Jouluna!

 

Kuva:Hyvä Paimen n:o12. 1958

 ..........

Jouluna

 

Käy myrsky, aallot pauhaa synnin maassa,

mi kiroissansa ompi kuolon maa.

On kirkkauden voimat kahlein haassa,

ja valo salatuin ei tänne saa.

Käy myrsky, pauhaa aallot vihan mailla,

on orjailua, kärsimystä tie

ja ihmislapsi ompi rauhaa vailla

ja vailla johtoa, mi voittoon vie.

Vaan kärsimyksissä, kun tyytyin kuljet,

kun nöyrryt, Herran puoleen silmäilet,

sä voiton kruunun sylihisi suljet,

niin, sydän, vapauteen tähtäilet.

Maan lapsosille joulun kellot kaikuu;

ne uupuneelle toivon, rauhan tuo.

Sä kuulet, kautta avaruuden raikuu:

Maa kirottu jo taivaan hohteen juo.

Ja ihmissydämessä tyyntyy silloin

ja taivaan tuntuu autuus, siunaus.

On kuni tähtitarhain kuiske illoin,

kuin haipuis harhat, poistuis kiusaus.

Ja aatos irtautuupi murheistansa,

jo tunto turtuneinkin havahtuu,

jo kaikkoo itsekkyys ja synnin ansa

ja syli armon Herran avautuu.

On joulu. Sykkää sydän. Hohtaa silmä.

Käy joulun «Sana« yli kansan maan.

Ja tarkkaan katsojasta näyttää siltä

kuin sydän suunnan saisi - tähtein taa.

-Heikki Linnove 

teoksesta Päivän pilkettä