Ainon erilaiset blogit!

Sivut

10 huhtikuuta 2023

Aino Hagner: Leivän syrjään!

 


Aino Hagner

Leivän syrjään

Omakustanne, 2021

344 s.


"Vieno tiesi radioista mielestään mainosten perusteella jo aika paljon, kun astui isän kanssa Sieväsen liikkeeseen. Esillä oli puolisen tusinaan radiomerkkiä. Osa niistä näytti tutuilta vuosien takaisista lehtimainoksista. - Tässä meillä on ihan uusi Salora, jota on alettu valmistaa vasta viime vuonna. Se on taatusti suomalainen. Sievänen ohjasi tulijat sivupöydän ääreen, missä radiovastaanottimet olivat esillä. Miehen kasvoista paistoi into esitellä niitä, koska hän arvioi asiakkaat tosiostajiksi - Sitten on tietysti näitä muita uusia malleja kuten tämä Asa - modernia funkistyyliä, Sievänen kauppasi vaaleaa, vanerikoppaista vastaanotinta, jossa oli alareunassa kolme säätönappulaa. "

Aino Hagnerin Leivän syrjässä kertoo Vienon tarinaa kesästä 1938 kevääseen 1940. Teos on paikallishistoriaa, jossa liikutaan omilla kotonurkilla. Ei ihan omaa, mutta ei niin kaukanakaan. Nykyäänhän Jämsä ja Jämsänkoski ovat yksi ja sama kaupunkin, mutta tämän tarina liikkuu enempi Jämsänkosken tehdasmiljöössä kuin Jämsän puolella. Raja on ollut vahva näiden kahden välillä ja kyllä se vieläkin on jollain tasolla nähtävissä, pinnan alla aistittavissa, vaikka kuinka Jämsästä puhuttaisiin. 

Vienon isänsä kanssa tekemä radionostokuvaus on kiinnostava. Isäni oli itseoppinut pienkonekorjaaja ja radioita meidänkin pirtissä oli monenlaista. Kuvaus on myös mielenkiintoinen nykyaikaa vasten luettuna. Eipä enää ole sen enempää kide- kuin putkiradioitakaan. Kuunnellaankohan radiota vielä kuinkakaan paljon. Itsekin elän enimmäen hiljaisuudessa, mutta lapsuuteen kyllä radio kuului vahvasti.

Olen aiemmin lukenut Hagnerin Pitää olla ihmisiksi, joka kertoi Vienon lapsuudesta ja joka sijoittui 1920-luvulle. Nyt Vieno on koulunsa käynyt ja etsimässä omaa paikkaansa. Lapsuudenmaisemat ja kokemukset ovat kuitenkin taustalla. Hagnerilta on ilmestynyt muitakin teoksia, jotka kiinnostaisivat paikallishistoriansa takia. Kerronta on yksituumaista, ei kovin lennokasta tai kaunokirjallisesti polveilevaa. Kirjoittaja kertoo sukunsa ja erityisesti äitinsä tarinaa ja siinä sivussa paikallishistoriaa, elämänmenoa ajassa ja kylässä valottaen. Ihan mielikuvitusta teos ei ole, sillä kirjoittaja on käyttänyt hyväkseen paikallislehtiä ja muuta aineistoa. Fakta ja fiktio on sulavassa käsikynkässä, jossa ihmisten väliset tunteet ja jännitteet luovat vahvan pohjavireen ilman suurempia maalailuja. Näkökulma on vahvasti Vienossa muut ovat enemmän ja vähemmän statisteja.


Erityismaininta tälle sodankeskellä kummunneelle ajatukselle:

"Eikä pieni ihminen voinut kohtalolleen mitään. Tämän kansan puolesta ei voinut muuta kuin rukoilla."

---

Pohjoinen 2023 -lukuhaaste kohta 20. Paikallisen tekijän (kirjailija, suomentaja tai kuvittaja) teos.Vaikka kirjoittaja ei enää asu paikallisesti kerrotussa paikassa, on hän syntyjään paikallinen. Tekijän omat sivut löytyvät TÄÄLTÄ.


2 kommenttia:

  1. Varmasti kivaa lukea kirjaa, joka sijoittuu kotinurkille. Kiva myös tuo aikakausi 1930-1940. Itse hyppäivin 1950-luvulle elämään heti jos voisin. Silloin kaikki oli niin oikeaa ja aitoa.

    VastaaPoista