahjakasta kansaa. Vain vanhan järjestelmän tarjoamat edellytykset pitivät sen alkeellisella tasolla. Mutta tuskin oli tšutškien maahan tunkeutunut vapaa neuvostosivistys, kun tsutski alkoi ahnaasti ja helposti perehtyä siihen.

Kertoja on kirjailija, joka on toiminut opettajana ensimmäisessä Kamšatkan niemimaall perustetussa koulussa. Näin tämä teos on, näin ymmärtäisin, kirjailjan kokemusmaailmasta nousevaa kansankuvausta. Kerronta on sujuvaa, joskin paikka paikoin vanhahtavaa ja outoakin, kuten puhuttaessa   opettajista ja opettajattaresta, joiden nimiä ei kuitenkaan mainita.  Eskimotar-yhteydessä tämä vanhan suomenkielen muoto kuulostaa jo kummalliselta, vaikka toisaalta ymmärrän sen käytön. Se, että näitä venäläisiä sivistäjiä ei mainita nimeltä on tehokeino, jolla pääpaino ja huomio kiinnitetään alkuperäisasukkaisiin. Lapsilla on nimet ja luonne, samoin heimokunnan vanhimmilla ja päämiehillä. Pääasiassa kerronta on siis kokemuksellista kirjailijan näkökulmaa, välillä kuitenkin on päiväkirjaotteita, onko ne kaikki saman opettajan vai useamman jää epäselväksi.

Minä ymmärrän, miksi he nauravat, ja koetan selittää syyn huonoon puhetapaani. Sanon, että pian minäkin opin keskustelemaan paremmin heidän kielellään. Kaikki he huutavat:Karäm, karäm (ei, ei), et sinä opi, sillä olethan venäläinen, ja venäläiset puhuvat meidän kieltämme naurettavasti. Lisäksi olet nainen, mutta puhut Tšutškien kieltä miesten tavalla. Se se juuri naurattaa.

Tuosta miesten ja naisten kielestä puhuen teoksessa tuodaan esille myös kuinka kouluun tulleet tytöt eivät suostuneet sanomaan r-kirjainta. Mikä kulttuurinen syy tähän oli, ei kuitenkaan selvinnyt, Oli iso työ saada tytöt puhumaan venäjää, jossa kirjain oli tärkeä.

Toki teos on kirjoitettu neuvostoliiton sosialistisessa hengessä. Lenin vilahtelee välillä seinälle ripustettuna kuvana tai puheenpartena, mutta ei mitenkään suuressa määrin, samoin kuin ei muutkaan poliittiset ilmaisut. Jotain asenteesta ja luonnontieteellisestä näkökulmasta kertoo ilmaisut, kuten lasten iän selville saaminen eläinlääketieteellisin keinoin. Ja hieman minua hymyilyttää kun puhutaan kuinka "koululaistemme organismi oli tottunut lapsuudesta asti" liharuokaan.

Kulttuurikuvaus on juurevaa ja kuvaava ja  välillä tekstissä vilahtaa heimon oman kielen sanat ja ilmaisut elävöittämässä aikaa ja paikkaa ja tilannetta.

Joitakin ilmaisuja ei oikein ymmärtänyt, kuten millainen elävä se on se lahtaka eli merijänis?

Lotokka oli jonkinlainen reki, ilmeisesti, koska sillä vedettiin esimerkiksi saalista. Faktoria jäi myös hieman epäselväksi, oliko se tehdas vai kauppa tai joltain siltä  väliltä.

Loppupuolella tuotiin esille jäämeren ja arktisen alueen oloja. Mainittiin Bortland ja Eyelsonin tuhoon päättyneestä lentomatkasta, minkä historiallisuudesta en tosin päässyt sen enempää selville, kun yritin googlailla. 

---

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 2: Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa