Aaro Honka: Osku ja kumpp.

 Aaro Honka

Osku ja kumpp.

Osku Ovelan kirjeiden valossa

WSOY, 1946

169 s.

Enpähän ole aikohin, jos ollenkaan, mitään näin erikoisella tyylillä kirjoitettua kirjaa aiemmin lukenut.Tästä ei oikein tiedä, onko tämä totta, tarua vai pullistelua. Jos ajatellaan ajallista miljöötä, joka on jatkosodan aika 1941-1944, niin tässä on jotain todenperää, mitä tulee talkootöihin, ja siihen, että poika kirjoittaa kirjeitä isälleen "sinne jonnekin". Mutta tapahtumat, niitä talkootöitä ja erästä tapahtumaa, lukuunottamatta eivät kuvasta lainkaan aikaa kuvattua.

Osku on lyseon ekaluokkalainen vuonna 1941. Hänellä on pikkuveli Emppa, joka täyttää 10 vuotta vuonna 1944. Hän on siis siinä seitsenvuotias teoksen alussa. Perheeseen kuuluu äiti, ja äidin veli Eno Taneli, joka vuosien mittaan ihastuu Oskun ja kumpp. avustuksella postineitiin, kihlautuu ja avioituu tämän kanssa.

Kirjailija Aaro Honka on kirjoittanut lukuisia kirjoja, joita wikipediassa kuvataan partiohenkisiksi. En tiedä, mitä se partiohenkinen wikipediassa tarkoittaa, enkä ole Hongan kirjoja muita lukenut, mutta tämän teoksen partiohenkisyys, siitä huolimatta, että partio mainitaan, on kaikkea muuta kuin partiohenkeä. Ainakin minun näkemykseni partiotoiminnasta on hyviyn erilainen, kuin se sekasorto, mitä niiden talkootoimien ohessa Osku ja kumpp. saavat aikaan. Kun Osku viimeisessä kirjeessä toivottaa isän takaisin kotiin sodan loputtua, niin jo on aikakin isän tulla kotiin ja laittaa jöötä talouteen, sillä meno on ollut Oskun kuvausten perusteella ollut melkomoista.

Muutamana  heinäkuun ehtoona, kuan voudin kaksoset, Viki a minä pelasimme tosissamme mottipeliä täällä Jussilan isossatuvassa, niin rupesi äkkiä kuulostamaan siltä, kuin olisi puoli tusinaa mammutteja tulossa villissä ravissa tätä pytinkiä kohti. Mutta tuskin me ehdimme  edes kunnolla rypistää pärstäämme hämmästykseen, kun jo kävi kymmenkunnan beaufortin tuuli ovissa, jotka lensivät lonksahtanen saranoiltaan. Jotakin tummaa vilahti oviaukossa ja Jussilan silmäpuoli kolli rääkäisi hengenhädässä loikaten leipävartaalle, siksi pahasti sekin pelästyi. 

Mutta leipävartaassa oli muutenkin ilmeisesti painoa tarpeeksi, koska se kollin ponkaisun aiheuttamana rysähti kerran ja romahti alas. No se mammuttilaulma oli eno Taneli, joka juuri sopivasti sai hengähtämään pysähtyessään koko leipävartaallisen Jussilan kivikovia kyrsiä kalloonsa. Niistä oli taas sellainen vaikutus, että vanha honkainen lattiapalkki, jolla mammuttia leikkivä eno juuri seisoi, katsoi saaneensa tarpeeksi painoa niskaansa ja sukelsi keskeltä katkenneena lattian alle. Ei kai ihme, että enon vvaltavasta kidasta kajahti kammottava karjaisu, kun hän vajosi syvyyksiin saaden vielä ohimennen lisäsurvaisun lankun toisesta päästä...

Kerronta on siis hyvin yliampuvaa, huumoristista toki, mutta vähän liiallista luodakseen uskottavan miljöön sotavuosien kotirintaman oloista.Mukana on siis vahvaa liioittelua ja pientä ironiaakin joissain kohdin puhumattakaan puhtaasta mielikuvituksesta. Uskottavinta on kuvaus siitä, miten koulupojat joutuvat hämilleen, kun saavat nuoren uuden miesopettajan, jonka pitäisi heidän mielestään olla rintamalla, ja minkä vuoksi he kohtelevat tätä sen mukaisesti, kunnes opettaja näyttää heille tekojalkansa. Kaikkein epäuskottavin tarina on kuvaus kahdella jalalla kävelevästä lehmästä, joka olisi vanha sirkuslehmä, ja jonka Taneli on ostanut maidon heruttajaksi. Sota on läsnä rivien välissä ja poikien leikeissäkin, kun he käyvät omia taistelujaan mädillä kasviksilla tai lumilinnoituksessa ja jotain ajan hengestä kuvastaa myös "aatuntyyliset viikset",

En tosiaankaan tiedä, mitä tästä teoksesta ajattelisin. Olisi kiva kuulla, jos joku on lukenut tämän tai jonkun muun Aaro Hongan teoksen, niin mitä ajatuksia niistä on herännyt. Onko ne kaikki samalla kaavalla kerrottuja? Itse tuskin tulen enempää tätä lajia tarvitsemaan. 

---