Ainon erilaiset blogit!

Sivut

18 huhtikuuta 2023

Tuulia: Marja-Liisa harjoittelee!

 

Tuulia

Marja-Liisa harjoittelee

WSOY, 1943

127 + 1 s.

Kansikuvitus: Martta Wendelin


Olen aiemmin lukenut Tuulian eli Tyyni Tuulion kirjoittaman teoksen Marja-Liisan oma koti, joka on jatkoa tähän teokseen. Teoksen päähenkilö Marja-Liisa on juuri ylioppilaaksi valmistunut nuori nainen, jonka äiti on kuollut ja isän uusi puoliso on tämän sisar, Elsa-täti. Elsa-tädin luonnehdinnan mukaan Marja-Liislla "ona aina ollut taipumusta valikoida ruokiasi". Tällä täti ei tarkoita niinkään ruokiin kohdistuvaa ennakkoluuloa kuin elämänasennetta, jossa on etsitty vain mukavia asioita.

Marja-Liisalla on kaksi veljeä, Risto ja Jukka. Jukka on vielä opiskeleva, mutta Risto on sotarintamalla, jonne Jukkakin värväytyy hetkeksi aikaa ennen kuin taas jatkaa lukujaan. Eletään jatkosodan aikaa. Lisäksi on siskopuolet Leena ja Tytti, jotka ovat siis Elsa-tädin omia lapsia.

Kun isä, joka on lääkäri on rintamalla ja Elsa-täti, joka on sairaanhoitaja ammatiltaan lähtee myös täyttämään velvollisuuttaan, jää Marja-Liisa emännöimään kotia. Tosin on kodissa keittäjä ja sisäkkö ja lääkärinvastaanotolla toimii lääkärinsijaisena Aino Auer. Kun keittäjä sairastuu, joutuu Marja-Liisa ottamaan homman hoitoon, kun ei saa ketään tilalle. Sisäkkökin lähtee töihin Helsinkiin. Tällöin tosin keittäjä on jo palannut hommiin, joten Marja-Liisa ryhtyy vuorostaan sisäköksi. Kunnes Leena sairastuu ja Marja-Liisa joutuu harjoitteelemaan vielä sairaanhoitajana toimimistakin. Tällöin Elsa-täti palaa ja sisäköksi on saatu keittäjän sukulaistyttö.

Marja-Liisa joutuu siis opettelemaan perheenemännän taitoja ja arjen askareita. Hän kuitenkin uneksii musiikki- ja kieliopinnoista Helsingissä. Nuorena kuolleen äidin kuva seinällä on tärkeä Marja-Liisalle. Siitä hän hakee voimaa musiikin ohella, kun pelot käy mielen päälle.

Perinteistä tyttökirjallisuutta, voisi sanoa. Itseäni kiinnosti teoksen sodanaikainen mentaliteetti, Suur-Suomi -haave mainitaan kaksi kertaa, Karjalainen evakkoperhe, neljätoista henkeä asustaa kylmässä mökissä ja haaveilee paluusta Kannakselle. Risto-veljen tullessa lomalle hän tuo mukanaan toverinsa, Harrin. Harrinkin äiti on kuollut. Talvisodan pommituksessa.

 "Mutta äiti on minulle niin pyhä, niin loukkaamaton käsite, että minun on järkyttävää ajatella jonkun ihmisen äitiä vihollisen pommien kohteena. Hirvittäviä asioita muutamien on nieltävä."

 Harrin isä on mennyt naimisiin paljon nuoremman naisen kanssa , naisen, joka on miltei oman pojan ikäinen. Harri kokee olevansa vailla kotia.

"Enhän voi tuomita isää, hän on elinkelpoinen mies ja omalla alallaan arvokas ihminen."

Rakkaus syntyy Harrin ja Marja-Liisan välille. Sitten kirjeitä ei enää tulekaan, isä soittaa sotasairaalasta ja kertoo Harrin haavoittuneen ja isän täytyneen tehdä pahoja. Leikata vasen käsi kyynärpäätä myöten pois. Sota on siis taustalla vaikuttamassa, mutta enemmän on kotiarjen pyörittämistä. Sota nähdään jotenkin ihanteellisena velvollisuutena. Hyvin tyypillinen mentaliteetti tuolle ajalle siis. 

Naisen asemasta:

"Jokaisen naisen tulee olla muutakin kuin miehensä vaimo"

---

Kirja on luettu myös Sinisen linnan kirjastossa, samoin kuin jatkokin




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti