Pedar Jalvi: Lumihiutaleita ja pieniä pakinoita!

 

Pedar Jalvi

Lumihiutaleita ja pieniä pakinoita

Suomentaneet ja toimittaneet Kaija Anttonen ja Vuokko Hirvonen

Kieletär Inari, 2017

79 + 1 s.

Kansikuva: Eini Kosonen

Ote kirjoituksesta Näky:

Verenpunaisina tulvivat auringonsäteet idästä Saamenmaan valkeita tuntureita vasten uudenvuoden ensimmäisen päivän aamuna 1852. Valollaan ne saivat laet, huiput, vaarat ja tunturit punertamaan. Hanki kimmelsi punaisena silmänkantamattomiin. Taivas oli täynnä purppuraa. Kuuraiset varvut ja vaivaiskoivut kimaltelivat punaisina. Porosaamelaisten kotaräppänöistä kohosi taivasta kohden harmaanpunaisena pilvenä savua, joka hävisi hiljalleen valkenevaan aamuun.

Näyn enteiltiin kirjoituksen mukaan Kautokeinon verilöylyä, jonka kerrotaan tapahtuneen vuoden lopulla. Tämä herätti minussa uteliaisuuden. Mistä verilöylystä on ollut kysymys? Toisaalla, kirjoituksessaan Lestadiolaisuuden synnystä Lapissa Pedar Jalvi kirjoittaa:

"Mutta herkkä ja helposti  kiihtyvä luonnon lapsen luonne ei siedä mitään rajua ja mullistavaa. Niinpä tässäkin. Lappalaiset menivät liian pitkälle uskonnollisissa haaveiluissaan. Heissä alkoi ilmetä uskonkiihkoa, vihaa ja vainoa toisin ajattelevia kohtaan." 

Tapahtumasta puhutaan saamelaisten kansanousuna ja siitä on tehty elokuvaakin. Mutta oliko syy vain lestadiolaisuudessa, vai onko syyt laajemmalla ajan juonteissa. Tahtoisin tietää enemmän, kuin mitä Wikipediasta löytää. 

Ajatelma: "Älä toisen mielipidettä tuomitse; vaikka se omastasi eriää, saatattehan kumpikin erehtyä."

Lumihiutaleita ja pieniä pakinoita on lukuretki saamelaisuuteen sellaisena kuin saamelainen sen näki. Kuitenkin minun on kysyttävä, missä määrin "suomalaistaminen" on vaikuttanut kirjoittajan ajatuksiin ja teksteihin. Erityisesti tapa kuvata lappalaisia ja saamelaisia saa hieman nieleskelemään.

Tarkkaamalla lappalaista hänen liikkeissään tunturilla ja hänen käytöstään lähimmäistään kohtaan, huomaamme hänessä palojn kaunista ja rakastettavaa. Huomaamme ystävällisyyttä, ankaraa jyrkkää kunniantuntoa, kiitollisuutta, rehellisyyttä, vieraanvaraisuutta ja ennen kaikkea vapautta jota vapaa luonto on hänessä kasvattanut. Mutta toisaalta emme saa unhottaa hänen heikkouksiansakaan. Lappalaiset, kuten kaikki muutkin alhaisella kehitysasteella .. 

MITÄH! Tätä en voi sulattaa, Enkä voi ymmärtää, miten itse saamelainen voi sanoa omasta kansastaan näin väheksyvästi.

Kirjailijasta: Pedar Jalvi (1888-1916) on itse saamelainen. Syntymänimeltään Piera Klemetinpoika Helander, syntynyt Utsjoen Yläkönkäällä. Opiskeli Jyväskylän opettajaseminaarissa, jossa tutustui suomalaiseen kansallisuusaatteeseen ja kiinnostui Saami-kansan menneisyydestä. Hän kirjoitti teoksen Muottacalmit (Lumihiutaleita) 1915 omakustanteena. Hän kirjoitti myös eri nimimerkeillä eri aikakausi- ja sanomalehtiin pieniä kirjoitelmia. Anttonen & Hirvonen -toimittama Lumihiutaleita ja pieniä pakinoita on kokoelmateos, joka sisältää alkujaan saamenkielellä kirjoitetun Muottacalmit teoksen lisäksi kirjoittajan lehtiin kirjoittamia tekstejä. Tässäkin minun täytyy kuitenkin hieman ihmetellä, miksi osa teksteistä on kahteen kertaan. Näin siitäkin huolimatta, että teksteissä on eroja, toisin sanoen lyhymepi ja pitempi versio ja ne ovat ilmestyneet eri lehdissä. 

Kaikkinensa kuitenkin hyvin kiintoisa pieni teos, jonka rivien välistä voi nousta suuria kysymyksiä. 

Erityismaininta tälle ajatukselle:

"Jonka sydän on altis kaikelle hyvälle ja kauniille, voi vastaan seistä suuriakin koettelemuksia." 

---

Helmet -lukuhaaste kohta 9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön, ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä