Ainon erilaiset blogit!

Sivut

23 elokuuta 2023

John G. Neihardt: Musta Hirvi puhuu!

 

John G. Neihardt

Musta Hirvi puhuu

Alkuteos: Black Elk Speaks

Suomentanut Jussi Korhonen

Basam Books 2013

... rakensimme nämä näkemäsi pienet harmaat ja neliön muotoiset hirsitalot. Tämä on huono tapa elää, sillä neliössä ei voi olla voimaa.

Olet jo varmaan huomannut, että intiaani tekee kaiken ympyrän muotoon, sillä Maailman Voima toimii aina ympyrän muodossa, ja kaikki olevainen pyrkii ympyrän muotoiseksi. Ennen, kun olimme voimakas ja onnellinen kansa, saimme kaiken voimamme kansan pyhästä piiristä, ja kansa kukoisti niin kuan kuin piiri ei murtunut. Piirin elävä keskus oli kukkiva puu, ja neljän ilmansuunnan kehä ravitsi sitä. Itä antoi sille rauhaa ja v aloa, etelä lämpöä, länsi sadetta ja pohjoinen viileydellään ja mahtavalla tuulellaan voimaa ja kestävyyttä. Tämä tieto tuli meille uskontomme kautta toisesta maailmasta. Kaikki Maailman Voiman tekemä tapahtuu ympyrän muodossa. Taivas on pyöreä, ja olen kuullut, että maapallo on pyöreä kuin pallo niin kuin tähdetkin. Tuuli pyörii, kun se on voimakkaimmillaan. Linnut rakentavat pesänsä pyöreiksi, sillä niillä on sama uskonto kuin meillä. --- ---- Ihmisen elämä on kehä lapsuudesta lapsuuteen; samoin on kaikkialla, missä voima vaikuttaa. Tiipiimme olivat pyöreitä kuin lintujen pesät, ja ne järjestettiin aina kehäksi, kansan piiriksi - monien pesin pesäksi - ja siellä Suuri Henki halusi meidän hautovan poikasiamme.


Musta Hirvi (1863-1950) oli Oglala-Sioux heimon pyhä mies, näkijä, parantaja. Musta Hirvi oli sukua suurelle intiaanipäällikölle Hullulle Hevoselle. HÄn oli myös mukana William Codyn (Buffalo-Bill) Suuressa Lännensirkuksessa ja tapasi Englannin Kuningatar Viktorian.

 

Musta Hirvi oli 5-vuotias, kun hänen isänsä teki hänelle jousen ja nuolet. Hän aikoi ampua Tyrannilinnun, mutta ei ampunutkaan, sillä hän kuulee linnun puhuvan ja näkee näyn ja kuulee laulun: "Katso, pyhä ääni kutsuu sinua; pyhä ääni kutsuu sinua kaikkialla taivaalla." Musta Hirvi on vasta lapsi. Hän ajattelee näkyä usein, mutta arastelee puhua siitä kenellekään. Ollessaan 9-vuotias Musta Hirvi sairastuu. "Minä matkustin purilailla, sillä olin hyvin kipeä. Molemmat jalkani ja käteni olivat pahoin turvonneet ja kasvoni olivat aivan turpeat." Sairaana ollessaan Musta Hirvi näkee Suuren näyn, jossa vilisee erilaisia asioita, on kuusi isoisää, neljä ratsuväkijoukkoa, kiljukotka. Tämän Suuren Näyn kuvaus on väkevä, ihmeellinen kuvaus, täynnä symboliikkaa, voimaa ja kauneutta. 

En voi olla vertaamatta Mustan Hirven näkyä neljästä erivärisestä hevosratsujoukoista Ilmestyskirjan Neljään ratsastajaan. Kuvauksissa on jotain yhtenevää, mutta myös erilaista. Musta Hirvi kertoo elämäänsä ja intiaanien historiaa Neihardtille vanhuudessaan. Hän on tällöin ehtinyt tutustua Raamattuun, kääntyä kristityksikin, (mutta palaaa sitten myöhemmin  heimonsa uskonnon pariin). 

Teoksessa on myös jonkin verran Neihardtin omaa vaikutusta, mitä kirjan suomentaja tuo esiin alaviitteissä. Erityisesti Mustan Hirven nimissä kulkeva Wounded Kneen verilöylyn kuvauksissa tutuksi tullut, hyvin kaunopuheinen tekstikatkelma "En silloin tiennyt, kuinka paljon sinä päivänä päättyi. Kun katson nyt taakseni vanhuuteni korkealta kukkulalta, voin yhä nähdä teurastetut naiset ja lapset makaamassa kasoissa ja hajallaan mutkaisen puronuoman penkereillä yhtä selvästi kuin silloin, kun näin heidät nuorin silmin..." ei olisikaan (huom! Rani-Henrik Andersonin ja Markku Hendriksonin loppusanat) Mustan Hirven omaa puhetta vaan Neihardtin kirjoittamaa.Tämä aitouden ja kulttuuristen vaikutelmien sekoittuminen joiltain osin saa mietteliääksi. Mitä elämä loppujen lopuksi on, kuin vaikutelmien suuri sillisalaatti.

Kaikesta tästä huolimatta teos Musta Hirvi puhuu avaa intiaanien elämää ja uskomuksia avartavalla ja kiehtovallakin tavalla. Toki tässä on myös kohtia, kulttuurisia ilmentymiä, jotka etovat kauheudessaan. Paitsi Wounded Kneehen päättyvää historiaa teoksessa tulee esiin Little Big Hornin -taistelu ja Hullun Hevosen petollinen surma. Musta Hirvi puhuu on Anderson/Hendriksonin mukaan intiaanitutkimuksen ja -kirjallisuuden ehdoton klassikko. Ehkä voisin hankkia tämän teoksen omaksikin, sillä olisi hauska palata joihinkin kuvauksiin uudelleenkin ja analysoida niitä tarkemminkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti