Aune Hämäläinen: Kenttäsairaalan lotat!

Aune Hämäläinen

Kenttäsairaalan lotat

WSOY, 1965

273 + 1 s,

Aloitus: Tänään ne eivät tule.

Lopetus: Mie luule jot meijä on aika vällee lähtee, sanoi Laina.

Genre: sotakirjallisuus

Miljöö: Karjalan alue, kenttäsairaala lähellä sotatoimialuetta

Kieli: Suomen kieli, karjalan murre

Kertoja: Iira, nuori lottasvärdiläinen

Aika: Talvisota

Muita teemoja: Lotta Svärd, sairaalat, rakkaus, evakot, suomalaisuus, ihmisyys

Koskettava, syvälle sisikuntaan menevä tarina kenttäsairaalan toiminnasta ja sodan kurimuksesta nuorten ja vähän vanhempienkin elämässä. Kerronta kirjakieltä mutta dialogit käydään osin karjalan murteella. Hyvä  lukea, ei puuduta eikä väsytä, tarina uppoaa tajuntaa vahvana ja vaikuttavana (jos kohta en henkilökohtaisesti niin ihastu niihin kirosanoihin, joita paikka paikoin käytetään). Pidän murteen käytöstä kerronnassa, ilman sitä tarina jäisi jotenkin vajaaksi. Tämä tarina tulee lähelle niin ilossa kuin surussa ja viimeisiä sivuja käännellessä kyyneleet ovat lähellä. Ja se on paljon sanottu.

Tekstinäyte:

"Poliklinikka tuoksui voimakkaasti spriille. Molemmat siellä olevat penkit oli siirretty vierekkäin ja peitetty lakanalla. Pyjamapukuinen mies makasi hyvin suorana niien päällä. Kädet ristissä rinnalla kuin rauhallisesti nukkuen, mutta jotenkin silti tietoisena siitä, mitä lähellä tapahtui. Siltä ainakin tuntui Salosta joka purki reppua. Hän vilkaisi jokaisen repusta ottamansa esineen jälkeen miestä. Ensin luulin sen johtuvan pelosta, että tämä heräisi ja näkisi mitä hän teki. Sitten käsitin, että se oli anteeksipyyntö siitä, että hän tällä tavalla tutki toisen tavaroita

Seisoin  ovenpielessä, olisin saattanut seisoa missä hyvänsä. Salo o.li miehen kanssa kahden

- Ylihoitaja on pyytänyt tulemaan. Siirryin ovelta hänen eteensä, jotta hän näkisi kuka olin.

- Aivan niin. Tarvitsen apua pukemisessa. Hän kohotti katseensa käsissään olevasta takista ja painoi sen samassa takaisin. Käsi suori kolmea valkoista kanttinauhaa takin olkapäällä. - Luuulen, että laitamme hänen omat vaatteensa."
...

Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaaste kohta 32: Lue kirja, jossa on talvi

Ilona Meretoja: Sateensaaren tyttö!

Ilona Meretoja

Sateensaaren tyttö

WSOY, 1966

162 +1 s.

Tarinan alku: 

"Painostava heinäkuun helle oli saanut ranta-aittojen luona puuhailevat miehet hidastamaan työtahtiaan. Tuuli alkaisi puhaltaa vasta aamuyöstä, jotten pienemmälläkin kiireellä jaalat saataisiin lastatuiksi ennen lähtöä"

Tarinan loppu:

"Jussi tarttui Saara Marian käteen. - Se vanha noita on varmasti oikeassa. Minä ainakin toivon sitä, sillä silloin minun on helpompi tulla takaisin luoksesi kertomaan kaikesta siitä, mitä ei Kustaavakaan sentään tiedä, sanoi Jussi hymyillen."

Päähenkilö:

Saara Maria on nuori orpo tyttö, jonka Hannu-ukko Sateensaarelta tuo tämän nuoremman veljen Henrikin kanssa Antti-kauppiaalle vaatien tältä koulutusapua Henrikille, jotta tämä pääsisi kirkkokouluun. Saara-Maria menee itse Olavi-papin luo avuksi. Siellä Kustaava-muori on ensi vastahankainen tyttöä kohtaan, mutta alkaa sitten pitää tämän puolia, kun tytön rahat varastetaan.

Saara-Marian ja Henrikin taustassa on jotain salaperäistä. He eivät ole vain pari orpoa lasta, vaan ylimys-perheen  jälkeläisiä, jotka ovat menettäneet kotinsa kuninkaiden valtapyrkimyksissä.

Aika-aspekti.

Eletään 1500-luvulla. Ruotsi-Suomen kuninkaanvallasta taistelevat veljekset Erik ja Juhana-herttua. Saara-Maria ei siedä Erik-kuningasta, koska hänen isänsä on saanut surmansa tämän toimesta.

Sateensaaren tyttö on mielenkiintoinen nuoren tytön kasvukertomus historiallisessa kontekstissa. Saara Maria ei ole  mikä tahansa tytönhupakko, vaan oman tiensä kulkija, ajatteleva ja aikaansaapa, joka päätyy ensin vanhan kauppias-Antin puolisoksi osin tämän juonittelujen takia, mutta  nousee tämän rinnalla ja avulla lopulta kuninkaan laivanvarustajaksi ja joutuu kohtaamaan suurimman vaaran - vaaran, joka piilee ihmisessä itsessään.

Kirja kuuluu WSOY:n vihreään kirjastoon ja on mainiota luettavaa. Kerronta on jouhevaa ja elävöittävää mukavasti historian tapahtumia. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun. Ei tosiaankaan yhtään hullumpi teos.

...
Pieni Helmet -lukuhaaste kohta 10: kirjassa on mukana meri
Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste : tänä kesänä olen lukenut kirjan, joka sijoittuu menneeseen aikaan.

Naisten aakkoset - X!

Naistenaakkoset on Tarukirjan liikkeelle laittama haaste, jossa etsitään aakkosittain vastauksia muutamiin vakiokysymyksiin. . Itse olen edennyt kirjaimeen

X-kirjain onkin pikkuriikkisen vaikea ja on vaatinut hieman salapoliisin työtä. Kirjahyllystäni ei löydy yhtään x-kirjailijaa eikä kirjoista henkilöäkään, jonka nimi alkaisi x:llä. Suuntasin tutkimusretkeni kuitenkin Aasiaan ja kiinan suuntaan, jossa kirjain esiintyy hyvinkin runsaana.

Kuka on suosikkikirjailijasi?

Varsinaista suosikkikirjailijaa en pysty nimeämään, mutta Xue Xinranin Kiinan kadotetut tyttäret voisi olla ihan kiinnostava kirja lukea.

Kuka nainen, joltain muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

 Taiteilija Xue Mo:n työt tekevät vaikutuksen.

Vaihtoehtoiset kysymykset (myös mut alueet kuin kulttuuri käyvät)

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaist tutustua paremmin

 

Su Xueli -nimiseen kiinalaisen naiskirjailijan tuotantoon ja elämään. Muutenkin kiinalaiseen kirjallisuuteen olisi hauska tutustua. Erityisesti kiinalainen lastenkirjallisuus olisi kiinnostavaa. Harmi, että sitä taitaa olla aika vähän suomennettuna.

b) Kenet suosikkisi haluaisit nostaa esille

Eira Pättikangas: Myöhään kukkivat kukat!

Eira Pättikangas
Myöhään kukkiat kukat
Karisto, 2017j
312 s.

Eletään 1930-luvun loppuvuosia jossain päin pohjanmaata. Konimäen talon isäntä Mattias keittelee tervaa ja kolme tytärtä auttvat siinä, missä pystyvät ja omimmaksi tuntevat.

Vanhin tytär Siikri pukeutuu kuin miehet, ompelee ja auttaa tervahaudallakin. Petta, keskimmäinen tytär haaveilee sulhasista karja.nhoidon ja muun keskellä ja nuorin Malvi seurailee isompiansa. On Konimäessä vielä muorikin, Eetla nimeltänsä, Mattias-isännän anoppi, kuolleen puolisonsa äiti.

Pättikankaan kerronta on raikasta, lystikästä, hersyvää, muhevan maanläheistä ja lämpöistä. Se on kuin keitos, josta ei puutu maittavaksi tekevää pientä kirpakkuuttakaan. Kirjan nimi on oivallinen, viittaa rakkauteen, joka juuri talvisodan alla alkaa sykkiä niin nuoren kuin vanhankin syrämess.

Tekstinäyte:

- Ei tainnut miehes tulo olla sule mikää mieluusa yllätys, mutta pareet ittelles näin, mummo jatkoi. - Lopetat ne turhat ja friskaapelit haaveelus kuusta tavaihalla, aukaaset silmäs ja tyryt töntöröhös niin ku muukki ämmät.

----

Tällä mukana kirjankansibingossa. Valitsin kohdan kukka, sillä kannessa on ikkunalla pelargonit kukkimassa ja nimessäkin kukat mainitaan.

Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaaste kohta 48: Lue kirja, jossa kerrotaan sisaruksista.

Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste: Tänä kesänä olen lukenut suomalaisen kirjailijan kirjan.

Anonyymiys-haasteeseenkin tämän laitan, sillä kirjassa on eräs hahmo, joka jää anonyymiksi.Konimäen vanhin tytär, se miesmäisesti pukeutuva Siikri alkaa odottaa lasta, jonka isästä hän ei puhu eikä pukahda. Lukija toki voi aavistaa ja tehdä arveluja isästä, mutta varmuudella sitä ei voi sanoa, sen verran vähille sanoile kertoja tämän jättää.

Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin!

Katarina Eskola
Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin.
Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920
WSOY, 2012
347 s.

Tulin lukeneeksi tämän kirjan uudelleen, kun en muistanut, että olisin lukenut aiemmin. Lukiessani kuitenkin nousi tuttuja asioita mieleen ja kyllä, olen postannutkin tästä kirjasta aiemmin. Postaus löytyy täältä.

Elämä Helsingin Kallion kaupunginosassa vuodesta 1906 sotavuosiin kiinnostaa minua sukututkimuksellisesti, sillä isäni pikkuserkun perhe asui niillä paikoin ja olen yrittänyt saada selkoa heidän elämänvaiheistaan. Kalliolaista elämänmenoa tämä kirja tarjosi jonkin verran Katarina Eskolan lisäargumentein, mutta yhtymäkohtia en juurikaan löytänyt omaan kohteeseeni, paitsi, että niin Eklundit kuin oma sukulaisperheeni asuivat jonkin aikaa neljännellä linjalla. No, tutkimus jatkuu.

Sinänsä tämä oli kiintoisa ajankuvaus.. Olen tykännyt paljon Eskolan ja Koskimiehen 50-luvun tytöt -kirjoista. Tekisi mieleni kyllä tutustua myös muihin Enäjärvi-Haavio teoksiin, joita on ilmestynyt. Toisaalta päiväkirjat tarjoavat kiintoisan miljöön aikaan ja ihmisiin, mutta toisaalta ne myös laittavat hieman mietteliäiksi, ja kysymään, onko sopivaa kurkistella toisten yksityiselämään. 

---

Jos tiedätte kirjoja, jotka kertovat aidosta elämästä Helsingin Kalliossa vuosien  1906-1940 välisenä aikana niin vinkatkaapa, olisin kiitollinen vihjeistä.

---

Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste kohta 6: lue  elämänkerta, sillä tämähän on,ainakin hieman elämänkerrallinen.

Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste: Tänä kesänä olen lukenut kirjan, joka sijoittuu menneeseen aikaan.

Kirjakansibingossa valinta kohdistui kaupunkiin, sillä kirjan kannessa on kaupunkinäkymä. Kirjankansibingon on lukijoille luonut Oksan hyllyllä -blogisti.

Ursa Aspegren: Samanlaisin palkitaan!

Ursa Aspegren
Samanlaisin palkitaan
Karisto, 1971
208 s.

"Oh Eevert ---! --- Siitä aamuhetkestä alkaen, hän, hivenen epäröivin sinisilmin kaupunkilaiseen joukkoon liittyvä maalaisneito, kuusitoistias eikä lainkaan hassumman näköinen oli Eevertti ... Hei Eevertti! Kuule Eevertti! Katso Eevertti! Kukaan ei vahingossakaan - Petteriä lukuunottamatta - kutsunut häntä säädyllisellä kasteessa annetulla nimellä."

Eevertin ja Petterin lisäksi on Pirreä (Eevertin paras kaveri), Pimppanaa, Lullea, Kukea, Yrjölää, Seijaa, Typyä - nuorisoa moneneen lähtöön ja tunnelmaan.

Aspegrenin nuorille suunnattu kirja on hyvin seitsytlukulainen tai no, kuuskytlukulainen, sillä kirjahan on ilmestynyt vuosikymmenen vaihtuessa. Mikään tavallinen nuortenkirja tämä ei kuitenkaan ole. Tässä on paljon pohdintaa, nuorten ajatusmaailman moni-ilmeisyyttä, yhteiskuntakritiikkiä, pohdintoja erilaisuudesta ja samaan muottiin kaavoittumisesta, elämästä ja vähän kuolemastakin - aikuiseksi kasvamisesta.

Epätavanomainen, syvällinen, ajatuksia herättävä teos, joka sopisi hyvin tähänkin päivään. Kirjan teemoissa on monia ajankohtaisia aihealueita. Eevertillä, kirjan päähenkilöllä on ajatuksia, jotka nousevat ja vänkäävät vastaan yhteiskunnan luutuneisuutta ja ohjailuja vastaan. Kuka ja mikä meitä ihmisiä tempookaan kuin pässiä narussa.

"Jotkut muokkaavat meitä mieleisikseen. Väkevät, häikäilemättömät..." Eevertin katse luotasi taivaan syvyytttä, siellä sinen takana loistivat tähdet, hän ajatteli, linnunrata; ja linnunradan takana toisia linnunratoja - ihme. Olemassaolon järisyttävä ihme."

Kirja on ilmestynyt aikana, jolloin kouluissa vielä pidettiin aamuhartauksia. Tätä kirjaa ei voi varsinaiseseti luonnehtia hengelliseksi kirjaksi, vaikka kirjassa on uskonnollisia pohdintoja arvojen ja hengellisten kysymysten äärellä. Kirjassa ei varsinaisesti ole juonta ja kutienkin siinä on löydettävissä eräänlainen draamankaari, joka nousee ja saa päätepisteen Yrjölän pitämään aamuhartauteen, jossa hänen puheensä koostuu varioidusta Isä Meidän -rukouksesta. Aamuhartaus keskeytetään ja Yrjölää uhkaa koulusta erottaminen.

Kirjassa käydään kädenvääntöä uskon ja epäuskon välillä kallistumatta oikeastaan kummallekaan puolelle. Pohdintaa, ajattelemaan herättävää ja ei pilkkaavaa, sanoisin.

,,

Kirjallisuusviitteitä:

"- Harmi, kun Mikki ei ole, joku pöydän ääressä istuva haksahti sanomaan ja vaikeni sitten.

- Minusta meillä on ohjelmaa aivan tarpeeksi, joku toinen ehätti.

- Niin, ja l a u s u j a  ainakin on, mitä sinä, Seija, aiot lausua? Juvosta vai Haavikkoa?

- Jotakin vanhaa klassikkoa kevään kunniaksi, Seija sanoi. Filemonkin oli sitä mieltä.  Vain harvat modernit runot suosivat lausujaa. Tunne puuttuu, katsokaa. Ajatuksen välittämiseenhän riittää toteaminen, silkka sisältäluku. En tiedä -, Seija empi, miä pidän Baudelairesta, niemenomaan tästä Humaltuneesta venheestä, en sitten tiedä suhtaudutaanko siihen."

Hmm. Ihan kiinnostaisi tietää, millainen se runo humaltuneesta veneestä mahtanee ollakaan.

Ajatus, joka on maiitsemisen arvoinen.

"Ja milloin jokin kauniin lisäksi oli totta ja oikeaa, se oli j a l o a. 

Ja myös: mikä sillä tavalla oli totta, oikeaa ja kaunista, että sen tunsi jaloksi, se oli P y h ä ä."

---

Pieni Helmet lukuhaaste 2018 kohta 15: Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa

Laitan tämän tähän kohtaan, koska aiemmin lukemani Aspegrenin kirjan perusteella osasin odottaa jotain, mikä ei olisi ihan tavanomaista. Kauhupelottavaa en odottanut, mutta juurikin tuo kirjassa esiintyvä aihelueiden käsittely versus omat näkemykset oli seikka, jonka valossa hieman arvelutti, tohdinko lukea tätä kirjaa.

 

 

Lukemista kesäksi - ARVONTA SUORITETTU!!

EDIT:

Hieman oli pieni osanottajien määrä arvonnassani, mistähän lie johtunut. Niin tai näin, niin arvonta on nyt suoritettu seuraavasti.

Tyttökirjapaketti menee  Anniinalle, joka ainoana oli siitä kiinnostunut.

Intiaanipaketti ei kiinnnostanut ketään, joten vienen sen kirpparille tai pistän johonkin muuhun vaihtopisteeseen.

Paketti 1 eli elämän ja kuoleman kysymyksiä kiinnosti kolmea ahkeraa lukijaa. Arvonta paketin suhteen suoritettiin siten, että osanottajien nimet kirjoitettiin paparilipukkeille, jotka numeroitiin satunnaisesti. Tosin, tämä numerointi jäi turhaksi, koska päädyin sitten pistämään lipukkeet tyhjään maatuskaan, josta askarteluveitsen kärjellä sekoittaen ja sohaisten nostin voittajan. Veitsen kärkeen tarttui ensimmäisenä lipuke nro 3 ja sen sisältä henkilö, joka tuntee Kirjarakkautta. 

Onnea voittajalle ja mukavia lukuhetkiä. Otan yhteyttä!

----


Nyt olisi tarjolla lukemista kesäksi. Kirjoja on taas kerääntynyt niin paljon huusholliin, että on hyvä pistää osa kiertoonkin ja jakaa lukuiloa muillekin. Arvon kolme kirjapakettia, jotka ovat:

 

1

 Elämän ja kuoleman kysymyksiä

Paketti sisältää Maria Angels Angladan Auschwitzin viulu ja Mia Kotron Portilla -teokset.

Arvonnassa mukana:

1. Kirjarakkautta 

2. Paula

3. Hande

2

Intiaanit

Sisältää Ulf Ullerin Haukansilmä ja Franz Othmar Langin Joki peittää jäljet -teokset.

3

Tyttökirjapaketti

Sisältää kirjat: Eva Hirn: Helin kesä ,Toini Lehtinen-Palme: Kesä kolmisin ,Tuulikki Otsola: Yksinäinen  Inkeri , Laila Rinne: Nauravan kuun harju , Salme Setälä: Ailan uusi sisko

Arvonnassa mukana:
Anniina

Voit ottaa arvontaan osaa seuraavasti:

Jätä kommentti, jossa kerrot mikä/mitkä paketit sinua kiinnostavat ja anna linkki, josta sinut tavoittaa, jos voitto osuu kohdallesi.

Tai, jos sinulla ei ole blogia, mutta haluat ottaa osaa arvontaan, voit jättää minulle viestin vasemmalla sivupalkissa olevan yhteydenottolomakkeen kautta ja ilmoittaa, mikä/mitkä paketit sinua kiinnostavat. 

Arponen kirjat kesäkuun ensimmäisellä viikolla.