Roxanne Van Iperen
Auschwitzin sisaret
Alkuteos:'t Hooge Nest
Suomentanut Sirpa Parviainen
Bazar, 2020
365 s.
Alkusanat: Hetkenä, jona ajamme pitkin metsäpolkua ja talo pilkistää näkyviin puiden välistä, me rakastumme. Se ei ole aivan se "pieni mökki maaseudulla", jota olimme odottaneet - tämä talo on valtava, ja sillä on nimikin: Korkea pesä.
Kirjailija Von Iperen alkaa perheensä kanssa kunnostaa vanhaa taloa, joka "huokuu historiaa ja mahtipontisuutta, mutta on vailla irrallisuutta ja teennäisyyttä. Ympärillä on metsäpuutarha, korkea heinikko, köysitikkaat, joita roikkuu siellä täällä ja takapihan hedelmätarha. Kuvauksen perusteella mitä ihanin paikka asua suojassa sivilisaation häiriöiltä, tähtien alla.
Von Iperen saa kuitenkin huomata, että talolla on historiansa. Se alkaa paljastaa vaiettuja asioita. Hän löytää Janny ja Lien Brilleslijperin tarinan. Tarinan rohkeudesta ja pelottomuudesta.
Janny ja Lien Brilleslijper olivat hollantilaisia sisaruksia. Perheeseen kuului isä Jospeh, äiti Fientje ja s nuorempi veli Jaap. Lien oli vanhin, sitten tuli Janny. Brilleslijperit olivat Hollannin juutalaisia. Janny avioitui ei-juutalaisen Bob Brandesin kanssa, jonka kanssa sai kaksi lasta, Robertin ja Lieseloten. Janny toimi espanjan sisällissodan aikana kommunistisessa vastarintaliikkeessä fasismia vastaan. Lien meni yhteen ei-juutalaisen Eberhard Reblingin kanssa ja sai tyttären Katinkan.Kun natsit valtasivat Hollannin ja juutalaisia käskettiin rekisteröitymään Lien rekisteröityi mutta Janny ei. Kun juutalaisten ahdinko syveni Janny ja Lien alkoivat toimia vastarintaliikkeessä, hankkivat väärennettyjä henkilöpapereita, elintarvikekortteja, piilottivat juutalaisia, vaikka itse olivat juutalaisia.
Korkea pesä, talo, johon kirjailija rakastui oli heidän piilopaikkansa, jonka Lien ja Janny perheineen vuokrasivat ja josta käsin he toimivat. Sitten heidät petettiin. Henkilö, joka oli itsekin toiminut vastarintaliikkeessä pääsi vapaaksi, mutta häneltä vaadittiin nimiä säilyttääkseen vapautensa.
Lien ja Janny, heidän vanhempansa, veljensä ja piilottamansa juutalaiset joutuivat ensin Westerborgiin ja sitten Auschwitziin ja viimemmäksi Bergen-Belseniin. Jannyn puoliso Bob oli muualla ja säästyi pidätykseltä. Eberhard, joka oli kieltäytynyt sotapalveluksesta pääsi karkuun Jannyn toimiessa rohkeasti automatkalla. Lapset, jotka olivat 3-5-vuotiaita säästyivät myös. Heidät toimitettiin läheisen lääkärin hoiviin. Suurimmassa vaarassa karkoitettavaksi oli Katinka, joka katsottiin täysin juutalaiseksi, koska vanhempansa eivät olleet naimisissa, mutta Robert ja Lieselotte olivat vain puoliksi juutalaisia, koska vanhemmat olivat avioituneet ennen seka-avioliittoa kieltävää lakia. Katinkaa tullaankin hakemaan, mutta vastarintatoimijat ovat ehtineet kidnapata hänet lääkärin luota. Robert ja Lieselotte ovat jo päässeet isänsä vanhempien luokse turvaan.
Aushwitzin sisaret on hieno tarina rohkeudesta ja pelottomuudesta, periksiantamattomuudesta tilanteessa, jossa luulisi että kaikki toivo on mennyt. Minua kiinnnosti tämä teos lähinnä tuon vastarintatoiminnan takia. Tältä osin tarinassa oli uusi näkökulma. Loppuosa, pidätystä seuraavine puolineen oli liiankin tuttua. Toisaalta se toi myös uutta tietoa Anne Frankin kohtalosta, sillä Brillelijperin sisarten lailla samassa ryhmässä on myös Frankin sisarukset Anne ja Margot joiden viimeisiä hetkiä Janny ja Lien ovat todistamassa.
Suomi-bongaus:
"Vain vähän ennen saklaisten miehitystä Bert Bochhove asui kilometrien päässä Huizenista. Hän pyöritti myllyä Suomessa aina vuoteen 1939 saakka, jolloin perheensä pyysi häntä palaamaan ja ottamaan hoitoonsa perheen liikeyrityksen veljensä
Teoksen kansista täytyy antaa tunnustusta siitä, että kustantaja ei ole päätynyt kansiratkaisussa samaan, kuin monissa muissa samaa aihetta käsittelevissä teoksissa on päädytty. Kannet ovat tyylikkäät ja vaikuttavat Ne kiinnittivätkin huomioni. Suunnitelijaa ei mainita. Teoksen suomenkielistä nimeä sen sijaan hieman kritisoisin, sillä, kuten aiemminkin vastaavien teosten kohdalla olen maininnut, Aushwitzin nimen liittäminen nimeen, ei minusta anna teokselle lisäarvoa, päinvastoin. Se alkaa olla kulunut määre. Alkuperäinen nimi Korkea pesä olisi ollut kuvaavampi. Tämä ei ollut ensisijaisesti vain keskityVan sleirikuvaus. Tämä oli tarina talosta, jolla on historia. Tietysti myös tarina ihmisistä.
Iperen on saanut tästä teoksesta hollantilaisen OPZIJ-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019
Muualla sanottua:.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti