Ainon erilaiset blogit!

Sivut

21 helmikuuta 2024

Barbara Wood: Domina!


Barbara Wood

Domina

Suomentanut Paula Herranen

Otava, 1984

510 s.

 

 

 

 

 

Domina kertoo tarinan rohkeasta naisesta, Sammatha Hargravesta, joka haluaa kouluttautua lääkäriksi aikana, jolloin naisten koulutus ei ollut helposti saavutettavissa. Tarina alkaa  Englannissa, Lontoossa, vuonna1860.  Sammathan äiti Felicity kuolee synnytykseen, Isä Samuel on ankara uskonnollinen fanaatikko, joka ei salli kivun lievitystä ja lääkärinkin vastentahtoisesti. Sammatha jää pitkäksi aikaa taloudenhoitajan hoteisiin, joka ei juuri välitä pitää lapsesta huolta, kunnes eräänä päivänä isä huomaa tytön kurjan olemuksen, sanoo taloudenhoitajan irti ja palkkaa uuden. 

Sammatha elää kaduilla ja tutustuu Freddieen, joka vie hänet katsomaan sairaalan toimintaa, jossa kirurgit leikkaavat potilasta vailla mitään anestesiaa. Sammatha ei pelkää, mutta on kauhuissaan potilaiden hoidosta. "Se on väärin", hän ajattelee ja sanoo. Kymmenen ikäisenä isä laittaa Sammathan töihin naapuriin, jossa asuu erikoislaatuinen mies,  jota karsastetaan väärinymmärryksen takia. Miehestä puhutaan ikäviä, mutta Sammatha ja mies ystävystyvät ja mies opettaa Sammathalle paljon yrteistä ja lääkekasveista, sillä hän on entinen apteekkari. Sitten mies kuolee. Tässä vaiheessa kerrontatyyliin tulee lyhyt näkökulmamuutos ja kronologian poikkeus. Kerronnallisesti tarinaa viedään eteenpäin Sammathan näkökulmasta kaikkitietävän kertomana. Kuvauksellisesti kertovaa, mutta dialogiakin löytyy ihan mukavasti. Tarina etenee ihan joutuisasti, mutta on ehkä yleispiirteistä, ei mene kovin syvällisiin tunneilmaisuihin. Esimerkiksi Sammathan veljien kohtalo jää kovin lyhysiin ja osa langanpätkistä vain katoaa, kerronnan keskittyessä Sammathaan.

Kerronnassa on paljon ajan olosuhteisiin liittyvää kuvausta, osin makaaberisiin mittoihin meneviä kuvauksia. Kuinka Sammatha säilyttää empatiakykynsä karuissa oloissa on oikeastaan ihme.

Isän kuoleman jälkeen Sammatha laitetaan tyttökouluun sivistymään. Siellä johtajaopettaja haluaisi Sammathan jäävän kouluun ja salaa Sammathalta Freddien kirjeen. Lapsuuden ystävysten tiet eroavat ja Sammatha muuttaa Yhdysvaltoihin, jossa hakeutuu lääkäriopintoihin miestenkouluun. Monien hylkäävien hakemusten jälkeen hän pääsee Lucernen lääketieteelliseen laitokseen, jossa pian valloittaa niin opettajat kuin opiskelijat. Saatuaan diplominsa hän hakeutuu New Yorkilaiseen Pyhän Birgitan sairaalaan saadakseen sairaalaopinnoista todistuksen. Sammatha on omapäinen nainen, jota mieskollegat eivät katso hyvällä ja sairaalakokemus jää kesken. Sammatha muuttaa Kaliforniaan San Franciscoon, jossa perustaa naisten sairaalan ystäviensä avustuksella. Hän alkaa myös taistella patenttilääkefirmoja vastaan huomattuaan kuinka paljon vahinkoa nämä saavat aikaan vaarallisilla sekoituksillaan.

Paitsi lääketieteen kehitystä kuvauksessa Domina on myös rakkaustarina. Vaikka lääketieteen kannalta naisiin suhtautuminen on karua ja alentuvaa, on myös miehiä, jotka kunnioittavat Sammathaa ja miehiä, joita voi arvostaa ja rakastaa. Domina rakstuu ensin Joshua Masefield -nimiseen lääkäriin joka auttaa häntä uran alkuvaiheessa. Joshuan vaimo sairastaa leukemiaa. Joshua on minulle lukijan ristiriitainen hahmo. Hänessä korostuu myös lääketieteen moraaliset puolet hyvässä ja pahassa. Toinen Dominna rakkauksista on Mark Rawlins, myös lääkäri, jonka kosinta alkaa kirosanalla. Jos minua kosittaisiin tällä tavalla, niin sanoisin heti kättelyssä ei. Mutta Domina ei voi unohtaa Markia, vaikka uskoo tämän kuolleen Excalibur-laivan törmättyä jäävuoreen.

Tarinassas on paljon todellisia, oikeasti eläneiden ihmisten nimiä. Lääkäri Oliver Wendel Holmes, Mark Twain, maailman ensimmäinen naislääkäri Elisabeth Blackwell. Yhdysvaltain presidentit Grant ja McKingley luovat ajallista miljöötä. Kirjailija kuitenkn sanoo esipuheessaan, että tarina on fiktiota niin tapahtumiltaan kuin henkilöiltään. 

Kulttuuriviitteitä:

Minut yllätti maininta,  "Ben Hur, jonka Uuden Meksikon kuvernööri oli ihan vasta kirjoittanut". Täytyi ihan taas ottaa selvää Lew Wallacesta.

Henry Jamesin Naisen muotokuva mainitaan. Lisäksi viitataan Byronin runoon Chillonin vanki. Poen runolla Annabel Lee mainitaan useammankin kerran.

Taidesuuntauksiin viitataan Cezannen L'Estaquella, joka olikin ihan erilainen taideteos, kuin millaisen käsityksen tarinan kommentista sai.

Matematiikkaa:

Samantha katseli mietteliäästi vuoderivistöjä. Ainakin kaksitoista potilasta oli sairaalassa tälläkin hetkellä patenttilääkkeen yliannostuksen takia. Kymmenellä naisella oli joku tavallinen gynekologinen vaiva jota ei vielä osattu parantaa Neljä potilasta oli hysteriatapaukseia: vaivat olivat pikemminkin psyykksisiä kuin fyysisiä. Ja kahden naisen tautia ei osattu lainkaan määrittää. 

Näistä neljästäkymmnenestä naisesta kahdeksan tulisi kuolemaan sairauteensa, kymmenen leikkattaisiin, heistä kaksi menehtyisi. Viisitoista ei parantuisi koskaan kokonaan ja loput toipuisivat onnen tai lääketieteen ansiosta.

Minun täytyi ruveta ihan ynnäämään näitä potilaita. En päässyt alun luvuilla kuin kahteenkymmeneenkahdeksaan. Jotenkin kun jatketaan, että näistä neljästäkymmenestä, niin loogisuus uupuu. 

Olen lukenut Dominan joskus muinoin ja halusin palata tarinan ääärelle vuosien jälkeen. Vaikka tässä oli sekä kiinnostavuutta että vähemmän kiinnostavaa, jopa kuvaukseltaan etovaa ainesta, jäi minulle kokonaisuudesta hieman ristiriitainen vaikutelma. Ei ihan huono teos, mutta parempikin ja jäntevämpikin olisi voinut olla. En tiedä, En ehkä enää kolmatta kertaa tätä tule lukeneeksi. 

KYYTI 2024 -lukuhaaste kohta 1: Kirjan nimi on vain yksi sana

2 kommenttia: