Dagnija Zigmonte: Lapset ja puut kurkottavat aurinkoon!

 

Dagnija Zigmonte

Lapset ja puut kurkottavat aurinkoon

Alkuteos: Bērni un koki aug pret sauli (latvia)

                Deti i derev’ja tjanutsja k solncu (venäjä)

Suomentanut Alli Airola ilm. venäjänkielestä

Kustannusliike Edistys

Kannen ja alkulehden taide: A. Beljukin

289 + 2 s.

 

Ja sitten isäntäväkikin muuttaa asuntoonsa alakertaan, ja pimeinä talvi-iltoina talo on jo kirkkaasti valaistu. Ensi lumelle ilmestyy jälkiä, je kääntyvät kadulta talolle, iloinen savukiehkura kohoaa taivaalle, valkoisen mansetin koristama käsi pudistelee ikkunasta pientä pöytäliinaa. Talo on alkanut elämänsä. Talo on vielä uusi, ihka uusi, lumihiutaleet ja sadepisarat iskevät sen numerotauluun ja virtaavat alas, eikä vähäinenkään ruostepiiru ole vielä ilmestynyt valkoiselle emaljipinnalle - ei talon numeroon eikä nimikilpeen: "Herta Suna, hammaslääkäri.

Talo on uusi, vastavalmistunut. Se sijaitsee Tornakalnsissa, Riialaisessa kaupunginosassa, Daugava-joen länsirannalla. Teoksen alussa eletään vuotta 1939 ja päättyessä 1944.

Ruoka-aikana he kokoontuvat pöydän ääreen - äiti, mummo ja Ilga. Äiti - hän juuri onkin Herta Suna, hammaslääkäri ja perheen elättäjä. Mummo on yksinkertaisesti vain mummo. Hänellä on juovikas, aina puhdas esiliina, takaraivolle pienelle nutturalle kierretyt harmaat ja sileät hiukset, ja hän tekee kaiken sen, mitä tällaisessa kodissa kuuluu tehdä. Entä Ilga, mitä hänestä voi sanoa? Hento tyttönen, jolla on kastanjanvärinen tukka, kapeat kasvot, hiukan kippura nenä. Hän on jo ehtinyt unohtaa Agenskalnsin, mistä tämä pieni perhe muutti tänne. "Siksi, ettei siellä ole mitään perspektiiviä alkavalle hammaslääkärille", äti oli sanonut ja äiti tietää mtiä puhuu. "Tornakalnsissakin asuu intelligenntejä ihmisiä", ätii sanoi, ja Ilga toisteli hiljaa tuota vaikeata sanaa "intelligenttejä".

Älykkyys. Sillä on merkitystä. Herta Suna arvostaa sitä, mutta mummo arvostaa rehellisyyttä enemmän. Ilga, tarinan alussa vielä pieni tyttö on älykäs tyttö hänkin. Auttaa äitiään hammaslääkärivastaanotolla kantaen välineitä tärkeän oloisena, kunnes äiti laittaa hänet kouluun. Tarkasti valittuun, suuri-ikkunaiseen kouluun. Ja Ilga menestyy. Hän on oppivainen.  

Ilga ystävystyy Valdisin kanssa, joka asuu myös äitinsä ja mummon kanssa. Tosin Valdis vihaa mummoaan, kun Ilgalle mummo on tärkeä. Valdis tykkää Ilgan lailla kirjoista. Kirjallisuusviitteitä tässä on ainakin maininnat  Tohtori Dolitla ja Old Vaverlijs. Edellisen tiedän, mistä on kyse, jälkimmäinen on aivan outo. Valdis on kiinnostunut  linnuista, joita hän tutkii ja rengastaa. Ilgan syntymäpäivänä hän tuo eläintarhasta, jossa on töissä, papukaijan sulkia tytölle lahjaksi. On Ilgalla tyttöystäväkin, Mira, jonka kanssa pidetään pientä puutarhaa. Miran puutarha on tosin kämmenenkokonen. Ilgan puutarhassa kasvaa resedoja ja alopekuuri, kasvi, jolla on ketunhäntää muistuttava tummanpunainen kukka. 

Tarinan vahvana teemana on kuitenkin sota. Latvia miehitetään. Ensin Neuvostoliiton toimesta, sitten saksalaisten. Herta Suna kauhistelee ensin, kun Ilga laulaa laulua: Jos syttyisi sota. Vähitellen Hertan asenne kuitenkin muuttuu. Hän alkaa kaivata jotain iloa elämään, ei ainaista työntekoa. Hänhän on on nuori vielä. Hän alkaa käydä huvittelemassa, viipyy myöhään, seurustelee saksalaisten kanssa. Mummo kauhistelee ja varoittaa, mutta Herta Sunan mieltä ei muutetan. Hän jättää oman hammasklinikkansa ja menee töihin saksalaisille. Naapurit alkavat karsastaa häntä. Haris, ompelijattaren poika, josta Ilga myös pitää ei enää käy heillä. Haris on puolensa valinnut. Hänestä latvialaisten toivo on venäläisissä.  Ilgaa kaikki hämmentää. Hän on eräällä tavalla lojaali äidille, mutta älykkäänä tyttönä näkee myös sen, että äiti toimii väärin. Ilga kauhistelee sodan julmuutta, hän näkee kärsivät ihmiset. Haris näkee, kuten asia esitetään, sen, kenen kädessä ase on. Naapurista katoaa Kackmanin juutalainen perhe, kaikenlaista tapahtuu. Koulukin otetaan saksalaisten käyttöön.

"Oho, miten Latvian kansan koko historia on muuttunut! Saksalaisetko ja heidän maahanhyökkäyksensäkö sen on muuttanut? Mutta, hyvät lapset, muutenhan latvialasipoloiset olisivat jääneet villi-ihmisiksi!  Opettaa historianopettaja Kalejs, nuori mies, johon Ilga ihastuu, käy Veijs-kadulla kävelemässä nähdäkseen, missä opettaja asuu, kunnes rakkaus kuivuu kuin räkä opettajan nenäliinassa.

Lapset ja puut kurkottavat aurinkoon on paitsi kuvaus sodasta, ennen kaikkea kuvaus toivosta. Niin kuin lapset ja puut kurkottavat kohti aurinkoa, ei elämä anna periksi. Se nostaa päänsä vaikeuksien keskeltä ja katsoo kohti tulevaisuutta.

Sota on ohi. Saksalaiset perääntyvät. Herta Sunakin  pelkää. Lähtee pakoon, kohti Saksaa. Ilga ei lähde. Hän jää mummon kanssa kahden. Mutta onhan Haris, joka kutsuu.

- Tulen heti! tyttö huuta raottaen ikkunaa. - Haris, tulen heti! Hän juoksee jo portaita alas. Räjähdysten jylinä tuntuu yhä kovenevan. - Tule jo! Ilga huutaa hengästyneenä hätäisesti ikäänkuin pelkäisi myöhästyvänsä. Hän juoksee mukulakivikatua ystävän luo, ja tämä odottaa maltillisesti.

--

Tämä oli ihan ajatuksia herättävä ajankuva. Lapsinäkökulma on hieno. Kasvu, ymmärryksen lisääntyminen, elämän realiteetit tuodaan hyvin esille. Myös ristiriita ädin ja tyttären (mummo - Herta Suna tai Herta - Ilga) välillä. Ilgan ja mummon välillä ei ristiriitaa ole. 

Teoksen ilmestymisvuotta ei mainita, mutta teoksen kerronnasta ja julkaisutiedoista voi nähdä, että tämä on julkaistu aikana, jolloin Latvia kuului Neuvostoliiton alaisuuteen. Tämä puoli minua hieman kirpaiseekin, tämä pieni häilyvä, rivien välissä kuultava ajatus pahasta Natsi-Saksasta ja hyvä Neuvostoliitosta, mitä Haris edustaa. Kun tietää, että Latvia, niin kuin Suomikin, oli kahden pahan välissä, niin voiko siinä tehdä valinta?  Jos itse olisin puristuksissa suden ja karhun välissä, niin kumman puoleen kääntyisin? Pienempi paha, millä se mitataan?

Pidän teoksen kansipapereiden kolmivärisestä vahvuudesta. Samoin sisälehdellä oleva mustavalkoinen piirros, taidekuva on vaikuttava. Pidän myös kirjan kannessa,, kansipaperin alla olevasta grafiikasta. Teoksen painoasuun on kiinnitetty hyvällä tavalla huomiota, tarinaa tukevalla tavalla. Mikä on kiintoisaa on näissä "sosialistisissa" teoksissa käytetty typografia. Se tuo mieleen entisajan kirjoituskoneet. On hieman kuin lukisi käsikirjoitusta. 

Hieman outoja ilmaisuja:

Aiemmin mainitun alopekuurin ohella fileepitsiuutimet ja vatiini.

Erityismainita tälle virkkeelle:

Totuuden näkeminen pistelee joidenkin silmiä kovemmin kuin hamppukankainen paita ihoa.

Suomi-bongaus:

Nyt radiolähetykset keskeyttää vain ilmahälytys. Kun Italia viime kesänä antautui, Herta Sunan seurapiirissä kaikki olivat levottomia ja puhuivat petturuudesta. Kun nyt sama asia tiedotetaan Suomen suhteen, ovat kaikki vaiti.

 --

Helmet 2023 -lukuhaaste 4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna. Aloitin tämän teoksen lukemisen jo viime vuoden puolella, mutta en saanut loppuun, kun ei ollut ainoa teos, jota luin.