Arvo Aallas: Erakon majan vangit!

 

 

Arvo Aallas

Erakon majan vangit

Karisto, 1955

183 + 1 s.

Aloitus:

Martti havahtui säpsähtäen unestaan keskellä yötä. Hän pidätti vaistomaisesti hengitystään ja jännitti kuuloaan. Ullakon pimeydessä liikkui joku!

Ullakon pimeydessä hiippari osoittautuu kuitenkin ullakon toisessa päässä nukkeneeksi Eskoksi, Sateen ropina on sekoittunut uneen ja saanut pojat uneksimaan ja kuvittelemaan kaameuksia, joka kuitenkin vaihtuu vähitellen leikinlaskuksi.

- Ihanko siellä sataa märkää vettä? yritteli Martti leikitellä. - Ehei, eihän toki, sanoi Esko tasaisesti, joku helikopterilentäjä pommittaa lystikseen taloa makeisilla. - Mennään keräämään! - Kun ei oo säkkiä ...

Lopulta pojat luikahtavat kuitenkin peteihinsä nukahtaaksensa hetkeksi ja herätäkseen uuteen päivään.

Martti ja Esko ovat kolmetoistavuotiaita. En oikein ole varma, ovatko he veljeksiä vai sittenkin vain kaveruksia. Niin tai näin, niin pojat lähtevät kesäiselle polkupyöräretkelle, josta tuleekin melkoinen seikkailu. Ensin Esko lentää pyörällään nurin kun kohdalle osuu jyrkän mäen alla tallusteleva lehmäparvi, jota huiskii tiuskea nainen. Esko lentää pyörältään suoraan erään lehmän selkään, josta nainen kiukustuu ja antaa sanatulvan tulla Eskon ylle ja myöhemmin, kun pojat hukkaavat tässä rytäkässä tulitikkunsa ja yrittävät ostaa niitä eräästä talosta, jonka isäntä istuu keinutuolissa haulikko kähdessään onkin tuo samainen nainen talon emäntä ja antaa miehelleen käskyn, joka on kylmääkin kylmempi ja saa pojat  kaikkoamaan tuvasta alta aikayksikön.

Seuraavaksi pojat saapuvat kauppaan, jossa he tekevät ostoksia ja kuulevat seudulla liikkuvista rosvoista. He menevät tapaamaan tuttua erakkona asuvaa taiteilijaa, ja sitten he vasta pulassa ovatkin, kun kaksi pontikankeittäjää on vallanneet talon. Pojat joutuvat vangeiksi, niin kuin on joutunut taiteilijakin. Kuinka he selviävät tilanteesta ja kuka on se emäroisto kaiken takana?

Arvo Aallas on kirjoittanut nasevan poikaseikkailun, jonka humoristissävytteisessä tarinassa on niin luontevaa kaveruutta ja vapaa-ajan rentoa meininkiä mutta myös uhkaavia vaaran tuntoja, jännityskertomuksen elementtejä ja ukkosmyrskyn tuimia tuntemuksia. Osin pidän kuitenkin kerrontaa hieman epäuskottavana. Esimerkiksi tuo kertomani lehmäepisodi sai minut miettimään, mahtaisiko lehmän selkäranka niin vain kestää, jos joku ilmalennossa tupsahtaisi siihen. Kirjailija on varmaan tarkoittanut kuvauksen humoristiseksi, mutta minä mietin lähinnä lehmää ja tunnen tuskaa sen puolesta. Samoin loppurytinöissä mietin, miten mahtaa olla, jos teräväkulmainen patsaan jalusta osuu takaraivoon. Jääkö siitä vain melkoinen kuhmu, vain jotain paljon pahempaa.

Kielellisesti tämä hyvää ja selkeää suomea, mitä nyt muutama hieman oudompi sana esiintyy, kuten pöksänä. Hauskalta kuulostaa myös ilmaista lämmintä, hyvää tekevää järvivettä "kuin keitetyksi maidoksi".Yksi paha kielioppivirhe tässä tarinassa kuitenkin toistuu, kun kuvataan, kuinkaa aurinko heloittaa.  Aurinko helottaa, mutta esimerkiksi puuesineitä voidaan heloittaa (laittaa niihin metallikiinnikkeitä).

Ei sillä, ihan mukiinmenevä poikaseikkailu tämä on, hieman leikkisää romantiikkaakin on ilmassa, eikä se pontikankeitto ole ainoa rikos, minkä miehet päässään juonivat. Paljon siis ehtii tapahtua ennen kuin pojat pääsevät jatkamaan retkeään.

...

Helmet lukuhaaste kohta 43: Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan , kirjailija on minulle uusi (6), kirjan luvuilla on nimet (16) ja kirjan päähenkilö on alaikäinen (28).