Ainon erilaiset blogit!

Sivut

11 joulukuuta 2023

Aino-Marja Räsänen: Agadirin pakolaiset!

 

Aino-Marja Räsänen

Agadirin pakolaiset

Valistus, 1963

150 s.

Kansi Maija Karma

Vuonna 1960 oli Agadirissa, Marokossa paha maanjäristys. Aino-Marja Räsänen on ottanut tuon tapahtuman teoksensa taustamotiiviksi.  Agadirin pakolaiset kertoo Honkimäen perheeestä, jonka isä Eino on ollut diplomaattina Agadirisssa, kun maanjäristys on tapahtunut. Perhe pelastuu lentokentälle, mutta isä palaa asunnolle pelastamaan palvelijakuntaa, kun jää sortuvan rakennuksen alle ja loukkaantuu pahasti. Myös perheen lapsista Antero on loukannut jalkansa ja Meiju-tytär saanut pahan aivotärähdyksen ja hermoromahduksen. Lisäksi on Martti, jota aletaan kutsua Martti-pikipääksi erotukseksi naapurin Martista, joka on Martti-Liinapää (minä luen välillä väärin: liimapää) ja Heli-tytär. Lapset lähetetään Pohjois-Suomeen toipumaan Pahnilan Kössi-sedän luokse Vasankariin. Kössi on taiteilija-vanhapoika. Tosin erään Anjan kanssa katseita luodaan puolin ja toisin. Lasten isä on joutunut jäämään sairaalaan, johon myös perheen Katri-äiti on jäänyt isän kanssa. 

- Ja joka kevät saapuu meille muuttolintuja Afrikasta, mutta eivät ne vielä koskaan ennen ole tulleet tänne talvisena pakkasyönä, hörhötti Kössi-setä. Ja kaikki toiset yhtyivät hänen nauruunsa onnellisina jos hikan unisinakin.

Sukuselvitys on hieman sekava ja mieleni tekisikin piirtää henkilöistä ihan sukupuu päästäkseni selville sukulaissuhteista, joihin kuuluu mm. Mami, josta en ole ihan varma, onko hän lasten isoäiti äidin puolelta vai isän puolelta?

Agadirin pakolaiset on supisuomalainen tarina, jossa pohjoisen perämeren seutu tulee tutuksi lohenkalastuksineen, marjaretkineen ja kivaloineen. Pidänkin teoksen nimeä hieman harhaanjohtavana tältä osin, sillä nimi saa ensilukemalta ajatukset ei niin suomalaiseen miljööseen. Tosin Maija Karman kansikuva on suomalaisista suomalaisimpia, vaikka jos ei ole teosta lukenut, niin en tiedä, tulisiko tuosta maisemasta ensimmäisenä Lapin tunturit mieleen. Teoksessa on myös pientä asenteellisuutta afrikkalaisiin nähden.

Ei tämä huono tarina sinänsä ole, joskaan en pidä sitä kirjailjan parhaimpana teoksena. Teos tuo mieleeni kirjailijan toisen Yllätyskesä-teoksen, erityisesti ullakolta löytyvien vanhojen aikakausilehtien vuoksi. Myös Antero-pojan luontoharrastus on yhtenevä Yllätyskesän eräiden teemojen kanssa, puhumattakaan pakolaisuudesta, joka sekin yhdistää teoksia, vaikka kyse on hieman erilaisista pakolaisuuksista. 

Teoksen miljöö on Peräpohjolaa, Kemi ja Haaparanta, jotka mainitaan sekä Perämeren paikkakunnat, jossa ohrarieska on perinteikästä evästä, antavat jonkinlaista opastetta siitä, millä seudulla liikutaan. Tosin minun täytyi hieman katsella karttaa, kun mietin, sijoittuuko tämä enemmän Pohjois-Pohjanmaalle vai sittenkin ylemmäksi. Erityisesti keväisen jäidenlähdön kuvaus saa ajatukset enemmän pohjanmaan suuntaan.

Suomalaisen luonnon tervehdyttävä vaikutus saa lapset toipumaan, ja kun vuosi on miltei kulunut, niin perhe on taas yhdessä ja suunta on kohden etelää ja Helsingin Kruunuvuorta, jossa isä on saanut paikan ulkoministeriössä.

--

Pohjoinen 2023 -lukuhaaste kohta 10. Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuva romaani.

Olin sijoittamassa tätä ensin Tornionjokilaaksoon, mutta tarkistus kartasta muutti mieleni. Teoksessa mainitut Vasankari ja Onkalo löytyvät Pohjois-Pohjanmaalta. Minua sekoittaa, kun teoksessa puhutaan niin paljon kuitenkin Lapista, että tässä ilmeisesti eletään niillä rajoilla ja nimiä ei pidä ehkä ottaa ihan kirjaimellisesti, sillä teoksen Onkalo on talonnimi ja niin ilmeisesti Vasankarikin, ei paikkakunta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti