Helen Cresswell: Taikalaituri!

 

Helen Cresswell

Taikalaituri

Alkuteos: Up the Pier

Suomentanut Hilkka Pekkanen

WSOY, 1973

119 + 1 s.

Kansikuva: Maija Karma.

Esinäytös: Oli lokakuun ensimmäinen päivä, 1971. Aikataulunn mukaan Lontoosta kello 18.47 saapuva juna pysähtyi Llangollyn asemalle täsmälleen 18.49. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän siihen erityistä huomiota.

Minä kuitenkin kiinnitin lukiessani huomiota tähän parin minuutin eroon ja huomasin miettiväni, että jos juna lähtee Lontoosta 18.47, miten se voi olla jo kahden minuutin päästä perillä, mutta  se olikin taas minun huono lukupääni. Tosiasiassahan juna oli kaksi minuuttia myöhässä saapuessaan perille. Oliko tuolla kahden minuutin erolla jotain tekemistä tarinan juonen kannalta en osaa sanoa - ehkä. Tätä ei kuitenkaan kerronnassa mitenkään selitetä. 

Junasta astuu asemalla kaksi ryhmää. Toisessa on mies, nainen ja pikkuinen poika ja toisessa nainen ja pieni tyttö. Tyttö on Carrie, joka on äitinsä kanssa tullut Ester-tädin luokse, walesilaiseen merenrantahotelliin. Ympärllä kohoaa Ison Strindelin kalliot ja edessä avautuu meri ja salaperäinen huvilaituri, jolle Carrie kohta ostaa kausilipun.

Carrie on muutosvaiheessa, jossa entinen koti on myyty, isä jossain poissa ja tyttö äitinsä kanssa odottamassa uuden kodin löytymistä. 

Taikalaituri on kiehttova aikamatka, jossa Carrie tekee tuttavuutta  Pontifexin perheen kanssa. Ensin hän näkee pojan auringonkilossa, sitten koiran, jonka ympärillä lokkiparvi kiertää hullunlailla hyrränä ja sitten pojan koiran kanssa. Sitten Carrie hyppelee laiturilla ja tekee tietämättään taian muuttuen näkymättömäksi ja näkee myös pojan vanhemmat. Tätä ennen Carrie on tutkinut laiturin varren koppeja ja kiinnittänyt huomiota valokuvaan vuodelta 1921, jossa nämä poika, mies ja nainen ovat. Pontifexin perhe on jostain syystä siirtyneet ajassa viisikymmentä vuotta eteenpäin, vuoteen 1971 ja nyt he epätoivoisina elävät Llangollyn laiturin tyhjässä kopissa miettien, miten pääsisivät takaisin omaan aikaansa.

Kerronta on mutkatonta, sujuvaa ja mukaansatempaavaa, kaikkitetävää. Gareth Floydin mustavalkoinen kuvitus tuo tilanteet ja olosuhteet hyvin esille, Walesin kallioisista maisemista puhumattakaan. 

Hauska sadunomainen teos, jossa arjen epävarmuus, tulevaisuuden pelko ja elämän muutokset yhdistyy fantasiaan. 

Pohjoinen 2022 -lukuhaaste kohta 2: Kirja, jossa matkustetaan ajassa