Eero Pokela: Joulukuun kuudes !

 

Eero Pokela

Joulukuun kuudes

Historiallinen romaani Kyösti Kalliosta ja hänen ajastaan

Minerva, 2009

348 s.

"...astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon... että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa."

Eero Pokelan teos Joulukuun kuudes on erikoinen yhdistelmä sukuhistoriaa ja pohjalaista elämänmenoa yhdistettynä politiikkaan. Kerronta on leppoisaa, värikästä ja elämänmakuista. Välillä kerronta on vakavaa, välillä hersyvän humoristista.  Murrettakin käytetään.

 

"--- --- se taisi kosintakin mulahtaa suusta ihan kuin keväthauki katiskasta."

 

Jossain vaiheessa sävyt ovat mustaakin mustempia ja pohjavire saa ihokarvat värisemään. Julmuus ja kiusaaminen ovat olleet, eivät vain tämän päivän murheita.  Paljon jää myös rivien väliin kun tarinassa edetään itsenäisyysjulistuksen alta talvisodan tantereille. Kyösti Kallio on tarinan keskeisessä roolissa, joskaan ei aivan päähenkilö. Oikeastaan tässä ei olekaan yhtä ainoaa päähenkilöä, vaan tarinan nivoutuu Pokelan suvun ja suvunsuvun, ystävien ja tuttujen ympärille ja kaiken taustalla Kyösti Kallio merkittävänä vaikuttajapersoonana.

Tarinan punaisena lankana kulkee Suomen itsenäisyys ja sen merkitys yksilöihmisten elämässä, mutta myös Kyösti Kallion persoonan vaikutus ja merkitys Suomen itsenäisyydelle ja Suomen kansalle. 

Ei tämä mikään huono kirja ja antaa kyllä ajattelemisen aihetta. Tätä luki ihan syvnetyneenä. ja kiinnostuneena. Luiin tätä ihan kiinnostuneena, joskin jossain vaiheessa en enää pystynyt pitämään lukua, kuka oli Pokela ja kuka mitäkin sukua ja millä tavalla henkilöt olivat sukua tai tuttavia keskenään.  Kerronta etenee suurelta osalta kronologisesti vaihtuen näkökulmasta toiseen henkilöiden ja sukuhaarojen kautta, välillä on pieniä hyppäyksittäisiä takaumia ja tapahtumien päällekkäistä kerrostumaa. Ajallista etenemistä on välillä hieman vaikea hahmottaa kun kerronnan pääpaino on ihmisten arjen kuvauksessa ja ajatuksissa. Ajankuvana ja historiallisia tapahtumia tämä valottaa hieman eri näkökulmasta kuin koulujen oppikirjat tai dokumentit. Kaunokirjallisena teoksena tässä on otettu tiettyjä vapauksia, joita kirjailija tuokin esiin.

 

"Lohi pysähtyi ennen ylimmäisiä portaita. Niin teki myös Kyösti Kallio. Sanoja ei tarvittu. Molemmat tiesivät, että lopullinen ratkaisu tehdään jossain kauempana ja eduskuntaakin korkeammalla. Lohi katkaisi tuhannelta vuodelta tuntuvan hiljaisuuden. - Siunaa Suomeasi, Jumala!"

Poikkeuksellisesti tämä on ajastettu postaus. Luin tämän muutamassa päivässä jo lokakuulla, mutta kirjan nimi ja aihe sopivat niin hyvin itsenäisyysteemaan, että en voinut olla ajastamatta tätä tälle päivälle.

Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaaste kohta 19: Kirja, jonka nimessä on ja-sana. Ja-sana löytyy teoksen alaotsikosta.