Eila Pennanen: Tunnussana ystävyys!

Kuvakaappaus Kirjasampo

 Eila Pennanen

Tunnussana ystävyys

WSOY, 1956

157 + 1 s.

 

Aloitus: Lentokone surisi kohti pohjoista

Loppu: Mutta hän palaisi kotiin

Päähenkilö: Iira, ikää ei mainita, mutta sanoisin, että  ei enää lapsi, ei vielä aikuinen. 

Siinäpä sievä tyttö. Ja oikein asiallisesti pukeutunut. Nätti leninki ja hattu, ja uudet kengät. E se olekaan niitä nykyajan tyttöjä, niitä myssymissejä, tukkakin on siististi eikä tursu joka suuntaan ...

Iira on matkalla Ivaloon. 

- Kuudenviikon leirille. Työleirille. Se on sellainen leiri, jolle tulee ulkomaalaisiakin ja joka järjestetään ... järjestetään ... vaikeuksissa olevien auttamiseksi. 

Eletään sodanjälkeisen Suomen jälleenrakennusaikaa. 

Kertoja on kaikkitietävä ulkopuolinen. Näkökulmahenkilö on Iira, jonka ajatuksia seurataan suhteessa muihin leiriläisiin, mutta myös suhteessa vanhempiinsa. Iira on asunut äitinsä kanssa eikä ole tuntenut isäänsä. Nyt kuitenkin isä on ilmaantunut kuvioihin. Iiran vanhempien välit ovat kuitenkin monimutkaiset. Kerronnassa, joka on kuvailevaa ja kerronnallista tapahtumakuvausta, on myös Iiran kirjeenvaihtoa äitinsä ja isänsä kanssa.

Teemaltaan ja aiheeltaan Tunnussana ystävyys on  jotain, mistä en ole aiemmin tiennyt mitään, lukuunottamatta siis nuorten ihmisten keskinäisiä suhteita. Keskiössä on joukko nuoria, eri puolilta maailmaa, jotka ovat saapuneet Ivaloon tai jonnekin sinne lähiseuduille rakentamaan taloja pientilallisille, evakoille. Leiriä johtaa Jopi-niminen suomalaismies, joka osaa useita kieliä, ollut ehkä sodassakin (?), sekä parikymppinen amerikkalaistyttönen, Margot. Merkittävää on, että leirin taustalla on kveekari-järjestö, jota tarinassa edustaa Taavetti-niminen mies, jota "mikään hallitus ei saisi missään oloissa tarttumaan aseeseen".

Kveekariuteen liittyen teoksessa on pohdintaa vihasta. Iirastakin mainitaan, että hän on saanut nimensä vihasta. Viha - anteeksianto - ystävyys ovat vahvoja teemoja. Eri oloista, eri kulttuureista tulevat, eri luonteiset nuoret saavat aikaan myös skismoja ja ongelmia syntyy niin leiriläisten suhteissa kuin paikallisiin nähden. Kaikki kuitenkin selviää lopulta ja suuri metsäpalo viimeistään saa aikaan yhteistä tahtoa. 

Minun täytyikin selvitellä hieman tätä kveekari-kuviota ja Lapin sodanjälkeistä jälleenrakennusta ja työleirejä ja löysinkin ihan kiinnostavaa tietoa ajasta ja aiheista.  Ei siis hassumpi teos itsensäsivistämiseen.

Kuulostaa oudolta:

Leirin kieli on englanti, ja suomeakin saa puhua ja mitä kieltä tahansa, mutta muut on tulkittava. Tulkita! 

Hmm. Tulkita. Pitäisi olla tulkata, sillä tulkitsemisen ja tulkkaamisen välillä on hienoinen, mutta merkittävä ero.

Muuaalla blogattua:

Lastenkirjahylly: Teos tuo esiin ilmestymisaikaansa nähden varsin avoimesti myös kansojen välisen solidaarisuuden. 

 Pohjoinen 2025 -lukuhaaste kohta 5.   Kirjassa on ystävyyttä yli rajojen