Ainon erilaiset blogit!

Sivut

29 joulukuuta 2022

Fiona Valpy: Casablancan tarinankertoja!

 

Fiona Valpy

Casablancan tarinankertoja

Alkuperäisteos: The Storyteller of Casablanca

Suomentanut Taina Helkamo

Otava, 2022

Kansisuunnittelu:Emma Rogers

336 s.

Seuraavana aamuna lähdimme hotellista aikasin, jotta ehdimme käymään laguuneilla. Näky oli vaikuttava. Aamuaurinko paistoi hiekkadyynien valtamerestä erottaman tyynen veden pintaan, ja tuhannet linnut aloittelivat päiväänsä. Tyylikkäät flamingot seisoivat matalikoilla, pöyhivät auringonlaskun värisiä sulkiaan ja taivuttelivat pitkiä kaulojaan. Niiden sulokkaat liikkeet toivat mieleeni Josephine Bakerin; ne olivataivan yhtä eksoottisia. Toisinaan joukko lintuja lähti äkkiä kävelemään samaan suuntaan ja se, miten huolellisesti ne ojentelivata pitkien säärtensä jatkona olevia jalkojaan, toi mieleeni Joutsenlammessa esiintyneet ballerinat, jotka näimme viime vuonna, kun papa oli varannut meille joulun kunniaksi yksityisaition Pariisin ooppeasta. Tuntuu, kuin siitä olisi kokonainen ihmisikä. 

Kookkaampia ja tylsemmän näköisiä haikaroita seisoskeli siellä täällä ja katseli kateellisina ja uhkaavan näköisinä näyttävämpiä naapureitaan. Ja katsoipa mihin ain, kaikkialla oli pienempiä lintuja touhukkaasti etsimässä aamiaistaan papyruskaislojen vihreiden varsien lomassa - kaikenlaisia sorsia ja lokkeja ja lintu, jolla oli kiinnostava ylöspäin kaartuva nokka ja jonka maman sanoi olevan avosetti. On vaikea kuvailla, mietn ikimuistoinen näky ne rauhalliselle laguunille pesiytyneet linnut olivat, mutta etsin muutaman ilmaisun tesauruksestani: huomattavan upea joukko, mahtava näky, hämmästyttävän ihmeellinen lauma, vaikuttava kokonaisuus. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että kokemus oli äärimmäisen hieno.

Hieno ja vaikuttava oli myös lukukokemukseni tämän teoksen parissa, jonka ajallinen miljöö sijoittui kahtaalle. Oli nelikymmenluku sotineen ja Josien päiväkirjaotteet ja oli 2010-luvun Zoe avioelämänsä arjessa. Se, mikä yhdisti Josieta ja Zoeta oli pakolaisuus. Josie oli perheineen lähtenyt Pariisista toivoen pääsevänsä Yhdysvaltoihin. Nyt he olivat jumissa Marokossa, hän ja vanhempansa sekä isosisko Annette. Asunto on Casablancan ranskalaisessa osassa Nouvelle villessä,  Boulevard des Oiseaux'n talossa, johon myös Zoe miehensä Tomin kanssa on asettunut asumaan, sillä Tom on saanut työkomennuksen Casablancan satamaan. Josien ja Zoen elämää yhdistää pakolaisuus. Zoe tekee tuttavuutta Casablancan pakolaiskeskukseen, alkaa tekemään tilkkutyötä, jossa aiheena on elämänpuu ja hinkkaa käsiään hinkkaamasta päästyään. Josiekin hermostuksissaan puree kynsiään. Zoe tekee löydön lastenhuoneen lattian alta - Josien päiväkirjan. Nuoren aviovaimon ja katolis-juutalaisen pakolaisteinin elämät kietoutuvat yhteen.

Kerronta siis lomittuu näiden kahden ajan välille, kahden ihmisen elämäntarinan ympärille. On nykyisyys ja menneisyys, jotka kohtaavat äärimmäisen rajusti. Tarinan minäkertojat, Zoe ja Josie johdattelevat lukijaa halki Casablancan kaupunginosien, halki basaarien, kulttuurien. Halki toiveiden ja unelmien kohti - totuutta. En sanoisi, että Zoe olisi epäluotettava kertoja, hän ei vain kerro kaikkea suoraan. On asioita, jotka ovat liian kipeitä paljastettavaksi, vaikka lopulta kuitenkin totuus on kohdattava kaikessa paljastavuudessaan. Haukon henkeä! 

Upeasti kerrottu, rakenteellisesti eheä ja paljastuksessaan yllättävä teos.  Täynnä tunnetta, miljöön värikylläisyyttä, ääniä, tuoksuja, vuosisatojen tuomaa salaperäisyyttä. Aitoa, lämmintä myötäelämistä, kipristelevää mustasukkaisuutta, läheisyyttä. Tämä tarina ottaa mukaansa.

Casablancan tarinankertoja on fiktiivistä historiaa, jossa osa henkilöistä on todella  eläneitä. Josien ja Zoen hahmot ovat fiktiivisiä, mutta heidän kaltaisiaan on hyvinkin ollut olemassa. Heitä on olemassa. Ihmisiä, joilla on unelmia. Toivottavasti ei yksikään korppikotka saisi heidän unelmiaan kynsissään rikki repiä.

Erityismaininta tälle:

--- suukotan hänen niskansa pehmeää kaarta ja imen sisääni hänen viattoman täydellisyytensä tuoksua.

--

Bongataan lintuja -lukuhaaste

Pohjoinen 2022 -lukuhaaste kohta 4.   Usean henkilön näkökulmista kirjoitettu romaani. Tässä on ainakin kahden ihmisen eri näkökulma, kolmantena voisi olla näkökulma, jota valotetaan kirjailijan loppusanoissa.

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä todella kiinnostavalta! Aloitin tätä kerran, mutta jotenkin lukeminen ei silloin päässyt vauhtiin / alkanut sujua. Olen kuitenkin miettinyt, että haluaisin yrittää joskus uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. Tämä on koskettava tarina.

      Poista
  2. Kirja kolahti minuun todella vahvasti. Tarinan loppua olukea kuivin silmin. Täytyy tutustua Marokon 40-luvun historiaan. Haluan tietää myös lisää tilkkupeittojen salaviesteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on teos, jonka voisin hyvinkin lukea uudelleen.

      Poista