Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat!

 

Holly Ringland

Alice Hartin kadonneet kukat

Alkuteos: The Lost Flowers of Alice Hart

Suomentanut Hanni Salovaara

Minerva, 2022

407 s.

 

Alice Hartin kadonneet kukat on kuin puutarha. Täynnä kiehtovia luonnonkukkia. Mutta niin kuin puutarhassa ainakin, kukkien keskellä kasvaa rikkaruohoja. Toivoisin, että joskus voisi lukea teoksen alusta loppuun ilman, että täytyisi ruveta kitkemispuuhiin tai syljeskelemään pahaa makua. No, luin kyllä tämän loppuun, mutta en ihan sanasta sanaan. Mainittakoon, että useamman sivun kiitososio teoksen lopussa ei jaksanut innostaa. Se oli aivan liian pitkä, vaikka kirjailijalle se tuntui olevan hyvinkin merkittävä listaus.

Tarinan päähenkilö on Alice Hart, joka kertomuksen alkaessa on 7-vuotias. Hän asuu isänsä Clemin ja äitinsä Agneksen kanssa eristäytynyttä elämää pienen kaupungin laitamilla, sokeriruokopeltojen takana, meren rantamilla. Tarinan alku laittoi lukuhaluni koville. Haluanko minä todella lukea tämän kirjan? Lapsi, joka miettii, kuinka saisi "tuikattua isänsä tuleen" kuulostaa niin pelottavalta, kauhealta, sairaalloiselta. Jatkoin kuitenkin lukemista toivoen, että lapsi ei kuitenkaan olisi aivan psykoottinen ja eihän hän ollut. Alice Hartin kadonneet kukat on kertomus perheväkivallasta, perhesuhteista, rakkauden voimasta, identiteetistä. Alice Hartin kadonneet kukat on ennen kaikkea tarina naisista naisille.

Tarina alkaa vahvasti ja kehittyy dramaattisesti. Kerronnassa on traagisuutta, vahvoja tunteita, mutta myös sanattomuutta. Historian salaperäistä puhumattomuutta. Lämpöä, läheisyyttä sen verran, että ei aivan kalikaksi muutu. Vahvimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin kukat esittelyineen. Mietin, ovatko nämä aitoja, todellisia, olemassaolevia kukkia ja kyllä. Vastaantulevat tutut nimet sen kertoivat. Toisaalta, niin suuria kuin mielikuvitus voikaan luoda, niin ehkä tällaisen kukkatarhan keksiminen olisi liian iso ja vaivalloinen tehtävä. Nämä Australian luonnonkukat vetivät minua puoleensa niin, että minun täytyi ruveta etsimään niistä kuvia todetakseni, että ne onkin kuvattu, ainakin osittain teoksen todella kauniissa kansikuvituksessa, jonka on tehnyt  Hazel Lam. Suomentaja on tehnyt mittavan ja hienon työn suomentaessaan nämä kuvaukset.

Australian luonto on kuvattu pieteetillä, tosin kuvauksessa on käytetty myös fiktiota paikkoihin liittyen. Australian alkuperäisväestön historiaa ja kulttuuria sivutaan. Sitä, kuinka aboriginaalilapsia erotettiin vanhemmistaan ei ehkä tiedosta, jos ei asiasta ole aiemmin lukenut, itsellenikin henkilöhahmo avautui vasta vähitellen.

Mitä jäin ihmettelemään oli yöpuvun tasku. Miksi yöpuvussa olisi tasku? Minä en muista ainuttakaan yöpukua, jossa olisi ollut tasku. 

Muutamia kuvauksellisia kohtia:

... missä meri on ommeltu kiinni taivaaseen.

 Linnut ja sirkat lauloivat auringon alas

Höyryävän veden huokaus

--

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 16: Kirjassa kirjoitetaan kirja. Alicen kirjoittama kukkakirja on ehkä hieman tavanomaisuudesta poikkeava, mutta kirja kuin kirja, sitä kuitenkin kirjoitetaan. 

--

Muualla sanottua.

Kirsin kirjanurkka: Imelyyden liepeitä hipovan toiveikas loppu

Kirjojen keskellä: Tarina ei ollut aivan täydellinen

Kirjakaapin avain: Australian hehkuva luonto ja kukat antavat upeat puitteet tälle tarinalle, joka tosiaan onnistuu riipaisemaan sydäntä ... ....  lämmin, mutta ravisteleva teos.