Agath Christie
Askel tyhjyyteen
Alkuteos: Why Didn't They Ask Evans?
Suomentanut Kirsti Kattelus
WSOY, 1981
262 s.
» Eikö olekin outoa? hän sanoi. » On kuin olisimme joutuneet kirjan kansien sisään. Me olemme keskellä tuntematonta kertomusta. Se on hirveän omituinen tunne.»
» Tiedän mitä tarkoitat, Bobby sanoi. » Se on aika kammottavaa. Minusta tämä on pikemmin näytelmä kuin kirja. On kuin olisimme kävelleet näyttämölle kesken toisen kohtauksen vaikkemme oikeastaan kuulu koko näytelmään. Nyt meidän on teeskenneltävä, mikä on perin rasittavaa siksi ettei meillä ole aavistustakaan ensimmäisen kohtauksen juonesta. »
Askel tyhjyyteen on rento ja hauska kirja aiheestaan huolimatta, sillä eihän murhat ja rikokset toki koskaan ole hauskoja. Kerronnallisesti ja kuvauksellisena tämä on virkeää ja mukavaa luettavaa. Verrattuna joihinkin muihin Christien teoksiin tässä on ilmavuutta ja huumoria, nuorekasta meininkiä.
Bobby on kirkkoherran poika, joka on pelaamassa golfia jonkun tohtorismiehen kanssa, kun hänen pallonsa lentää pusikkoon ja sitä etsiessään hän löytää jyrkänteen reunalta pudonneen miehen. Onko kyseessä ollut harha-askel vai onko joku työntänyt miehen alas? Vähän aiemmin Bobby on ollut kuulevinaan huudon. Lääkäri lähtee hakemaan apua ja Bobby jää vartioimaan ruumista. Tosin mies on vielä elossa ja viime sanoikseen hän huokaa: Miksi he eivät kysyneet Evansilta?
Juonesta ei sen enempää. Erinäisten seikkojen jälkeen Bobby alkaa tutkia miehen kuolemaa tarkemmin yhdessä ystävänsä Frankien kanssa. Frankie on Lady Frankie, aateliskartanon tytär. Lisäksi mukaan joukkoon ja jopa pelastajaksi muodostuu Bobbyn ystävä Badger, jolla on hieman epäonninen tausta yrityselämässä ja joka viimemmäksi on yrittänyt toimia käytettyjen autojen kauppiaana.
Olen lukenut tämänkin kirjan aiemmin, lukemisesta oli kuitenkin jo aikaa ja aika moni asia oli jo ehtinyt unohtua. Ei yhtään tylsä kirja, ei ollenkaan.
Kansikuvasta (Suunnittelija Pekka Kuronen) voisin kuitenkin mainita vielä, että ihmettelen suuresti valokuvanegatiiveja ja kukkakimppua. Niillä ei ole juonen kanssa mitään tekemistä No, onhan kansikuvassa toki viittauksia golfiin, mutta todellakin ihmettelen tuota valokuvanegatiivia, jolla ei siis ole mitään liittymäkohtaa kirjan juonessa - no, valokuvalla kylläkin, joten ehkä se sittenkin on selitettävissä, kun nyt tarkemmin mietin. Ja kyllä se kukkakimppukin tarinasta löytyy, joten ei näköjään kansikuviakaan ole yleisilmeeseen katsominen (vrt. ei koiraa karvoihin katsominen).
...
Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaaste kohta 39: Lue kirja, jossa rikoksia ratkaisee joku muu kuin poliisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti