Jean Webster: Patty ja Priscilla

Jean Webster

Patty ja Priscilla

Alkuperäisteos: When Patty Went to College

Kustannusliike Minerva O.-Y, 1920

Ilmestynyt myös Sirkka Rapolan suomentamana nimellä Patty Korkeakoulussa 

Luettu Gutenbergista

 

Jatko-osa St.Ursula koulun tyttöihin. Pääosassa Patty Wyat ystävineen, joista mainittakoon erityisesti Priscilla. Patty käy naisille suunnattua koulua, College Settlement Association, sen viimeistä vuotta. Ajallinen miljöö on 1900-luvun alku tai kyseisen vuosituhannen vaihde. Patty on aina valmis pieniin kepposiin ja opiskeluun hän suhtautuu niin sanotun joustavasti. 

Minulle on hieman epäselvää amerikkalaisen koulujärjestelmän verrannollisuus suomalaiseen ja erityisesti mikä on ero Collegen ja Universityn välillä. Tarkoittavatko molemmat yliopistoa? 

Asia selvenee, kun tarkastin, mitä Sara Kokkonen on kirjoittanut tästä teoksesta kirjassaan Kapina ja Kaipuu (Avain, 2015):  "Toki asiaan kuuluvat anteeksipyynnöt ja mahdolliset rangaistukset, mutta sen jälkeen asia on pois päiväjärjestyksestä. Hieno esimerkki on Patty korkeakoulussa -kirjan loppukohtaus, kun Patty lintsaa kirkosta ja käy piispan kanssa vakavan keskustelun." 

College on siis korkeakoulu. Miten olikaan tämä kouluaste unohtunutkin mielestäni. 

Patty ja Priscilla sisältää viisitoista episodimaista lukua. Ensimmäisessä luvussa Patty ja Priscilla saattavat huonettaan uuteen uskoon vastoin sääntöjä. Pattylla on kuitenkin keinonsa saada talonmies puolelleen.  Kepposista ja kujeilevasta luonteestaan, ilmenee mm. omalaatuisella tavalla lohduttaa pelokkaita nahkiaisia (ensiluokkalaisia), huolimatta Patty on reilu ja hyväsydämminen tyttö, joka myös saattaa kaksi Italian-ystävää yhteen kaikkien onneksi. Luvut ovat siis toisistaan irrallisia episodeja, eikä kyseessä ole lainkaan jatkuvajuoninen tarina. Nämä Pattyn ja ystäviensä tempaukset ovat kuitenkin olleet mukavaa ja viihdyttävää luettavaa, huumorilla kyllästettyä opiskelijaelämää, jossa yhteisöllisyyden kasvattava merkitys korostuu.

---

Websterin kirjojen naisnäkökulmaa avaa Sara 

Kirjavuori kritisoi teosta feminismin puutteesta ja Pattya taantumuksellisesta ilkeydestä. Aika rankka arvio, sanoisin, ei Patty ilkeä mielestäni ollut, kujeilu vain ehkä meni toisinaan liian pitkälle. Hmm. Tätä rajaa kiusaamiseen voi kyllä pohtia, mikä on ero ilkeämielisellä kiusaamisella ja kujeilulla?