Marja Kalola
Tuulen kiharat - Runoja elämän matkalta
BoD, 2022
91 s.
Helmet 2022 -lukuhaasteen kohtaan 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana piti kirjastoreissulla lölytää jotain, ja käteen osui tämä omakustanneteos, jonka parhain ja hienoin anti on kansikuva. Valkeat siivet auringonlaskussa on todella upea otos.
Teoksen runot ovat oman kokemusmaailmani ulkopuolelta, enkä oikein päässyt niiden sanavirran imuun. Oli joukossa kuitenkin muutama puhutteleva säe, kuten Polku-runo säkeet:
"Olen yössä yksin/ Palelen mielipahaa / Väsyneet ajatukset / kiertävät pientä kehää"
Kuinka monesti sitä onkaan yöllä sudenhetkillä valvonut ja miettinyt keskeneräisiä, epäselviä asioita.
Itse lapsuuteni maalla viettäneenä ja yhä maalaistyttönä sielultani, tuli lähelle myös tämä Muistikuva ja
"Tervalle tuoksuvan soutuveneen --- --- Pienen kätösen / veneen laitaan / hellästi puristin aivan."
Uudelleen luettuna, sieltä täältä silmäillen säkeistä hyvinkin syntyy uusia oivalluksia, kosketuskohtia.
Tässäpä hyvä vinkki! Itse tykkään kovasti lukea runoja. :)
VastaaPoista