Takashi Hiraide: Kissavieras

 

Takashi Hiraide

Kissavieras

Alkuteos: Neko no Kyaku

Suomentanut Raisa Porrasmaa

S&S 2016

152 s + viitteet

 

 

 

 

 Aloitus:

Aluksi ne näyttivät ajelehtivilta pilven hahtuvilta. Leijuivat aloillaan sen näköisinä kuin pienikin tuulenpuuska voisi puhaltaa ne mihin hyvänsä.

Alkukuvauksen jälkeen kertoja jatkaa tarinaansa kuvaamalla kotinsa lähellä olevan lauta-aidassa olevaa rakoa, joka muodostaa optisen harhan yhdessä talon ikkunassa olevan maitolasin kanssa. Talon asukkaille aidan takana kulkijat näyttäytyvät kuin kameran linssissä ylösalaisin.

Kissavieras on pieni ja viehättävä idylli arkipäivän todellisuudesta japanilaisessa miljöössä. Se on tarina pienestä valkoisesta kissavieraasta, joka ei pysy, naapuruston puolella, jonka pikkupoika on ominut vapaana kulkevan pikkukissan, vaan alkaa vierailla säännöllisesti kirjailjan (?) kotona. Yhdessä vaimonsa kanssa kirjailija tutustuu kissavieraansa sielunmaisemaan. He alkavat aivan odottaa tämän vierailuja. He nimeävät kissan Chibiksi, Pikkuiseksi. He valmistavat tälle oman sijankin, kunnes eräänä päivänä kissa ei enää tulekaan ja välit naapurin kanssa hankautuvat. Eihän se sovi, että heidän kissansa on noin vain omittu. Mutta kissahan on oman tahtonsa valtias.

Talon omistaja, Vanha rouva on alunperin kieltänyt lemmikkieäimet, mutta vaikuttaa siltä, että hän on alkanut katsoa tilannetta läpi sormien, ja kun Vanhan rouvan puoliso kuolee ja hän itse muuttaa palvelutaloon, pyytää hän kirjailjapariskuntaa katsomaan talonsa perään, kunnes se on myyty. Pariskunta muuttaa pois, kuitenkin lähistölle, jotta he näkevät selkovapuun, jonka alle kissavieras on sanottu haudatun.

Mutta onko se haudattu sinne puun alle? Siinäpä kysymys, joka jää vaille vastausta. Kissan kohtaloa verhoaa salaperäisyys.

Hieman erikoinen, mutta todellakin viehättävä pieni teos pienistä hetkistä elämän varrella ja  joka näin on enemmän kuin kissan tarina. Mikä minua kuitenkin jäi hieman mietityttämään on se, kun kirjailja vaimo erään kerran ajaa kissavieraan pois suuttuneena siitä, että tämä on puraissut tätä, mutta missään ei sanota kuinka kissavieras taas pääsi "armoihin".

---

Lukufiilis kokee, että Kissavieras on "surullinen teos, jota silti on ilo lukea". Itse en tätä aivan surullisena osaa pitää, haikeana kylläkin.

Sivuhenkilön mielestä Kissavieras on "pieni ja kaunis teos kaikille kissaihmisille sekä arkisista, haikeista kuvauksista viehättyville".