Ainon erilaiset blogit!

Sivut

11 lokakuuta 2022

Veikko Haakana: Pienen pojan muistelmat!

 

Veikko Haakana

Pienen pojan muistelmat

Karisto, 2008

175 s.

Alku: Ensin kerron meidän perheestä.

Loppulause:Silloin ulkona alkaa pimetä jo varhain, mutta kotona sisällä palaa takassa tuli.

Siihen väliin mahtuu monenlaista ajatusta ja touhua pienen pojan elämässä. Tämä oli kiva löytö

kirjaston valikoimista ja osoittaa, että maailmassa on vielä olemassa kirjoja ja tarinoita, joita en ole aavistanutkaan olevan, mukavia, lukemisen arvoisia, ajatuksia herättäviä, taidolla kirjoitettuja.

Teoksen miljöö on Pohjoisessa, Lapin aavoilla, Porokairassa. Tarinan kertoja on Matias, jolla on isosisko Inari. Perheeseen kuuluu tietysti äiti ja isä, mutta myös isovanhemmat, joista varsinkin Ukki tärkeä. Ukin kanssa Matias käy muun metsästysretkillä. Ja niin, tietysti perheeseen kuuluu myös koira nimeltä Jesse. 

Kerronta on sujuvaa, lapsenomaista, mutta ei lapsenkieltä. Matias käyttää naapurin Villeä kirjoittamaan tarinoitaan, sillä hän ei ole vielä koulussa, kun muisteleminen alkaa, joskin kouluunkin sitten ehätetään. Kerronta on siis pikkupojan näkökulmasta hieman pikkuvanhaa jutustelua. Mahtuu joukkoon hieman hyperbolaakin, ainakin kun talvella ollaan pilkkimässä ja saadaan napattua Hauki Hirmuinen.

Tämä oli aitoa, elämänmakuista kerrontaa. Pienen perheen tavallaista ja hieman epätavallisempaakin elämää. Kerronnasta voisin vielä mainita, että teoksen tekijä on opin omaksunut kirjoittamisen taidossa, tässä on huomioitu niin tuoksut, tunnelmat kuin muutkin aistimukset. Kumpa osaisi itsekin. 

Mainittakoon vielä, että kansiratkaisu oli oivallinen, se herätti kiinnostukseni ja sai minut ottamaan teoksen käteeni. Valoisa, teoksen tyyliin solahtava layout.

--



3 kommenttia:

  1. Olen lukenut Haakanalta yhden kirjan. Se vähän petti oletukset ja odotukset, jotenkin kannen herkkyyden perusteella odotin lyyristä otetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, lyyrisyyttä en tosiaan tähänkään liittäisi. Jo kirjailijan nimikin soi erämaan säveliä. Toki erämaastakin voi kirjoittaa lyyrisesti, ei sillä.

      Poista
  2. Kiva kansi kyllä tässä! Muistelen hämärästi, että olisin lukenut Haakanaa joskus 80-luvulla, mutta siihen muistikuvat sitten jäävätkin. Lapin erämaa kyllä kiehtoo minua.

    VastaaPoista