Muriel Denison: Susanna ja kullankaivajat!

Muriel Denison

Susanna ja kullankaivajat

Alkuteos: Susannah of Yukon

Suomentanut Meri Utrio

Tammi, 1953

189 + 2 s.

Susanna on palannut  Englannista takaisin Saskatchewaniin ja rakkaiden ratsupoliisiensa luokse Reginaan, kun hän kuulee kultakaivoksista. Myös Susannan vanhemmat on mukana, sillä Susannan  isää on pyydetty tekemään maalauksia vuorista Kanadan Tyynenmeren Rautatieyhtön laskuun. Susanna isä päättää lähteä Yokoniin ja hänen Susanna haluaa mukaan. Niin Susannaa kuin hänen äitiäänkin yritetään toppuuttaa, sillä kyseessä ei ole mikään huviretki, mutta lopulta Susanna saa luvan lähteä mukaan.

Yokonissa Susanna ystävystyy pian kullankaivajien kanssa.Poliisipäällikön pojan Consyn kanssa sitä vastoin hän on tulta ja tappuraa, kun Consy kutsuu häntä "naismaiseksi tytöksi".Consy kuitenkin peruu puheensa, kun Susanna voittaa hänen koiravaljakollaan kilpailun, johon hän on itse estynyt ottamasta osaa. Susanna löytää oman kultakaivoksen, jota yritetään häneltä keplotella pois. 

Kerronnaltaan Susanna ja kullankaivajat on tarinoivaa enemmän kuin dialogista. Tarina on kuitenkin hauska, joskin muutamat pienet yksityiskohdat saavatkin mietteliäiksi. Siinä, missä ensimmäisessä osassa intiaanileirikuvaus viehätti, niin tässä se ei miellyttänyt. Mietinkin, oliko kyseessä sama leiri. Intiaanipäällikön nimi oli eri, mikä viittaisi eri leiriin, mutta, mutta. Myös Susannan ikä oli äkkiä noussut seitsemästä vuodesta kymmeneen vuoteen, vaikka laskennallisesti edellisen osan tapahtumista ei tuntuisi olevan kulunut niin montaa vuotta. Myös ajatus siitä, että kymmenvuotias tyttö ylittäisi huiman nousun Chilcotin vuoristoa aikuisten miesten mukana pysyen tuntuu ylivoimaiselta urakalta, jos todellisuutta ajattelee. Tarinoissa kuitenkin voi tapahtua mitä vain ja Susanna onr reipas tyttö, joka ei ole sokerista tehty. Kullankaivuuta, pohjoisen oloja ja sitä, miten hienostoperhe tottuu pärjäämään itsenäisesti kuvataan kyllä mukavasti ja elävästi.

Tarina saa myös tummia sävyjä, kun Susannan isä katoaa lumimyrskyssä ja hänen uskotaan kuolleen. Susanna ja  rouva Winston joutuvat selviämään yli talven omin päin, kevääseen on matkaa, mutta silloin Susannaa odottaa uusi seikkailu, jossa kuolema on vain heilahduksen päässä.

Joulun lähestyessä ote jouluinen:

" --- Hawkins tuli huoneeseen ja pani lisää puita tuleen. Ja joka kerta hän sanoi:

- Kylmenee, mutta on kirkasta, ja taivas on ihmeellinen.

Oli neljäkymmentä astetta pakkasta, kun he menivät kotiin, ja nyt Susanna ymmärsi, mitä Hawkins oli tarkoittanut. Revontulet loimusivat punaisina, vihreinä ja keltaisina taivaalla.

- Keijujen joulujuhlat, vanha Louie sanoi, kun hän tuli avaamaan heille ovea."

----

Tundran lumoissa -lukuhaaste