Lena Lindahl: Piilossa. Nuoren juutalaisnaisen selviytymistarina!

 

Lena Lindahl

Piilossa. Nuoren juutalaisnaisen selviytymistarina

Alkuteos: Jenta i veggen - i skjul for nazistene

Suomentanut Arja Kantele

Into, 2022

223 + 1 s.

Kansi Tuija Kuusela/Stiili 

En tiedä mistä pitäisi aloittaa, koetan kuitenkin. Minä olen Betty Haug-Ronning, omaa sukua Rosenberg, syntynyt 1. heinäkuuta 1919 E.C.Dahlin säätiön synnytyslaitoksella Trondheimissa. Olen norjanjuutalainen.

Aloittaessaan lyhyehköä muistelmaansa elämästään, suvustaan ja sota-ajan kokemuksistaan, Betzy oli jo 79-vuotias. Piilossa on Lena Lindahlin tarina, joka kertoo paitsi Betzyn kokemuksista, myös laajemmin Norjan natsiajasta. Teos pohjautuu siis paitsi Betzyn omiin muistelmiin, myös muihun saatavissa olevaan aineistoon. Teoksessa on paljon valokuvia, jotka tuovat mukavan lisän ja autenttisuuden kerrontaan.

Kun Norjan juutalaisia alettiin karkoittaa, Betzy pelastui oikukkaan sattuman (?) kautta.  Poliisijoukkojen tullessa hakemaan Betzyn perhettä heillä oli nimilista, jossa oli Betzyn kuolleen tädin nimi, mutta ei Betzyn nimeä. Betzyä ei siis pidätetty. Hänen apunaan pelastumisessa oli kaksikymmentäkaksi vuotta vanhempi kristitty mies, Arne, johon Betzy oli kiintynyt. Arne oli itse rakentanut kotitalonsa, johon hän nyt rakensi piilokomeron, joka oli niin pieni, että siellä pystyi vain istumaan jalat koukussa. Lisäksi se oli niin tiiviisti ääni- ja hajueristetty että siellä ei voinut olla pitkiä aikoja, ilman, että happi loppuisi. Tässä pienessä komerossa Betzy kuitenkin joutui piilottautumaan kahden ja puolen vuoden ajan, kun naapureita tuli käymään, eikä täpäriltä tilanteiltakaan voitu välttyä.

Euroopan juutalaisten holokaust-kokemuksista on kirjoitettu melkoisesti. Ehkä siksi, että muualla Euroopan maissa juutalaisia oli enemmän. Norjan juutalaisia oli vain muutamia tuhansia. Osa heistä pakeni Ruotsiin, pakkosiirretyistä 773:sta palasi hengissä vain 35 (viitteessä mainitun tiedon mukaan). On hienoa, että Lena Lindahl on tarttunut aiheeseen ja tuonut keskusteluun myös scandinaavisen näkökulman. Kuka olisi rohkea ja tarttuisi aiheeseen Suomen osalta. Mitä tapahtui niille 8:lle, jotka meiltä karkoitettiin. Jäikö heiltä sukua ja rakkaita ihmsisiä kaipaamaan? Toki Suomen juutalaisista ja karkoitetuista on kirjoitettu, mutta kaipaisin sitä, että noille kahdeksalle annettaisiin kasvot, niin kuin Lena Lindahl on antanut Betzylle. 

Mitä hieman kritisoisin on takannen teksti: "vangitseva tositarina Norjan Anne Frankista" Betzy ei ollut Anne Frank. Hän oli Betzy ja tämä on hänen tarinansa siinä historiallisessa kontekstissa, jonka toivoisi jääneen historiaan (ja vielä onnellisempaa olisi, jos sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan). Jokaisen elämä on arvokas omana itsenään.

Tämä oli todella antoisa teos, joka valotti historiaa uudelta näkökannalta.

Suomi-bongaukset:

1.

Kåre oli alkuun kyllä ollut Norjan joukkojen lääkintämiehenä Trondheimin pohjoispuolella käydyissä taisteluissa. Sitä ennen hän oli jo osallistunut vapaaehtoisena lääkintämiehenä Suomen sotaan 1939-1940.

2.

Neuvostojoukot työntyivät Itä-Finnmarkiin. Lokakuun viimeisen perjantain Adresseavisenin pääotsikko havahdutti. Neuvostoliitto oli syyskuussa solminut Suomen kanssa tulitaukosopimuksen, joka auttoi Neuvostoliittoa pääsemään Suomeen ja sitä kautta aloittamaan Norjan vapauttamisen.

Tämä jälkimmäinen viittaus Suomen osallisuuteen toisessa maailmansodassa herätti minussa hieman kummastusta. Tiesin, että Lapin sodassa saksalaisjoukot joutuivat vetäytymään ja polttivat paetessaan Lapin, mutta  oliko tässä mukana neuvostoliittolaisia joukkoja on aivan uusi ja outo asia.

---

 Muualla blogeissa:

 Kirjarikas elämäni