Soile Kaukovalta: Teinitytön ikkuna!

 

Soile Kaukovalta

Teinitytön ikkuna

WSOY, 1959 (2. painos)

164 + 2 s.

Naistenviikko jatkuu ja vietämme Leenan, Leenin, Lenitan ja Matleena nimipäivää. Onnitteluni kaikille päivänsankareille. Naistenviikon lukuhaasteeseen löysin Soile Kaukovallan tyttökirjasta Teinitytön ikkuna Leenan, joka tosin ei ole teoksen varsinainen päähenkilö, tärkeä kuitenkin, ja saa edustaa tässä päivän nimipäiväsankaria. 

Teinitytön ikkuna on tyypillinen nuorten tyttöjen kirja. Teos on julkaistu WSOY:N Vihreässä kirjastossa.. 

Merja Kanto, teoksen minä-kertoja on 16-vuotias yhteiskoululainen. Kotoisin maalta, Karivedeltä.  Käy koulua Tampereella. Tampereeseen liittyvää paikanimistöä on Amuri, Tammerkoski, Satakunnan silta, Hämeenmuseo. Näsijärvi.

Tarinointi saa alkunsa, kun Merja astuu Sofiankatu 7:ään, jossa asuu 10-vuotias Tupsu ja Merjan kanssa samanikäinen Taina. Tupsu ja Taina ovat orpoja ja asuvat isovanhempiensa luona, joiden ainoa poika, tyttöjen isä on kuollut. Tytöillä on myös veli, Tommi, joka asuu Hämeenlinnassa lasten enon luona. Merja kotiutuu heti  ja ystävystyy Tainan kanssa mitä pikimmiten. Vieraudentunteesta ei sanaakaan.

Leena Haapasalo on yksi Merjan ja Taina luokkatovereista. Eräänä aamuna hän syöksyy hiuspörrö hulmuten ja kasvot vääntyneinä ulos luokasta.Syynä on päiväkirja, joka on edellisenä päivänä pudonnut huomaamatta lattialle, eräs luokan pojista on sen poiminut ja lukenut ja on tytön saapuessa luokaan lukenut sitä suureen ääneen, otteen, jossa Leena tunnustaa tunteensa erästä luokan poikaa kohtaan. 

Luokanopettaja Sorja, selvitettyään missä Leena on ja miksi ei ole läsnä, huomauttaa, että "pilkka voi jättää nuoren ihmisen mieleen syviä jälkiä, puhumattakaan, kuinka halpamaista on pitää hallussaan toisen päiväkirjaa ja vielä lukea sitä." Leena on possa pari päivää ja tulee sitten kouluun, koska vanhempansa vaativat. Mikä minusta on ylenmääräisen liioiteltua on Leenan isän kielto, että Leena ei enää lainkaan pitää päiväkirjaa. Ehkä Leena ei sitä enää haluaisikaan, mutta isä, joka kieltää tytärtään pitämästä päiväkirjaa kuulostaa niin - ääri-ilmiöltä.

Myöhemmin Leenasta paljastuu uusi ominaisuus. Hänellä on suuremmoinen lauluääni ja hän ottaa laulutunteja. "Leenan hoitamattomat hiukset ja iloisesti ratkeilevat puserot ilmensivät taiteellista suurpiirteisyyttä",  näin luokka oli ymmärtävinään, mutta luokan kuuluisin poika, näyttelijäkokemusta omaava Sakke sanoo, että "taiteellisuuden ei tarvitse ilmetä epäsiisteytenä". Mutta kissanruseteissa kyllä, vastaa Taina viattomasti viitaten Saken solmukkeeseen. Myöhemmin, kesäloman lähestyessä, eräs poika luonnehtii Leenaa, joka on saanut kesätyöpaikan jossain konttorissa, täsmälliseksi ja tarkaksi, mikä ehkä kuitenkin on hyväntahtoista ironiaa tai sarkastisuutta.

Leena on huomion kohteena myös luokalla tapahtuneessa varkaustapauksessa, kun Elinan kallisarvoinen hopeinen, turkooseilla koristettu rasia varastetaan. Varkaus jää pitkään selvittämättä, mutta yllättäen Taina ja Merja löytävät johtolangan Taina kiinnittäessä katseensa "ammuttuun tauluun" eräässä vanhan tavaran liikkeessä. 

Teinitytön ikkuna on todellakin tyypillinen nuortenkirja ja tyypillinen tyttöjenkirja. Kerronnallisesti tässä on joitakin poikkeavia ilmaisuja. Toisaalta hyvinkin tyypillisiä ja osoitteleviakin, kuten "lihava, mustaverinen ja rasvatukkainen" korostamassa hämäräperäisyyttä. Monenlaista tapahtuu niin koulu- kuin kotiasioissa. Tunteet ovat milloin alamaissa, milloin korkealla.

Tarinassa Sakke edustaa teoksen romanttista puolta. Leena ja Saken välillä on viha-rakkaus -suhde. Sakke kuvaa Merjaa "olet hennon ja runollisen näköinen, mutta sisus - se ei ole kukkamainen, vaan pikemminkin ... Sahajauhoa, Merja ehdottaa, - Hyi, tyttö, teräsvillaa, aioin sanoa, Taipuisan tuntuista, mutta kovaa kuin  metalli.

Naisellisuudesta:

Minulla oli väliin huono omatunto sen vuoksi, sillä korvaus erinomaisesta täysihoidostani oli melko pieni. kun kirjoitin siitä äidille, hän rupesi silloin lähettämään mummille maalaistuotteita.Runsaat ruoka-annokset eivät pulskitaneet minua lainkaan, mutta Taina syytti isoäitiään linjojansa uhkaavasta liiallisesta ulottuvaisuudesta. Itse asiassa pieni pyöreys puki hänen naisellista olemustaan. 

Muutamia kirjallisuusviitteitäkin löytyy:Kadonneita maailmoja (arkeloginen teos)

David Copperfiel, Pickwick-kerhon paperit, Swanin Tottisalmen perillinen (teatteriesityksenä) Adalminan helmi (näytelmäesityksenä),  Ibsen (kilpikonnan nimenä). Lydia ja Oskar, jonka sanotaan ilmestyneen1907 ja Ryövärin rakkaus sen sijaan jäävät epävarmoiksi, ovatko todella ilmestyneitä vai keksittyjä julkaisuja. Sen sijaan arkeologinen tos Kadonneita maailmoja on vielä löydettävissä nettiantikvariaateistakin. 

Mainittakoon vielä tuosta kansikuvasta. Taina on kätevä käsistään ja ompelee itse vaatteet itselleen ja siskolleen. Hän myös uudistaa Merjan vaatteita, kun tämä joutuu salaa kuulemaan, kuinka hänen vaatetustaan kutsutaan mummovaatteiksi. Kansikuva tuo mieleen paperinuket. Taustalla viivapiirrospojat luovat kontrastia etualan kirjavissa vaatteissa olevalle tyttöjoukolle. Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1950-luvun alkupuolella, jota aikaa tässä kuvattaneen. Tekijästä minulla ei ole tietoa. Voisiko olla Maija Karma tai Leena Puranen? Tietääkö kukaan? Olisi kiva saada selvitys tähän. Hyvin luonteikas kasvikuvitus, anyway.