Ainon erilaiset blogit!

Sivut

02 maaliskuuta 2022

Charles H. Eden: Lähetyssaarnaajan tytär.

Charles H. Eden

Lähetyssaarnaajan tytär - kertomus tsulujen maasta ja Cetevayosta

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1880.

Projekti Gutenberg

 

Lähetyssaarnaajan tytär kertoo Kutasta, englantilaisesta nuoresta miehestä, joka on elänyt yhdessä tsulu-toverinsa Ulan kanssa. Kuta on jäänyt orvoksi. Ulan äiti Landela on ollut Kutan hoitaja ja imettäjä. Hän on kuitenkin käynyt myös koulua englannissa ja palannut sitten Etelä-Afrikkaan. Kuta, englantilaisesti myös Willeksi kutsutttu on tarinan minäkertoja. 

Kasvoin enemmän pienen metsäläisen kuin kristityn ihmisen tavoin, ja kaikessa muussa, paitsi valkeassa ihonvärissäni, oli mahdoton eroittaa minua n-nulikoista, jotka seurakumppaleinani olivat. Kymmenvuotiaana minut lähetettiin Englantiin, koska holhojissani vihdoinkin oli herännyt joku tunto vastuun-alaisuudestaan

Mainittakoon, että tarinassa ei n-sanaa viljellä mitenkään runsaasti. Sen sijaan puhutaan maan-asukkaista, kaffereista, metsäläisistä. Ulan, jota tosin kuvataan vähemmän mairittelevasti leikkariksi ja naistenhempukaksi kansansa keskuudessa, ja Kutan toveruus on kuitenkin luja ja sydämellinen.  

Tarina sijoittuu transvaaliin, Etelä-Afrikkaan ja taustalla on tsulujen ja brittiläisten joukkojen yhteenotto. Gordon Cumming -nimiseen henkilöön viitataan. Muita tärkeitä henkilöitä tarinassa on Peter Dirksenin perhe, joka tosin joutuu kovan kohtalon kokijaksi osin oman ja tsulu-ylpeyden takia. Tsulu-kuningas Cetewayo haluaa ajaa eurooppalaiset pois alueeltaan, niin myös saksalaisen lähetyssaarnaajanArnold Beidermannin tyttärineen. Beidermanin Minna-tytär on Kutan sydämen valtias, jonka Kuta pelastaa jo lapsuuden päivinä. 

Kiemuroissa kurkisti pensaan takaa, jonka yhtä virpeä lapsi vielä piteli, viheriä inamba, enimmän peljätty kaikista Etelä-Afrikan käärmeistä. Matelija oli kohottanut päänsä ylös tytön kasvojen tasalle, ja huojui silmät kiiluvina sekä harja kohollaan hiljakseen ja sulavasti sinne tänne, kahden jalan päässä uhrista, joka osoitteli tahtia madon luikerruksille, silminnähtävästi kiehdottuna sen kamalasta läheisyydestä ja voimatta hätähuutoa päästää tahi tehdä vähintäkään ponnistusta päästä kauheata hirviötä pakoon; sillä se oli lajiansa suurin käärme, mitä milloinkaan olen nähnyt.

Dirksenin perhettä kohdanneen tragedian seurauksena Minna ryöstetään. Loppuosa tarinaa kertookin tämän pelastamisyrityksistä.  

Tarinaa viedään eteenpäin hitaasti ja jaaritellen. Kielellisesti tämä on hyvin koukeroista ja osin lystikästäkin kuvailua. Kieli on vanhahtavaa ja kieliopillisesti melkoista sillisalaattia. Outoja ja erikoisia sanoja on paljon: kollomaisuus? Heiskaroiminen? Toisaalta siinä ilmenee myös hyvällä tavalla vanhahtava ilmeikkyys ja kaiken kaikkiaann "tapaukset toisistaan kokonaisuudeksi sukeutuvat"

Teoksen lopussa oli pieni sanaselitysosio, jossa n-sana toistui. Muuten tätä sanaa ei, kuten jo ehdin mainita, juurikaan kuvailuissa viljelty, mikä oli myönteisesti huomioitavaa. Toisaalta ei tämä mitään suurta maailmankirjallisuuttakaan ole, ja olisi ihan hyvin voinut jäädä lukemattakin, mutta  tulipahan nyt kuitenkin kahlattua läpi. Parempiakin kirjoja Gutenbergista varmaan löytyisi.

...

 Joken Runokulman Luetaan kirjoja Gutenbergista -haaste


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti