Jälkiajatuksia vuoden 2015 lukukokemuksista!

    

Koska niin monet kirjabloggarit ovat kirjoittaneet tilastoa ja arvioita menneen vuoden lukukokemuksista, päätin minäkin, tuuman mielessäni pyöriessäni, laittaa lukukokemukset jonkinlaiseen kuosiin. Toisaalta on hyvin vaikea pistää kirjoja mitenkään paremmuusjärjestykseen, vaikka hyvät lukukokemukset erottuvatkin huonommista.

Sain nyt kuitenkin aikaan tällaisen listauksen vuoden 2015 luetuista kirjoista:

Yllättävin oli Louisa May Alcotin Kahdeksan serkusta ja Kun ruusu puhkeaa teospari vuodelta 1919. Oli yllättävää huomata, kuinka paljon alunperin suomennettuna ilmestyneet teokset erottuvat 1960-luvun klassikkopainoksista. Ne, jotka pitävät teosta liian moralistisena saavat kenties hieman uutta näkökulmaa, jos  lukevat teoksen alkuperäisenä tai vanhana painoksena. Minun tekisi mieleni lukea teos seuraavaksi alkukielisenä ja verrata sitä suomennokseen. Kuinkahan paljon mahtaisin

yllättyä tässä vertailussa.

Hauskin kirjalöytö oli Toini Karivalon Kun isä kissan piirsi. Kirja toi niin vahvasti mieleeni Laura Ingals Wilderin kirjat, joista pidän paljon. Kerronta vei lapsuuteen ja muistoihin mukaviin.

Tunnelmaltaan hyytävin oli Charles Dickensin Kaksi kertomusta teoksen jälkimmäinen kertomus (Uudenvuoden kellot). Kirja löytyy yhä kirjahyllystäni, mutta en tiedä, josko tohdin lukea sitä uudelleen. Saa nähdä, ken elää.

Kirja, joka melkein jäi kesken oli Arthur Ramsomen Pääskylaakso. Kirja ei sinänsä ollut huono, mutta sisälsi seikkoja, joita kammoksun.

Pettynein olin lukokemuksiin kahden kirjan kohdalla. Mirja Suomelan Tule  kanssani Tuulentaloon ja Frank Thesselin pitaalisten saarella olivat heppoisia teoksia, joihin olisi kaivannut lisää jäntevyyttä ja vaikuttavuutta. Eivät ne sentään huonoja sinänsä olleet. Olisin vain kaivannut hieman enemmän syvyyttä kerrontaan.

Vuoden mietityttävin kirja oli Elisa Selkomaan Vapauteen. Vahva, vaikuttava teos, joka pisti miettimään tekojen oikeutusta ja taustoja. 

Vuoden odotetuin oli Sara Kokkosen Kapina ja Kaipuu -teos. Tyttökirjojen taustoja valottavaa teosta odotin tosi hartaasti syihin sen kummemmin paneutumatta.

Koskettavin lukukokemus oli Ruta Sepetyksen Harmaata valoa. Koskettavin ja koskettavin! Kirjoja, jotka saavat herkistymään, vaikuttumaan, jotka jättävät jälkeensä jäljen, joka ei helposti unohdu on monia. Harmaata  valoa on teos, joka jättää valon silmiin, vaikka tapahtumat ovatkin pimeitä, tämä on ehdottomasti vuoden hienoimpia lukukokemuksia.

Vuoden järkyttävin luettu kirja oli Martin Pistoriuksen Mykkä huuto.  Rajuudessaankin valoisa selviytymistarina.

Vuoden kaunein tarina ja kuvitus löytyy teoksesta Topeliuksen satuaarteet.  Kauniit nostalgiset sadut ovat saaneet tässä kokoelmateoksessa Ulla Vaajakallion upean kuvituksen.

Vuoden paras kirjaostos oli L.M.Montgomeryn Rilla of Ingleside. Kirja oli myös  nostalgisin. Teoksena ehdottomasti kaikkien aikojen parhaimmistossa kymmenen kärjessä -teos. Unohtumattomin.

Huonointa kirjaa en osaa valita, sillä luen yleensä kirjoja aika tarkalla seulalla. Kaikkein huonoimmat kirjat, joiden lukeminen jostain syystä ei maistu tai saavat ikäviä vaikutuksia aikaan jäävät kesken enkä niistä sitten postaa lainkaan. Jos en voi kirjaa itse lukea, niin vaikea sitä on sitten suositellakaan tai mitään kirjoittaakaan. 

Hyviä lukukokemuksia siis toivotan tämän postauksen myötä.