Rikos yhdistää
Alkuteos: Partners in crime
Suomennos:Aulis Rantasen johtama Kouvolan kääntäjäkoulutuslaitoksen 3. vuosikurssin työryhmä 1984
WSOY, 1986
302 s.
Sisältää 15 lyhyttä rikostarinaa, joita selvittämässä ovat Tommy ja Tuppence -parivaljakko. Pari on ollut aviossa kuutisen vuotta ja Tuppence tuntee itsensä kyllästyneeksi ja kaipaa seikkailua. "Eikö sinua haluttaisi lähteä ajamaan takaa saksalaisia vakoojia?" Kysyy Tuppence tympääntyneenä päiviensä yksitoikkoisuuteen. Arkielämä ei ole sellaista, kuin olisi luullut.
Eipä aikaakaan niin heitä tulee tapaamaan hra Carter, Tommyn pomo Salaisesta Palvelusta, jossa Tommyllä on toimistotyö. Carter kehottaa Tommy ja Tuppencea ottamaan haltuunsa Kansainvälisen etsivätoimiston Bloomsburyssä, jonka omistaja on "valtion hoteissa". Tommyn pitäisi ottaa tämän hra Theodore Bluntin identiteetti omakseen. Carter varoittaa Tommya ja Tuppencea pitämään silmällä erityisesti numeroa kuusitoista, johon kätkeytyy jotain vaarallista.
Tarinoissa vaihtelee erilaiset tapaukset, joita T&T selvittävät. Apunaan heillä on Albert, josta en ole oikein päässyt perille, kuka hän on ja missä kontekstissa Tommyyn ja Tuppenceen nähden. On varkauksia, katoamisia ja murhia. Tarinat ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia mutta vauhdikkaita. Punaisena lankana läpi teoksen on paitsi tuo numero 16 ja siihen liittyvä vakoilu-/rikollisjoukon kiinnisaanti, myös Tommyn salapoliisiklassikot kirjahyllyssä. Kussakin selvitettävässä tapauksessa Tommy ja Tuppence omaksuvat jonkin salapoliisikirjallisuudesta tutun hahmon. Näitä hahmoja ovat mm: Sherlock Holmes, Okewoodin veljekset Desmond ja Francis (tässä tapauksessa viitataan Kampurajalka- ja Bulldog Drummond -tapauksiin), McCarty Denny Riordan hahmoineen, Thorley Colton, joka on sokea, Albert Fee eli Voitto alias Katko ovat hahmoja, joihin viitataan ja neiti Gangesiin, joka toimii Coltonin silminä. Isä Brown sen sijaan on tuttu kirjallisuuden hahmo. Samoin ainakin nimenä tullut vastaan Edward Wallace, Narunpätkä Tommyn taskussa viittaa myös johonkin salapoliisihahmoon, samoin kuin juustokakku ja maito, mutta tästä ei ole tietoa sen enempää, Sitten on hahmo nimeltä Hanaud ja komisario French, Tohtori Fortune ja poliisitarkastaja Bell kuumien voideltujen teeleipien kera, Ja vielä pisteenä iin päällä Christien oma etsivätyyppi Hercule Poirot.
Rikos yhdistää teos on alkujaan ilmestynyt 1929 ja kaikki nuo salapoliisikirjallisuuteen viittaavat tyypit ovat ilmeisesti 1900-luvun alun tai 1800-luvun kirjallisuudesta. Minä tunnistin niistä vain Sherlock Holmesin, Isä Brownin ja Hercule Poirotin. Edward Wallace on kirjailijanimenä tuttu, mutta kaikki muut ovat sitten uppo-outoja, lienevätkö edes suomalaiselle dekkaristille tuttuja. Tuskin kuitenkaan täysin tuulesta temmattuja. Vaikuttaa siltä, että Christie ainakin oli perehtynyt englantilaiseen dekkari-genreen.
Muistelen, että olisin lukenut tämän uudempana painoksena aiemminkin, mutta aivan varma en ole, sillä ajatuksissa kaihertaa erilaiset muistikuvat. Saattaa olla, että sekoitan tämän Mary Higgins Clarkin Tyttöni Sunday -teokseen. Mutta en tosiaankaan ole varma.
Rikos yhdistää on ihan viihdyttävä lukukokonaisuus jossa ei mässäillä väkivallalla, joskin muutamia karmivia ja vähemmän miellyttäviä aspekteja löytyykin. Teoksen kiehtovimpaa ainesta on humoristisuus ja juurikin nuo uteliaisuutta kutkuttavat salapoliisihahmot, joihin Tommy ja Tuppence eläytyvät tutkimuksissaan. Uskoisin kuitenkin, että käännöksessä tämä hienovarainen vihjailu ei pääse täysin oikeuksiinsa, varsinkin, jos hahmot ovat aivan outoja.
Muutamia huomoita:
Yhden ristiriitaisen kuvauksen teoksesta nappasin: "Verta tippui hitaasti lattialle, mutta itse haava oli jo ajat sitten lakannut vuotamasta." Miten ja mistä verta voi tippua, jos haava ei vuoda?
Kuvaavaa sydämen sykkeestä: "Paljon puhuva hiljaisuuden kieli".
Pieni helmet 2024 lukuhaaste kohta 22. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta
...
Muualla luonnehdittua:
Jokke on kaivellut dekkariviitteitä ja pitää parhaana puolena parivaljakon myönteistä otetta
Agatha Christien kirjat -blogissa Rikos yhdistää on arvioijan mielestä "höyhenenkevyttä viihdettä".
Agatha Christie palasi aina toisinaan Tommyyn ja Tuppenceen,eli oli varmasti tärkeä hänelle. Teos on julkaistu 1929, joten puhutaan miltei yuosisadan takaisista kirjoista/kirjailijoista.
VastaaPoistaJuu! Korjasin tekstiäni. Se kymmenen vuotta oli mainittu tekstissä, joten oletin siksi että kyse oli 1900-luvun alun kirjallisuudesta. Tommy ja Tuppence ovat minun suosikkejani ja toivoisin niitä olevan enemmänkin. Tämä Rikos yhdistää ei tosin ole aivan Kohtalon portin tai Salomonin tuomion veroinen.
Poista