Tuijatan kulttuuripohdintoja -blogissaan julkaisema Naistenviikko-lukuhaaste on jo useamapan vuonna ollut kiintoisimpia lukuhaasteita, joihin on ollut mukava tarttua. Kiitos Tuijata. Tänä vuonna kasasin naistenviikkohaasteeseen kirjat hyllystäni jo ajoissa,ainoastaan Olgan-päivän kirjan hankintan jäi viime metreille, kun ei hyllystäni sopivaa kirjaa löytynyt. Kirjasto olisi ollut hyvä ratkaisu, jos olisi ollut mahdollista sellaiseen päästä, sellaista ei nyt vain ollut tähän hätään lähistöllä. No, kirja löytyi onneksi joka päivälle.
Lukutahti oli sen verran kiivas, että täytyi katsoa kirjat sen mukaan,että ehtii ne päivässä lukea. Tosin aloitin lukemisen jo edellisenä päivänä.
Tämän vuoden kirjat koostuivat lasten- ja nuortenkirjoista, joissa naisteemakin tuli esille, enemmän ja vähemmän.
Naiset olivat ehkä sivuroolissa, mutta tärkeitä taustavaikuttajia.
Naishahmoja moneen lähtöön. Hyviä, työteliäitä, omanarvontuntoisia. Ei nimi naistakaan pahenna, jos ei nainen nimeä. Sananlaskua voidaan soveltaa näinkin ja tähän teokseen.
Pienen naisenalun elämää.
Naiseus alkaa pienestä, joskus tuntuu, että vähän liian aikaisin pyritään aikuisen kenkiin, kun tyttönäkin olisi vielä hyvä olla.
Tämän kirjan naishahmot olivat kaikkein erikoisimpia lajissaan ja saituudessaan. Tyttölapset Armi ja Ella edustavat hekin kahta erilaista naisenalkua. Armi oli kirjatoukka, halusi tulla agronomiksi. Pyrki siis eteenpäin elämässä.Oli ehkä ulkomuodoltaan väritön ja arka, mutta kasvoi kesän aikana rohkeammaksi. Omasi viisaan ja ajattelevaisen mielenlaadun. Ella taas oli poikatyttö, joka ei antanut poikien hypellä ylitseen.
Iki-ihania vanhoja tyttökirjoja olet löytänyt. Tuo Johanna Spyri on tuttu nimi, mutta en muista Heidi-kirjoista muuta kuin nimet. Kirjoitin juuri postausta, jossa valittelen sitä, etten tunne sveitsiläisiä kirjailijoita -ehkä 1800-luvulla kirjoittanut lastenkirjailija kelpaisi maahaasteeseeni.
VastaaPoista