Janet Skeslien Charles:Kirjasto Pariisin sydämessä!

Janet Skeslien Charles

Kirjasto  Pariisin sydämessä

Alkuteos: The Paris Library

Suomentanut Katariina Kallio

Bazar, 2022

475 s.

Teoksen päähenkilöinä on Odile ja Lily. Odile on ranskalainen kirjastovirkailija, Lily amerikkalainen pikkutyttö. Teoksen kerronta etenee kahdessa ajassa.

Teos alkaa vuodesta 1939. Odile on menossa työhaastatteluun Pariisin amerikkalaiseen kirjastoon. Hänen päässään vilistävät  vain numerosarjat, jotka ovat aika hämmentäviä, ne ovat kirjastoluokituksen numeroita. Kirjasto on oma maailmansa ja tämä teos on täynnä kirjallisuutta, mutta myös  elämää kirjojen parissa. Kun natsit valtaavat Pariisin, tai tämän teoksen mukaan, heidän sallitaan marssivan Pariisiin ilman vastarintaa alkaa Odile ja muu kirjastoväki kuitenkin oman vastarintansa. Kun juutalaiset eivät enää saa tulla kirjastoon alkavat he kuljettaa kirjallisuutta heille kotiin. 

Odotin ennakkotietojen perusteella hieman erilaista vastarintatarinaa, mutta eipä mitään. Tämä oli ihan hieno teos kirjallisuuden merkityksestä ja voimasta.

Odilen isä haluaisi että Odile menee naimisiin ja tuo kotiin poliisitovereitaan näytille ja sitten Odile tapaakin Paulin ja heidän välillään alkaa kipinöidä, vaikka Odile on ollut vastahankainen kaikkia naittamisyrityksiä kohtaan. Byaway, Odile on kaksospuolikas, hänellä on veli Remy, joka on hänelle tärkeä. Odile ei voi sietää Remyn tyttöystävää, mutta kirjastonjohtaja saa hänet vähitellen muuttamaan mielensä tätä kohtaan, lähettämällä Odilen sairaalaan töihin sen sijaan, että tämä saisi olla kirjaston lukusalia hoitamassa.

Toinen aika ja miljöö, jossa tarina etenee on 1980-lukua. Odile elää pienessä montanalaisessa Froidin kaupungissa, jonne hän on tullut heti sodan jälkeen 1945, rouva Gustafsonina.

"Hän ei ollut samanlainen kuin tavalliset Froidin rouvat. He olivat pulleita kuin peukaloiset, ja heidän lököttävät puseronsa ja tylsät kenkänsä olivat harmaita kuin pulun sulat. Muut rouvat tulivat ruokakauppaan papiljotit päässä, mutta rouva Gustafson vei roskiksenkin aina parhaimmissaan eli vekkihameessa ja korkokengissä."

 Rouva Gustafson, Odile herättää Lilyn uteliaisuutta ja eräänä päivänä he menee tämän ovelle, soittaa ovikelloa ja kun ovi aukenee sanoo, että haluaa haastatella tätä. Lilyn koulutehtävänä on kirjoittaa Ivanhoesta ja hän kysyy, voisiko sen sijaan että kirjoittaisi teoksesta, kirjoittaa itse maata käsittelevän aineen. Opettaja vastaa, että lukee mielellään Lilyn Ranskaa käsittelevän esseen. Hmm. Olen lukenut Ivanhoen, mutta en kyllä sijoittanut sitä Ranskaan. Lienenkö ymmärtänyt jotain väärin joko Ivanhoesta tai sitten tästä teoksesta.

Odile ja Lily ystävystyvät. Odile alkaa opettaa Lilylle ranskaa ja heidän vaikutuksensa toinen toisensa elämään on merkittävä.

Sota-aika ja "nykyaika" kulkevat siis lomittain. 

Paitsi kirjoista ja kirjastosta tämä teos kertoo ystävyydestä ja petoksesta. Tämä oli erilainen näkökulma toiseen maailmaansotaan, pohjautuu ilmeisesti kuitenkin todelliseen milljööseen ja henkilöihin, vaikka Odilen hahmo ja eräät muut henkilöt ovannevat fiktiivisiä. Pidin tästä teoksesta ja luin tätä mielen-kiinnolla. Loppupuolella minun täytyi kiihdyttää lukuvauhtia, osin että en malttanut lopettaa, osin siksi että alkoi olla pientä lukuväsymystä ja halusin saada teoksen pian loppuun. Ristiriitaistako? No, ehkä.

Odotin siis hieman erilaista teosta, ja yllätyin, mutta en pettynyt. Aihe ja miljöö olivat omintakeisia. Teemat kerronnassa tärkeitä. 

Suomi-bongaus:

"Lämpimistä päivistä huolimatta kaikki olivat varpaillaan, huolissaan rintamila olevista rakkaistaan, huolissaan sotauutisista, jotka kertoivat Suomessa meneillään olevista raskaista taisteluista, huolissaan siitä, että seuraavaksi olisi Ranskan vuoro."

Hmm. Tämä kohta sai minut mietteliääksi, kuinka hyvin kirjailja on luonut sodanaikaisen miljöönsä ja ajalliset siirtymät. Kohtaus on kappalessa, jonka otsikkona on Pariisi, toukokuu 1940. Silloin Suomessa ei ollut mitään raskaita taisteluja, vaan talvisota oli päättynyt paria kuukautta aiemmin. Tämä pieni yksityiskohta, joka menee siis hieman vikaan, saa minut hieman epävarmaksi muidenkin sotaan liittyvien yksityiskohtien suhteen muuten hienossa teoksessa. Tosin tämän teoksen pääpointti ei ole niinkään sotakuvaus, kuin se, miten ihmiset selviytyvät sodan kurimuksen keskellä.

Toinen sotaan liittyvä mielenkiintoinen kohta oli maininta siitä, kuinka

"Heraldin mukaan Oranissa Välimeren etelärannikolla britit pelkäsivät, että Ranskan laivasto edesauttaisi Britannian laivojen päätymistä natsien käsiin. Britannian laivastson amiraali oli esittänyt Ranskalle uhkavaatimuksen, jonka mukaan Ranskan alusten piti antautua kuuden tunnin kuluessa tai ne upotettaisiin. Kun Ranskan l'admiral kieltäytyi, Englanti hyökkäsi. Luin artikkelin kaksi kertaa enkä silti ymmärtänyt. Kävivätkö liittoutuneet toistensa kimppuun?" 

Tämä kohta teoksessa oli kiintoisa, sillä olin taannoin katsellut televiosta tv-sarjan De Gaullesta, jossa vastaava tilanne tapahtui ja minäkään en ymmärtänyt tätä, en sitten ollenkaan. Se, että joku lukukokemus tuo mieleen yhtymäkohdan johonkin muuhun tekemäänsä tai kokemaansa tekee siitä kaksinverroin oivallisemman.

Erityismaininta tälle virkkeelle:

- Älä! Odile kuiskasi. Jo yksikin sana on liikaa. Näen mustan korppiparven lentelevän pääsi sisällä.

...

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 49: Kirja on julkaisu vuonna 2022 (Tosin tämä sopisi aika moneen muuhunkin kohtaan, mutta olkoon nyt tässä)