Naistenviikon 6. kirja: Toini Lehtisen Pieni urhea tyttö!

.

Toini Lehtinen
Pieni urhea tyttö
WSOY, 1941
165 s.

Alkukappale: "Piha on täynnä kaikenlaista hauskaa. Siellä on roskalaatikot, katolta tulevat vesiputket ja palotikaportaat. Sen kiveys on epätasainen, ja sadeilman jälkeen se on kuin suuri vesistö, täynnä pikku järviä ja jokia."

Tässä pihassa leikkii muun muassa kirjan päähenkilö Maire. Mairen paras ystävä on Elli. Muita pihan lapsia on Pekka, Kai, Sinikka, Helmi ja Janne, tuo laiha ja hintelä poika, mutta niin rehti ja reilu ja merkityksellinen.

Mairen isä on työtön, on usein humalassa. Äiti on töissä pesulassa. Sitten tulee päivä, jolloin isä lähtee töihin jonnekin kauemmas, eikä enää palaa. Äiti saa tältä kirjeen ja huokaa, että kyllä hän hoitaa Mairen yksinkin. 

Maire päättää auttaa äitiään ja tarjoutuu tulemaan hänelle avuksi pesulaan, ilman palkkaa. Maire on 10-vuotias. Pesulan omistajarouva teettää Mairella töitä kuin aikuisella ja kun Mairen äiti sairastuu keuhkokuumeeseen ja joutuu sairaalaan, jää Maire pesulaan töihin vähentämään äitinsä velkaa, jonka tämä pesulanrouvalle on.

Pesulanrouva puolustelee toimiaan ja kertoo, että "kyllä minä olen tehnyt parhaani tytön hyväksi. Olen syöttänyt karamellejakin kuin omalle  lapselle." Antanut yhden karamellin hyvityseksi valheestaan. Niinpä niin.

Mairea auttaa kuitenkin kiltti tohtorisetä, joka on äidinkin sairaalaan hommannut. Tohtorisetä tulee käymään pesulassa ja huomaa missä oloissa tyttöä pidetään. Hän maksaa perheen velan ja vie Mairen maaseudulle, rikkaaseen perheeseen, jonka rouva on aikamoin pakkaus. Perheessä ei ole omia lapsia, mutta rouva ihastuu Maireen ja kiittää Otto-tohtoria.

"Kiitos Otto, sinä olit kiltti hommatessasi hänet meille. On aina parempi ottaa hiukan isompi lapsi kuin aivan pieni, niistä ei koskaan tiedä minkä näköisiä niistä tulee, eikö niin?"

Maire on kaunis lapsi, vaaleat kiharat ja siniset silmät. Ja kauneus tuntuu olevan rouvalle se kaikkein tärkein juttu. Rouva kertoo Mairelle:

"Katsohan, täällä on ehkä kaikki liian pientä, mutta sen korjaamme  pian. Asia on näet niin, että ennen ulkomaanmatkaamme meille tarjottiin erästä viisivuotiasta tyttöä. Lupasimme ottaa hänet, mutta nähtyäni hänet en tahtonutkaan häntä, sillä tyttö ei ollut kaunis. Tämä huone on varustettu häntä varten, mutta se on sinun. Sinä kultaseni olet kaunis, ja palan halusta pukea sinut, kunnes olet yhtä sievä kuin yksi noista nukeista, jatkaa rouva."

Jaa, Jaa! Rouvan mies Kaarlo on toista maata. Hänelle  Maire ei ole nukke vaan elävä persoona. Minua kummastuttaa aika lailla, mikä heidät on saanut yhteen, tuon rouvan ja miehen, niin erilaisia he ovat luonteiltaan.

Sitten käy niin, että rouva käy vieraisilla Mairen äidin luona ja uskottelee tälle,että ei Maire enää haluakaan palata tämän luokse ja Maire puolestaan ikävöi niin kauheasti kotiin äidin luokse.

Hyväksi onneksi käy kuitnekin niin, että Maire eksyy metsään marjanpoimintaretkellä, tapaa Jannen, joka myös on poimimassa marjoja ja Jannesta tulee pelastava sankari, joka järjestää kaiken oikein päin ja hyvin.

Kaiken kaikkiaan tämä on herttainen pieni tarina ajalta  ennen sotia. Kirja on ilmestynyt jatkosodan alussa, mutta kirjasa ei kerrota sodasta. Se on kertomus pienen köyhän lapsen elämästä, joka on kuitenkin täynnä rakkautta. Kirja puhuu myös rehellisyydestä ja kunnioituksesta.

Luin tämän osana Naistenviikon lukuhaastetta. Kuittaan tällä tämän päivän, sillä tänään vietetään Tiinan-nimipäivää. Tässä  kirjassa Tiina on rikkaan rouvan sisäkkö tai talouspiika, nimikettä ei mainita, mutta tehtäviä kyllä. Tiina auttaa Mairea pukeutumisessa, käy marjassa ja tarjoilee ja tekee sitä ja tätä.

" Samassa Tiina ja Laina syöksyvätkin oksien välitse esille, mutta nähdessään Janne he kijaisevat säikähdyksestä. - Älkää pelätkö, ei hän mitään pahaa  tee, rohkaisee Maire. Tiina ryntää suoraan Mairen luo. - Olen ollut puolikuolleena säikähdyksestä, kuka käski sinun juosta pitkin metsää, olisit pysynyt lähellämme, toruu hän. Lainakin on aivan hikinen kasvoiltaan. - Me oleme etsineet sinuakuin hullut. Kuka pojan heittiö se tuo on? Hän osoittaa Jannea. Mairea hävettää Jannen puolesta. Hän selittää: - Hän on minun hyvä ystäväni, ilman häntä olisin kuka itetää missä asti. - Vai ystävä, sanoo Tiina ivallisella äänellä. - Ystävä saa nyt luvan lähteä käpälämäkeen, ja meidän on jouduttava maantien vireen, ettemme myöhästy linja-autosta."

Niinpä niin. Sellainen palvelija kuin emäntänsä, sanoisin, on tämä Tiina. Aivan toisenlainen kuin Anni Polvan rehti ja reilu Tiina.

Kuittaan tällä myös eilisen päivän.Olin kolunnut kaikki kirjahyllyni ja etsinyt kirjaa, josta löytyisi Olga tai Oili, mutta ei ja ajattelin, että nyt jää tältä osin vajaaksi tämä haaste, mutta yllättäen tässä krijassa tulikin muuan Oili vastaan. Pieni salaperäiseksi jäävä lapsonen, josta ei tiedä, oliko se kertoja itse, vai joku hienon rouvan adoptioyrittyksistä.

"Tytöillä ei ole paljon puheltavaa toisilleen. Meri tahtoo riisua kaikki Mairen nuket ja vaihtaa niiden vaatteita. Yht'äkkiä Meri alkaa kertoa eräästä Oili-nimisestä tytöstä ja siitä, miten tuhma hän on. Maire ei ole koskaan kuullut eikä uskonut, että niin tuhmaa tyttöä olisi olemassakaan. Oililla on kaikki viat mitkä vain olla, hän varastaa kaikkialta mistä vain ikinä voi, ja totta hän ei puhu milloinkaan. - Jospa näkisit kuinka hän rääkkää kissaa, hän vetää hännästä ja kaataa vettä sen päälle. Hän särkee kaiken, mitä saa käsiinsä, ja hän uskaltaa sylkeä kenen päälle vain.  - Mutta hän on kaunis - niin kaunis kuin nukke, esimerkiksi tämä, tulee lopulta yllättävänä ja Meri näyttää sylissään olevaa kultakiharaista nukkea. - Hän on paljon kauniimpi kuin sinä, tokaisee Merri lopuksi voitonvarmana. - Mutta enhän minä olekaan kaunis, sanoo Maire estellen. - Oletpa, mutta sinä olet varmasti myös häijy. Kaikki kauniit lapset ovat häijyjä."

Että sellainen Oili.

Kielen kuvauksellisuudesta:

Polvia heilututti. Tämä kuulosta hauskalta ja lystikkäältä ilmaisulta, sillä yleensä olen kuullut puhuttavan ja kirjoitettavan, kuinka heikottaa tai vapisuttaa, mutta että polvia heilututtaa, kun jännittää.

Kirja oli ihan hauska ja herätti kyllä ajatuksia monenlaisia niin naisnäkökulmasta kuin elämstä yleensä.

 Naistenviikon nimipäiväsankarittarista löysin viikon mittaan lukemistani kirjoista ainakin nämä nimet, vaikka en ehkä kaikkia tullut maininneeksi. Riikka, Sari, Saara,Marketta, Reetta, Hannele, Hanna, Joanna, Leena, Oili  ja Tiina. Kiitos Tuijata, kivasta haasteesta.