Roy Jacobsen: Näkymättömät!

 

Roy Jacobsen

Näkymättömät

Barrøy 1

Alkuteos: De usynlige

Suomentanut

Sitruuna 2022

214 s.

"Ingrid saa luvan auttaa äitiä siitä kesästä alkaen, jona täyttää neljä vuotta. Ingrid rakastaa untuvia. Ensi alkuun hän haluaa vain leikkiä niillä ja saa aikaan vallan hirmuisen sotkun pikku penkillä, jonka ääressä he istuvat. Mutta sitten hän huomaa, ettäj os toisessa kädessä on putsattuja ja toisessa putsaamattomia untuvia, ne putsaamattomat alkavat tuntua niin kamalalta tikkuineen ja korsineen, ettei semmoista kestä kukaan, nekin on pakko putsata. Tai kuolee.

Äitee sen opettaa hänelle, käskee istua hiljaa silmät kiinni ja tunnustella varovasti näitä kahta kourallista untuvia, joista toinen on putsattu ja toinen ei, samalla kun äitee laskee ääneen, eikä pääse kuin kymmeneen tai yhteentoista, ennen kuin näkee tyttären hymystä, että tämä on jo ymmärtänyt, mistä on kysymys. Silloin äitee sanoo, että nyt oot oppinu jottai, mitä et unoha millonkaan."

Upea saaristotarina. Kerrassaan viehättävä. Koskettava, vakuuttava. Terävä ja kuvaavuudessaan järistyttävä. Latautunutta jännitystä, arjen hyvää mieltä, normielämää, pelottomuutta, voimattomuutta, periksiantamattomuutta. Kaikkea tätä on Roy Jabobsenin Näkymättömät, joka kertoo perheent tarinan, kasvutarinan.

Barøyn saarella asustaa Hans Barøyn perhe, johon kuuluu puoliso Maria ja tytär Ingrid. Tässä pienessä perheyhteisössä elää myös Hansin isä Martin ja sisko Barbro, joka on hieman erityislaatuinen. Hän pystyy kyllä perkaamaan kalaa, tekemään ruokaa, karstata, kehrätä ja sukanneulominekin, mutta ei hän ole niin kuin muut. Barbrolle ollaan hankkimassa pestuupaikkaa. Ensimmäisessä hänelle tarjotaan muona ja makuusija, mutta vaatteita ei. Muutenkin häneen katsotaan pitkään. - Ymmärrätkö sinä? Emäntä kysyy. Hans tuo hänet takaisin. Seuraavaan paikkaan, pappilaan Barbro haluaisi jäädä. Talo on hieno eikä tekemistäkään olisi paljoa. Ilmeisesti vain seuranpitoa. Mutta ei Barbroa jätetä sinnekään. Takaisin hänet tuodaan vastalauseista houlimatta.  Ajan myötä perheyhteisöön syntyy myös Lars,  Barbron isätön poika, jolla kuitenkin on isänsä nimi.

Tarinan keskiössä on kuitenkin pikkuinen Ingrid, jonka elämää ja kasvua seurataan pikkutytöstä nuoreksi naiseksi. . Seitsenvuotiaana Ingrid saa opeteella kutomaan sukkaa, kantapääkavennuksineen kaikkineen. Jo sitä ennen hän voinut kantaa turvetta hellanuuniin, sytyttää valkean. Selviytymään. Olemaan pelkäämättä merta ja myrskyä. Ingrid kasvaa ja varttuu vastaamaan perheestä, jonka isä on kuollut, äiti joutunut sairaalan hermoromahduksen takia ja vanhempien hylkäämistä kahdesta lapsesta, jotka hän on tuonut saarelle palveluspaikastaan. 

Kiehtovaa, luonnonläheistä kerrontaa.Karussa maastossa elämä kukkii kuin saaren kesyttömät: keltamaite, apila, ukontulikukka, kurjenpolvi, leinikki, maariankämmekkä, mesiangervo, karhunputki, kisankello, rohtosormustinkukka, kivirikko, peltosaunio, hierakka. Vuoroin ollaan hiljaa, kuunnellaan pohjanpuhureita, milloin torvet törähtävät kuin laulujoutsenten  surumieliset trumpetit.

Kerronta on kaikkitetävää kuljetusta. Ajallisesti tätä on hieman vaikea sijoittaa. Ehkä eletään kuitenkin enemmän 1900-luvun alkupuolella kuin keskivaiheilla. Ingrid käy kiertokoulua kaksi viikkoa Havstedissa, on kaksi viikkoa kotona ja jälleen kaksi viikkoa koulussa. Kirjakielen lomassa on murteellista ilmaisua: Hällä on siskoi, Häi män pitkäkseen -tyyliin, mikä tuo kerrontaan mukavaa elävyyttä ja paikallisuutta.

färing minun täytyi googlata. Toki tiesin, että kyse on jonkinlaisesta aluksesta, mutta millaisesta, sitä tahdoin hieman selvittää. Se, että puhutaan färingistä eikä mistä tahansa veneestä on merkittävää.

Mitään näin upeaa tarinaa en ole lukenut pitkään aikaan. Lukisin mielelläni jatkonkin, sillä mitä ilmeisimminkin tämä on osa laajempaa kokonaisuutta. 

Mainittakoon vielä, että tämä oli huippulöytö kirjastoreissulla. Kannet ovat karut enkä ehkä olisi ihan näiden perusteella teosta lainannut. Takakansiteksti oli kuitenkin sellainen, joka herätti kiinnotuksen. Kannet toki sopivat hyvin tarinan miljööseen ja tunnelmaan. Kannen on suunnitellut Eric Huijsen/Moker Ontwerp.

Saarelta ei voi kukaan lähteä pois, saari on maailmankaikkeus pähkinänkuoressa, siellä tähdet uinuvat nurmella lumen alla.

---

Pohjoinen lukuhaaste kohta 4: Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja.

---

Muualla mainittua:

Hemulin kirjahylly  "Oi että, tykkäsin tästä valtavan paljon! Ihanan karu ympäristö, mutta kuitenkin sellainen missä voi elää..."