Eino Säisä: Se kesä!

Eino Säisä

Se kesä

Tammi, 1977

127 + 1 s.

Aloitus: Poika oli menossa kummilaan, jonne aamujunalla oli tullut kesälapsia.

Lopetus: Sillä siitä alkoi kesä, josta ei puuttunut mitään.

Hauska, kesäinen kertomus kolmen lapsen kesäpuuhista, pääosassa Poika, jonka nimi on Niilo, mutta  kerronnassa puhutaan vain pojasta. Pojasta ja tytöstä, jonka nimi on Kyllikki, mutta jota silti kutsutaan vain tytöksi ja tytön veljestä Mattsista, josta ainostaan käytetään etunimeä. Matts ja Kyllikki ovat tulleet Helsingistä Pojan naapuriiin, sukulaisiin, näin olen ymmärtänyt. Pojalla on koira Tessu, johon tyttö luo heti katseensa. Tessun kautta Pojan ja Tytön välille syntyy yhteys.

Kesään mahtuu kaikenlaista, lintujen tunnistusta, keihäänheittoa, urheilua. Tutustutaan saaressa asuvaan tehtailijan poikaan Rolfiin, joka leikkii Tarzania. Loppupuolella kesää rakennetaan lautta ja eletään merirosvoelämää.

Tyyllillisesti tämä on  omintakeista, koruttoman kaunista ja kuvauksellista kerrontaa, jossa lapsuuden toveruus ja ystävyyssuhteet ovat vahvasti läsnä ja ensirakkauden tunteetkin heräävät. Ne on siellä taustalla, vaikka niistä ei puhutakaan, tai joihin viitataan kiertotietä. Poika ei muutenkaan ole puhelias ja isästä, joka on jossain pohjoisessa, hän ei halua puhua lainkaan. Luonnon läheisyys, luonnollisuus on läsnä. Kerronta on lähinnä suorasanaista, dialogia on jonkn verran. Tosiaankin, kertojan tapa kuvailla asioita, luoda ilmapiiriä, tunnelmia on omalaaatuista. Asioita tarkastellaan ylhäältäpäin, hieman etäältä, mutta silti ollen sisällä asioissa, tuntien ja tietäen - Pojan näkökulmasta.

Miljöö on maaseutu. Kirjailija itse on syntyisin Iisalmesta ja mietinkin, kuinka paljon tässä mahtaa olla hänen oman lapsuutensa tuntoja ja maisemia. Ehkä hyvinkin jonnekin Savon seuduille tämän voisi sijoittaa. Helsinkiin on pitkä matka ja Pohjoiseenkin on matkaa. Tosin paikkakuntia ei mainita muita kuin tuo Helsinki ja sitten matkataan 60 km lakkasoille - ehkä Kainuuseen.

Tarinassa oli pari kohtausta, jotka aiheuttivat kylmiä väreitä ja inhon tunteita. Toisessa kuvataan, kuinka Poika "käveli niin että oli kohti aitan ovea, nosti keihään korvalliselle ja juoksi rennon vauhdin, otti saksiaskeleet huolellisesti ja noin viiden metrin päästä paiskasi keihään kaikin voimin aitan oveen."

Pojan tapa herättää aitassa nukkuva Matts saa mietteliääksi enkä voinut lukiessani olla miettimättä, mitä olisi tapahtunut, jos Matts olisikin avannut oven ennen aikojaan.

Toinen kohtaus kohdistui Pojan lupaukseen heittää "kissa hännästä" myötäelämisen osoituksena ja kun hän lopulta tekee sen, saa Tytöltä sekä ihastuksen hyvä-huudon "sinä teit sen, minkä lupasit" mutta myös nuhteet. Se, miten kissa lepytettiin jää kertomatta. En tykännyt, en yhtään. Muuten tämä on ihan normielämää lasten kesävietosta ilman huolia reilussa ystävyydessä ja toveruudessa.

Vahvan vaikutuksen teki myös kuvaus Kummilan ruoka-aitasta ja sen herättämistä tunnelmista. "Täällä oli paljon kaikkea, selittämätöntäkin hyvää, josta oli osattava nauttia ja jota ei saisi tahallisesti rikkoa."

 

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 6: Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija