Aarne Mustasalo: Jokikylän pojat!

Aarne Mustasalo

Jokikylän pojat

WSOY, 1944 (2. painos)

166  + 2 s.

Aloitus:

Kun hevosella matkustaa Varsinais-Suomea pitkin Turusta valtamaantietä pohjoista kohti, näkee matkallaan tuon tuostakin vehmaan jokilaakson laajoine viljelysmaineen, herraskartanoineen ja vauraine talonpoikaistaloineen. Syvässä uomassaan kiemurtelee joki vihreiden vainioiden halki. Se uskaltautuu esille peltojen takaa  sinisestä metsänreunasta. Sen poukamat ja suvannot kimaltelevat kuin pienet peräkkäiset lammet niin pitkälle kuin silmä kantaa. Molemmilta suunniltaan lisävoimia imien se vihdoin uppoaa lännessä  tai lounaassa kohoavien metsien siimekseen matkallaan merta kohti.

Siellä jossain joen varrella, sen pohjoistörmällä ja sen jatkeena olevalla rinteellä sijaitsee laaja Jokikylä. Jokikylässä on monia taloja, mutta merkittävin niistä on Joki-Klemola jonka pojasta Reinosta, ja pojan kavereista tämä kirja kertoo lyhyin episodimaisin tarinoin. Joki-Klemolaa vastapäätä, joen toisella puolen on Kukola. Jokikylän pojat ja Kukolan pojat ovat aina tappelemassa ja vastahangassa keskenään.

Ajankuva:

On vaikea sanoa, mitä aikaa tämä kuvaa, eletäänkö 1800-luvun puolella vai sittenkin 1900-luvun alkuvuosikymmeniä. Kansakoulusta puhutaan ja Reinoakin ajatellaan lähetettäväksi Turkuun papinkouluun tai lyseoon. Jonkinlainen tuoksahdus ajoista menneistä tässä kerronnassa kyllä tupsahtaa, mutta olematta silti yhtään vanhanaikaista tai ikävän kuuloista. Poikien tempaukset ovat kyllä "poikien tempauksia", kuten se, kun Jokikylän pojat käyvät apumies Antin mökillä vakoilemassa hurjamaineista eukkoa ja lukitsevat tämän vieraina olevien naapurin eukkojen kanssa mökkiin rangaistuksena Antin huoosta kohtelusta. Eikä siinä kylliksi, ikkunan alle laitetaan vielä vesipalju, pakoyritystä torppaamaan. Älämölö tai kuten kirjailija kuvaa, kimotus on melkoinen ja kuuluu pitkälle niin että sitä ihmetellään kautta taloväestön.

Määritelmä pojista:

Heillä oli veressä eräs voima, joka terästi jäsenet ja sai silmät hehkumaan. Se on halu nähdä ja kokea jotakin uutta ja repäisevää, halua antautua vaaroihin, panna kaikki alttiikksi, kärsiä rasituksia, ponnistaa voimiaan ja nähdä, miten pitkälle ne riittävät. Sellainen on poika.

Jokikylän pojilla, Reinolla, Vaitolla, Anssulla ja Epalla oli muutaman vuoden ikäeroa. Reino oli yhdentoista Vaito vanhin. Kaikki he halusivat vain palvella erästä mustasilmäistä tyttöä, mutta toisilleen he eivät sitä halunneet näyttää. Olivat sen ikäisiä, että "kaikelle antoi hohtoa ummussaan pilkistävä nuoren ihailun valmu."

 Kerronta on suorasanaista, kaikkitietävän kertojan tarinointia, humoristista, jota välillä värittää murre. Ilmeikästä ja mukaansatempaavaa, joka luo hyvin vahvat tunnelmat ja mielikuvat.

- Kuulkkaas, kuulkkaas, Vuorelan isänt. Tääl tlee pimiä, ennenko me kerkkii alkamaankaa. Eiköst tee viittis ol nyy nii ystävälline ja tul rivisee. 

Tarinan päähenkilö on oikeastaan siis Joki-Klemolan Reino. Joki-Klemolan isännästä ei paljon puhuta. Talon emäntä Maria sen sijaan on emäntä sanan täydessä merkityksessä. Mariaa alkaa vaivata pojan ainaiset tappelut kylällä ja hän alkaa miettiä, mitä tehdä, jotta sellainen loppuisi. Taustalla on loppujen lopuksi Klemolan Marian sukuriita sisarensa kanssa. Sisar on Kukolan emäntä, jonka kanssa he eivät ole olleet yhteydessä ja puheissa aikapäiviin.

---

Aarne Mustasalo on nimimerkki, jonka taakse kätkeytyy Jääkärimarssinkin sanoittanut Heikki Nurmio. Jotain Jääkärimarssin hengestä löytyy myös tästä teoksesta, enkä oikein osaa sanoa, onko se hyvä vai paha asia. Mistä pidin, oli reippaus ja oikeamielisyys, arvostukset olivat loppujen lopuksi kohdallaan, vaikka viittaukset eräisiin historian henkilöihin ihailun kohteina saivatkin mietteliäiksi. Teokseen on myös jatko-osat: Jokikylän pojat Turun koulussa ja Jokikylän abiturientit. Kirjailjatietojen perusteella tämä saattaisi siis kuvat 1800-1900-luvun vaihdetta, eritoten, jos tämä jollain tavalla perustuu kirjailjan omiin kokemuksiin. minkä kyllä hyvin voin uskoakin.

Jokikylän pojat on ilmestynyt myös WSOY:n NTK-sarjassa. Oma laitokseni oli hankittu Finlandia-kirjasta ja oli siis tuo vanhempi painos.

 

                              

Kuvakaappaus: Finlandia-kirja            Kuvakaappaus: Kirjasampo