Kultainen koskelo
Vanhan saamelaisen kansansadun mukaan
Annukka ja Samuli Aikio
Kuvittanut Mika Launis
WSOY, 2010
"Naavisemo ja Luhtakka asuivat naapureina. Naavisemolla oli tytär, joka oli niin kuanis että kun hän astui kotaan, kota kävi valkeaksi kuin päivä."
Näin alkaa tämä vanha saamelaissatu, joka kertoo "hyvästä ja pahasta, valosta ja pimeydestä, oikeista ja vääristä ihmisistä ja niistä olennoista joina ne esiintyvät." Naavisemo edustaa tarinasssa oikeiden ihmisten kantaäitiä ja Luhtakka iljettävien elukoiden, kuten hyttyset, mäkäräiset ym. kantaäitiä.
Kultainen koskelo on suomennettu versiosta, joka on säilynyt vain norjankielisenä . Tarinaa Kultaisesta koskelosta on kuitenkin kerrottu eri puolilla Lapinmaata.
Kultainen koskelo on tyypillinen satu, joka sijoittuu saamelaiseen kulttuuriin. Siinä on kuitenkin viitteitä Prinsessa Ruususeen (värttinä) ja Andersenin Todelliseeen prinsessaan (vuode pehmeä vai kova). En oikein tykästynyt tähän satuun, odotin jotain erilaisempaa.
Kuvitus on upea ja värikylläinen. Siinä on perinteistä lappalaista ainesta, revontulten loimua ja taianomaisuutta. Mikä mainittakoon, niin aloituskuva vei minut väärille urille. Kuvitus jätti mietteliääksi. Siinä oli jotain, mikä sai ajattelemaan, että ei niin ilkeää, että ei jotain kaunista. Paha saa palkkansa (tavalla, jonka otan liian kirjaimellisesti ja siksi tunnen väristyksiä), mutta ei katoa. Tarina tuo kuitenkin esiin Lapin kaamoksen ja valon vastakkainasettelun omalla yksilöllisellä tavalla. Satua ei voi lukea kuin lorua, sitä täytyy vähän pohtia ja kaivella syvemmälti.
...
Pohjoinen 2023 -lukuhaaste kohta 8. Saamelaistaiteilijan teos (voi olla myös esimerkiksi musiikkia, kuvataidetta, tanssi- tai näyttämöteos, näyttely tms.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti