Saimi Peltonen: Pienet hevoset Lapin yössä!

 

Saimi Peltonen

Pienet hevoset Lapin yössä

Pilot-kustannus 2003

Kuvitus Jenni Lindfors

Liisalle omistettu tarina Korpelan talon elämästä sotavuosien Lapissa. Lyhyitä, katkelmanomaisia muistikuvia, joissa kuitenkin punaisena lankana pienen tytön kasvu lapsesta aikuisuuden kynnykselle, hengellisestä heräämisestä. Taustalla lestadiolaisuus. Ei kuitenkaan mitenkään saarnatyylinen eikä heristelevä tyyliltään.

Kuvaus alkaa pirtin kuvauksella: "Astun porstuasta oikealle pirttiin, jossaon viisi ikkunaa. Yhden ikkunan alla on penkki. Sitten on sänky, toinen sänky ja nurkassa päästä vedettävä sänäky, pitkä pöytä, kaksi penkkiä, äidin ja isän sänky, nurkkakaappi, tiskipöydän tapainen, muuri ja portaat muurin päälle, puuhella, musta pata, kahvipannu aina hellalla ja pölkyn päällä vesiämpäri sekä rukki ja hahtuvakoppa."

Siinäpä sitä sisustusta. Omasta lapsuudestani muistan myös päästävedettävän sängyn ja muurin ja muurin päälle menevät portaat. 

Tässä tarinassa ei kuitenkaan eletä Keski-Suomen maisemissa, vaan Lapin perukoilla, Kemijokivarressa, jossa "joki virtasi kirkasta vettä kuin Siionin virta. Uitiin ja kahlattiin yli karikkojen saaresta toiseen, Isosaari, Pikkusaaari, Heinäsaari ja Kaukonvalko, joka oli uitonherran saari - Rovaniemen herrasväkeä."

Omaelämäkerrallinen lapsuuskuvaus siis. Kerrontaa elävöittää mustavalkoinen kuvitus, jonka on tehnyt Jenn Lindfors. Lainatessa ajattelin, että saisin tästä inspiraatiota omien muistelmieni kirjoittamiseen, mutta ei sitä innoitusta oikein syntynyt. Viihdyin kuitenkin tämän teoksen äärellä. Kuvaukset liikkuvat koulumaailmasta sodan syttymiseen, elämästä saksalaisten rinnalla ja evakkomatkasta Ruotsiin, paluusta kotiin ja jälleenrakentamiseen.

Mainittakoon vielä, että kyllä tässä hevosistakin puhutaan. Erityisen arvon saa Korpelan talon Putte, vinokavioinen hevonen, jota ollaan ottamassa sotaan. Mutta kuinka käy? 

"Isä kertoi, että juoksukierron kokeessa Putte oli lentänyt polvilleen, eikä ollut tahtonut päästä ylös. - Herrat käskivät minun viedä kaakkini kotiin, isä nauroi.  Olet sinä, Putte, viisas hevonen. Putte kopsautti hieman vinoa kaviotaan ja hirnahti hilpeästi." 

Lukiessani heräsi kysymys: Osaavatko hevoset ajatella? Tiesikö Putte mitä teki, tekikö tarkoituksella mitä teki?

 Hauska, elämänmakuinen kuvaus

--

#täyttälaukkaa haasteen löysin instagrammista ja hevosten ystävänä tämä alkoi heti kiinnostaa