Rony Smolar: Elämäni kahdeksas päivä! Mayer Franckin selviytymistarina.

Rony Smolar
Elämäni kahdeksas päivä
Mayer Franckin selviytymistarina
Aikamedia, 2018
187 s.

"Minä, Mayer Franck, olen kulkenut helvetin portista ja nähnyt irti pääseen hulluuden. Olen kohdannut kauhutekohin kyenneitä ihmishahmoisia hirviöitä, kun ihminen oli muuttunut ihmiselle saalistavaksi sudeksi." 

Näin avaa Mayer Franck tarinansa lähtökohdan lukijalle. Mayer Franckin, puolalaisen juutalaispojan tarinan ohella kulkee Rony Smolarin historiallinen katsaus ja taustoitus niin juutalaisten historiaan kuin natsiaikaan ja keskitysleireihin. Mayer Franck eli pitkään suljetussa puolalaisessa getossa, kunnes joutui kuljetetuksi Aushwitchiin. Sodan syttyessä 1939 hän oli 11-vuotias. 

Typografisesti Mayer Franckin kerronta (ja eräät muut lähdeviittaukset) on painettu erilaisella fontilla kuin Smolarin teksti. Kirjan lopussa on luettelo lähdekirjallisuudesta.

Teos on samanaikaisesti tietokirja ja muistelma/todistajanlausunto. Mikä minua eniten puhuttaa on suomalaisten osuus ja merkitys tuon ajan tilanteeseen.Esim. Elina Suomisen teos  Kuolemanlaiva S/S Hohenhörn: Juutalaispakolaisten kohtalo Suomessa. Teos kiinnostaisi, vaikka sanotaan ja luulen sen olevan tottakin, että tieto lisää tuskaa. Tuska voi olla myös estämässä tämänkaltaisen tilanteen toistumisen. Joskus mietin, miten minä olisin toiminut tuolloin, tuollaisissa oloissa?

--

Kirjojen kuisketta -blogin Anneli on myös lukenut ja kirjoittanut teoksesta.

--
Kirjankansibingo kohta unenomainen. Tämä kansi edustaa lähinnä painajaisunta. BINGO!

Naistenviikko 2019 kooste!

Tuijatan kulttuuripohdintoja -blogissaan julkaisema Naistenviikko-lukuhaaste on jo useamapan vuonna ollut kiintoisimpia lukuhaasteita, joihin on ollut mukava tarttua. Kiitos Tuijata. Tänä vuonna kasasin naistenviikkohaasteeseen kirjat hyllystäni jo ajoissa,ainoastaan Olgan-päivän kirjan hankintan jäi viime metreille, kun ei hyllystäni sopivaa kirjaa löytynyt. Kirjasto olisi ollut hyvä ratkaisu, jos olisi ollut mahdollista sellaiseen päästä, sellaista ei nyt vain ollut tähän hätään lähistöllä. No, kirja löytyi onneksi joka päivälle.

Lukutahti oli sen verran kiivas, että täytyi katsoa kirjat sen mukaan,että ehtii ne päivässä lukea. Tosin aloitin lukemisen jo edellisenä päivänä.

Tämän vuoden kirjat koostuivat lasten- ja nuortenkirjoista, joissa naisteemakin tuli esille, enemmän ja vähemmän.

1. Anni Swan: Tottisalmen perillinen

Naiset olivat ehkä sivuroolissa, mutta tärkeitä taustavaikuttajia. 

2. Margaret Epp: Sara ja kätketty poika

Naishahmoja moneen lähtöön. Hyviä, työteliäitä, omanarvontuntoisia. Ei nimi naistakaan pahenna, jos ei nainen nimeä. Sananlaskua voidaan soveltaa näinkin ja tähän teokseen.

3. Aili Konttinen: Marketta tulee kouluun.

Pienen naisenalun elämää.

4. Johanna Spyri: Gritlin lapset

5. Anni Polva: Leena ja kaksoset

Naiseus alkaa pienestä, joskus tuntuu, että vähän liian aikaisin pyritään aikuisen kenkiin, kun tyttönäkin olisi vielä hyvä olla.

6. Olga Gurjan: Ensimmäinen matka

7. Tyyne Pyrhonen: Yllätysten kesä

Tämän kirjan naishahmot olivat kaikkein erikoisimpia lajissaan ja saituudessaan. Tyttölapset Armi ja Ella edustavat hekin kahta erilaista naisenalkua. Armi oli kirjatoukka, halusi tulla agronomiksi. Pyrki siis eteenpäin elämässä.Oli ehkä ulkomuodoltaan väritön ja arka, mutta kasvoi kesän aikana rohkeammaksi. Omasi viisaan ja ajattelevaisen mielenlaadun. Ella taas oli poikatyttö, joka ei antanut poikien hypellä ylitseen. 

Tyyne Pyrhönen: Yllätysten kesä! Naistenviikko 2019 seitsemäs kirja!

Tyyne Pyrhönen

Yllätysten kesä

Valistus, 1965

260 s.

Alkulause: "Keskikaupungilta, korkeitten tötterötalojen väliseltä aukeamalta huristavat linjurit kohti maaseutua."

Kaupungin laidalla, laitakaupungilla istuu kaksi lasta ojanpenkereellä. Aarne on poliisin poika ja kaivaa kastematoja tervankatkuiseen peltipurkkiin. Armi, hänen toverinsa yrittää puhua pojalle järkeä opiskelujen tärkeydestä, johon Aarne toteaa:

- Naiset sitten osaavat jankuttaa! - Seisoo nurmella leuka itsepäisen pitkänä - mokoma! 

Aarnen ja Armin toveruus on kuitenkin vahva, vaikka Aarne pitääkin Armia vain "hoopona tyttönä". Aarne kehoittaa Armia ottamaan hänen taskustaan Poliisisanomat. Siinä on hämärä kuva huijarimiehestä ja Aarne kysyy huomaako Armi kuvassa mitään erityistuntomerkkejä. Eipä siinä juuri näy. Tavallisen näköinen mies. Kalju kylläkin.

Armi on orpo. Asuu äidin puoleisen tädin luona. Sitten tulee yllätys: Armin sotavankeudessä Venäjällä kuollut isä palaakin elävänä. Miehen paperit tutkitaan ja todetaan oikeiksi ihan Aarnen poliisi-isän toimesta. Armi lähtee uuden isänsä kanssa uusien sukulaistensa luokse. Kahden tädin luokse, jotka asuvat jossain saaressa, jonne kyllä on rakenteilla siltakin. Tädit, Viinikaisen Tilda ja Tiina ovat jo iäkkäitä. Tilda on äkeä tahtonainen, Tiina puolestaan sokea, ja helläsydämisempi. Talo jossa he asuvat on vinksallaan vähän joka suuntaan. Tilda ja Tiina ovat nimittäin rikkaita, mutta saitoja, hyvin saitoja. Ei rahoja turhan päiten tuhlata. Heillä on veli Amerikassa, Armi isoisä, joka on aikoinaan sukuriitojen takia lähtenyt rapakon taakse ja sanonut, ettei enää taloon jalallaan astu. Tämä Jussi on tahtonut aikoinaan pistää taloa kuntoon ja rakentaa tulevaisuutta, mutta Tilda ei ole ollut suostuvainen sellaiseen tuhlaukseen.

Uudessa paikassa Armin isä asettuu taloksi vanhaan torppaan, Armi saa nukkua tätien kanssa tuvassa. Paitsi lehmiä talossa on mustia kissoja ihan vilisemällä.

Uudella seudulla Armi saa ystävän Ellasta joka myös on orpo. Ella on enempi poikatyttö, joka ei anna poikien sanella, mitä tyttöjen sopii tehdä tai ajatella.

Armi isä Viinikaisen Yrjö alkaa tehdä töitä tätien komennossa, mutta pian tädit alkavat olla hänen komennossaan. Armia kuolleista herännyt isä alkaa vähin erin epäilyttää. Hän laittaa hätäviestin Aarnelle: "Olen kuumeessa". Siitä lapset ovat sopineet ennen eroa. Aarne tulee myös paikkakunnalle. Muitakin kummastusta herättäviä tyyppejä lähiseudulla majailee. Tapahtuu kaikenlaista hämärää. Tiina-tädin rahat varastetaan ja Armi saa syyt päälleen. Tilda-täti kaatuu silta-arkkuun ja joutuu sairaalaan. Huusholli jää sokean Tiina-tädin vastuulle. Tiina-tädin sydänlääkkeet vaihtuvat erilaisiin pillereihin. Armia alkaa tilanne pelottaa enemmän. Sitten syttyy tulipalo, mutta nyt on jo Aarne isäkin kutsuttu paikkakunnalle selvittämään asioita.

Yllätysten kesä on yllättävän hauska nuortenkirja. Kerronta on mehevän juurevaa ja ryydikästä. Tosin juonessa on ennalta-arvattavuutta, mutta ei se lukunautintoa pilaa, sen verran hauskasti tämä tarina on kerrottu. Kertojanääni on kaikkitietävä ulkopuolinen ja dialogia on mukavasti. Kieli on kutkuttavan reipasta ja omintakeista. Tarina sijoittuu sodanjälkeisin vuosiin, maaseutuyhteisöön ja vanhojen tapojen kuvaus on mielenkiintoista. Myös sääilmiöiden kuvaus on kiintoisaa. Minua ainakin kiinnostaisi kovasti tietää, mikä harso auringossa näkyy helteellä?

"Aurinko oli kuin hunnutettu nainenkuumuuskehä kasvoillaan, leuto tuuli sekoitti laiskasti kämmenellään elävien olentojen tylsää oloa."

Kuvaava ilmaus:

"Talosta pursui vauraus kuin mehu siivilästä." (kyseessä naapuritalo Römpsä).

Naistenviikon päättää Kristiinan, Tiinan, Kirstin, Kirsin, Kristan ja  Kiian nimipäivä.

 --
Kirjankansibingossa kohta vähintään viisi väriä. 

Olga Gurjan: Ensimmäinen matka! Naistenviikko 2019 kuudes kirja!

Olga Gurjan
Ensimmäinen matka
Alkuteos: первая дорога
Suomentanut Virve Luoto
Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi, 1954
57 + 3 s.

Naistenviikko jatkuu ja tänään vietetään Olgan ja Oilin nimipäivää. Minulle tuotti hieman hankaluutta löytää kirja tälle päivälle, kun ei kirjastoonkaan ollut mahdollisuutta päästä. Nettiantikvariaatista sitten löysin tämän pienen kiinnostavalta tuntuva lastenkirjan. Sanon kiintoisan, sillä jostain kumman syystä olen viehättynyt näihin sosialismin aikakauden lastenkirjatuotoksiin muutamia löydettyäni. 

Kaija laskee voikukkia niityllä. sivu 5

Tämä teos kertoo Kaija Belovasta, joka on muuttanut Moskovasta äitinsä kanssa toiselle paikkakunnalle. Paikkakuntaa ei mainita, mutta äiti on tehtaassa töissä. Isä ilmeisesti on jäänyt Moskovaan. Teos kertoo pienen tytön elämästä muutaman viikon aikana ja ensimmäisestä kyläreissusta omin päin. Kaija on mennyt ensimmäisen kerran lastentarhaan ja tutustunut siellä Maijaan sekä kahteen Svetlanaan, joista toista kutsutaan Svetaksi ja toista Lanaksi. Maijalle hän on luvannut valkoisen kissanpennun, sillä heidän kissansa on saanut kolme poikasta. Tätä kissanpentua Kaija sitten lähtee viemään Maijalle tämän syntymäpäivänä ihan omin päin äidin piirtämän kartan avulla, mutta kuinkas siinä käy.Selviääkö Kaija matkasta omin päin, varsinkin, kun kissanpentu karkaa korista, jossa hän sitä kuljettaa.

 

Kaija juoksee valkoisen kissanpennun perässä. sivu 43

Ensimmäisen kyläreissun ja kertomuksen lomassa käydään läpi myös kellonaikoja ja opitaan hieman jakolaskuakin ja saadaan tietää jotain sellaisesta ilmiöstä kuin kaiku. Teoksessa on mukava mustavalkokuvitus.

 Tarina on kuin mistä tahansa lasten kuvakirjasta, ainoastaan yksi sana minua hieman oudostutti ja se liittyi lukuun lastentarhasta.

"Aamiaisen jälkeen kaikki juoksivat eteiseen pukeutumaan mennäkseen ulos. Kaija meni viimeisenä. Käytävässä oven luona hän näki pienen tytön. Tyttö itki katkerasti. — Miksi sinä itket? — kysyi Kaija. — Hävitin napin. Näetkö, nyt ei takkiasaa kiinni! — Tyttö alkoi itkeä entistä kovemmin. - Se pitää ommella. Silloin takin saa kiinni, — neuvoi Kaija. — Kuinka minä sen ompelen, kun se hävisi? — Se pitää löytää. - Mutta miten minä sen löydän, kun se lähti irti? Minulla on vain lanka. — Älä itke, kyllä nappi löytyy, — sanoi Kaija. Kasvattaja oli kuullut kaikki ..."

Kasvattaja! Se sana kalskahti tajuntaan jotensakin oudosti ja erotti tämän teoksen kotimaisista lastenkirjoista edustamaan sosialistista neuvostotasavaltaa.

---

Viehättävä tarina kuitenkin.

---

Tällä mukana myös Kirjakansibingossa, kohta  matkalla. 

Anni Polva: Leena ja kaksoset! Naistenviikko 2019 viides kirja!

Anni Polva
Leena ja kaksoset
Karisto 1962
172 s.

Tänään, Leenan, Matleenan, Leenin ja Lenitan nimipäivänä naistenviikkohaastekirjakseni valikoitui Anni Polvan tyttökirja Leena ja kaksoset.

Leena on 10-vuotias tyttölyseolainen.Hän asuu isän,äidin ja kaksosisarusten Mian ja Karin kanssa omakotitalossa. Anni Polva tunnetaan ennen kaikkea Tiina-kirjoistaan. Leenassa ja Tiinassa on paljon samaa. Molemmat ovat reippaita meneviä tyttöjä, joille sattuu ja tapahtuu. Tyttöjä, jotka tekevät ennen kuin ajattelevat loppuun asti. Kuitenkin Leena ei ole samalla lailla poikatyttö kuin Tiina. Leenan paras kaveri on Kirsti,rikkaan perheen tyttö, joka saa vanhemilta kaikkea paitsi ei sitä huomiota, mitä tyttö ennen kaikkea kaipaisi.

Leena ja kaksoset on sikermä sattumuksia, joita Leenalle tapahtuu niin kotona kuin koulusssa.Eletään 50-lukua ja Leenan suuri toive on saada punainen nahkatakki, koska "kaikilla muillakin on". Kun mummo tulee vierailulle, ostaa tämä Leenalle takin, mutta kukaan koulutovereista tuskin huomaakaan sitä.

Naistenviikon teeemaa ajatellen Leena on naisellisempi tyttölapsi kuin Tiina. Leena on kiinnostunut fimitähdistä, joiden kuvia hän kerää vihkoon. Leena haluaa myös leikata hiuksensa takaa lyhyeksi ja saada otsalle kiharat. Äiti ei suostu siihen eikä isäkään äitiä myötäillen. Leenan äiti on humoristisempi kuin Tiinan äiti, jos on kyllä tiukka ruokailuissa ja eräissä muissakin asioissa. Isä sen sijaan muistuttaa hieman Tiinan isää, mutta on kyllä hiukan tiukkaluontoisempi,vaikka ostaakin huutokaupasta 50 markalla laatikollisen paperinukkeja ja filmitähtien kuvia Leenalle.(Huom. Rahan arvo oli toisenlainen). Leenan mummo sen sijaan on mummomaisen hyväntuulinen, kutoo sukkaa ja myötäilee tytön toiveita, jos ei suoraan, niin kiertäen, kuten tukka-asiassakin  antaessaan kaksosille luvan ottaa sakset, mistä on seurauksena kampaamokäynti.

Mitä itse vähän mietin on muutamat ajatukset, jotka on pistettävä "lasten suusta kuulluiksi", mutta jotka ei tänä päivänä olisi ihan korrekteja.  Myös Leenan touhut pistävät  mietteliääksi tansseineen ja kiinnostuksineen ikää (10 vuotta) vastaamattomilta. Itse en esimerkiksi osaa ajatelle, että edes 50-luvun 10-vuotiaat tyttölapset olisivat nahkatakkeihin pukeutuneita, mutta  mene ja tiedä, ehkä erehdyn.

Leena on Tiinan tapaan myös hyväsydäminen ja kun hän tutustuu köyhään ränstyneessä mökissä asuvaan perheeseen saa 10 000 markan lapsilisärahat (tai oikeastaan Leenan säästöt, jotka Leena on päättänyt ajatuksissaan antaa vaihdossa äidille) uuden omistajan. Hyväntekeväisyystekoa lähtee isä selvittämään Leenan kanssa, mutta nähdessään perheen tilanteen ei asiasta puhuta enempää.

Myös kaksoset Mia ja Kari toilailevat sitä sun tätä . Heidän ikää ei mainita, mutta ilmeisesti alta  kouluiän kuitenkin.

Annipolvamaista episoditarinointia ilman juonta, pienen tytön elämää arjessa ja  juhlassa.

Naisena olemisesta ja tyttöydestä:

"En minä viitsi, koska minä en osaa .Minä olen vain tyttö enkä minä voi kaikkea osata."

Näin toteaa Mia, kun hän yrittää kaksoveljensä lailla hörpätä vettä ja suikuttaa sitä sateena kasvoilleen kuin valas.

---

Johanna Spyri: Gritlin lapset! Naistenviikko 2019 neljäs kirja.

Johanna Spyri
Gritlin lapset
Otava, 1933
128 s.

Naistenviikko jatkuu ja tänään vietetään Johannan, Hannan, Jennin, Jennan, Jonnan, Hannelen, Hannen ja Joannan päivää. Osana naistenviikon lukuhaastetta luin Johanna Spyrin pienen teoksen Grtilin lapset.

Teoksen alku :Kesäkuun aurinko valaisi kaunista kivitaloa, jonka seinillä kukkivat punaiset ruusut levittäen ihanaa tuoksua ympärillensä.

Tuossa kauniissa Reinin rannalla sijaitsevassa talossa asuu rouva Stanhope, jonka englantilainen puoliso on kuollut. Tytär Nora on12-vuotias heiveröinen ja sairaalloinen lapsi, jonka paranemisesta ei ole juuri toiveita. Perheen toinen lapsi, Philo-niminen poika on kuollut aiemmin. Perheessä on myös Klarissa-niminen taloudenhoitaja, joka kertoo Noralle Taivaasta ja Nora odottaa kaipauksella pääsyä tuohon paikkaan, jossa ei enää ole väsynyt ja jossa kukat kukkivat ja kaikki on ihanaa.

Rouva Stanhope kuitenkin toivoo, että tytär kaikesta huolimatta toipuisi ja lähtee hänen kanssaan  lääkärin suosituksesta Sveitsiin pieneen Buckenbergin kylään, jossa he asettuvat Tammimäen taloon.

Buckbergissä asuu tohtorin perhe, jonka perheen äiti on toimelias ja kyläläisiä auttava nainen. Tohtorin perheessä on neljä lasta, Emmi, joka on kiihkeäluonteinen, naapurin Fani-pojan taitelijanlahjoja eteenpäin vievä nuori, Oskari, joka on aina keksimässä uusia tuumia, Fred, joka on kiinnostunut luonnontieteistä ja kaikenmaailman öttiäisistä sekä pikkuinen Rikli, tyttö, joka pelkää suunnattomasti Fredin sammakoita ja koppakuoriaisia.

Lisäksi Bruckenbuckissa on tehdas, jonka omistaa herra Felix Bickel, joka tunnetaan paremmin nimellä Fekli ja erotuksena muista samannimisistä räätälin Feklinä. Tehtailija Bickelillä on poika Fleklitus, jonka oikea nimi tosin on Fortunatus. Feklitus on hieman koppava, joka uhkailee toisia lapsia "odotahan vain, kun joudut tehtaaseen" saadakseen heidät tekemään niin kuin tahtoo, sillä tehdas on paikka johon kylän lapset ennen pitkään joutuvat töihin.

Vielä on yksi merkittävä perhe. Päivätyöläinen Heiri on ollut naimisissa Gritli-nimisen naisen kanssa, joka on kuollut ja jolta on jäänyt kaksi lasta,  Elsli ja Fani. Leskeksi jäätyään hän mennyt naimisiin Marget-nimisen naisen kanssa, jolla on kolme pientä poikaa, joita Elsli joutuu hoitamaan. Maret on jotain kaukaista sukua tehtailija Bickelille, joskin Maret sanoo,että tehtailija on sukua hänelle, mikä on minusta hassua, sillä jos on sukua Maretille, on Maretkin sukua Bickelille.

Elsli on Noran tavoin heiveröinen ja kalpea lapsi, jolla Maret teettää liikaa töitä, Mutta köyhällä ei ole muuta mahdollisuutta.

Sitten käy niin, että Elsli saa paikan kylään tulevan rouva Stanhopen luona asiaatyttönä, joka tosin muuttuu Noran seuraneidiksi.

Gritlin lapset on 1800-luvun kirjallisuutta. Siinä on harras pohjaväre, mutta myös lasten arjen kuvauksena mainio ja eläväinen. Mikä tekee teoksesta erityisen on Noran kuoleman kaipuu ja ystävysytyminne Elslin kanssa.Nora kuolee nojaten päänsä Elslin olkapäähän. Nora on siis 12-vuotias, Elslin ikää ei mainita, mutta todennäköisesti hän on samanikäinen.

Johanna Spyri tunnetaan ennen kaikkea Heidin tarinasta. Heidin veroinen tarina tämä ei ole, mutta pieni ja kiintoisa kuvaus lapsista ja erilaisista elämänkohtaloista. Kirjan nimi Gritlin lapset on minusta hieman yllättävä, sillä tarina viliseen lapsia ja Elsli ja Fani tuntuvat olevan hieman sivuroolissa tohtorin lasten toilailujen rinnalla. Lähtökohtana ja draaman kaarena on kuitenkin se, kuinka käy Elslin ja Fanin? Fania uhkaa raskas tehdastyö ja Elsli, kuoleeko hän liian raskaan taakan  alla?

Aili Konttinen: Marketta tulee kouluun! Naistenviikko 2019 kolmas kirja!

Aili Konttinen

Marketta tulee kouluun

WSOY,1948

181 s.

Kansikuvitus Maija Karma

Kuvitus: Akseli Einola

Ilmestynyt ensin nimellä Me alakoululaiset (1936)

Marketta Suopelto on 7-vuotias tytöntirpana joka aloittaa koulun. Ensimmäisenä koulupäivänä käydään vain ilmoittautumassa, mutta sekin on kovasti jännää. Marketta tuskin saa kuiskattua nimensä. Seuraavana päivänä hän jo lupaa puhua selvästi ja katsoa opettajaa silmiin.

Marketta tulee kouluun on mielenkiintoinen ajankuva vuosilta ennen sotia, kun Karjala vielä kuului Suomelle. Marketta on karjalainen. Asuinseutua ei mainita, mutta Viipurissa käydään  junalla. Kerronta koostuu kodin, koulun, luonnon ja vuodenkierron tekijöistä.Luvut ovat  vuoroin todellista elämää, vuoroin sadunomaisia joissa kuitenkin ilmenee opetuksellisia seikkoja, kuten se, että sisiliskolla on kyky vaaran uhotessa pudottaa häntänsä. Tontuista puhutaan ja Marketta seikkailee milloin Tippeli-tontun kanssa Aavasaksan Tonttulassa, milloin taas Tupatontun kanssa saunatonttua tapaamassa.

Marketta on kova keksimään erilaisia leikkejä. Kerran he leikkivät metsää. Jotkut ovat sammalta ja makaavat  vain maassa pitkänään, jotkut katajia , jotkut huojuvat koivuina ja jotkut seisovat jäykkinä kuin havupuut.  Sitten kaadetaan joulukuusia ja siinä alkaa tulla meteliä, vaikka opettaja on käskenyt olla hiljaa voimistelusalissa. Marketta kertoo, että kuusia kantaessa tuli melua. Opettaja käskee kaikki kuuset pitkälleen lattialle ja katselee heitä miettivänä. 

"Metsä parka! noin paljon tuhlattua elämää  yhden ainoan joulun vuoksi."

Opettaja kysyy lapsilta, olisiko joulu joulu ollenkaan, jos ei olisi joulukuusta. Eikö riittäisi, kun olisi muutoin kynttilöitä ja jouluisia juttuja. Tämä luku oli mielenkiintoinen, sillä vaikka teos on jo vuosikymmeniä vanha oli siinä vahva luonnonsuojelullinen teema. Leikkisän, osin sadunomaisen, lapsen arjen kuvauksen ohessa tarinoissa on tärkeää asiaa. En sano, että nämä ovat opettavaisia, mutta oppimista edistävää kätkeytyy tarinointiin. Myös tuberkuloosin vaaroja käsitellään lapsen arjen kautta.

Muuan puhutteleva ajatus:

"Kaiken täytyy jollakin tavalla hyödyttää elämää"

...
Tänään, naistenviikon nimipäivää viettävät: Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta

Margaret Epp: Sara ja kätketty poika! Naistenviikko 2019 toinen kirja!

Margaret Epp

Sara ja kätketty poika

Alkuperäisteos:Sarah and the mystery of the hidden boy

Suomentanut Päivi Lankinen

RV-kirjat, 1990

179 + 1 s.

Sara Naomi Scott on 11-vuotias tyttö Kanadan preerioilta. Maalaistalon tyttö, joka on jo nuoresta iästä alkaen saanut tietää, mitä on työnteko. On Saralla silti aikaa myös leikkiä ja lukea. Lukeminen onkin Saran mieluisin harrastus. Hän pitää myös kirjoittamisesta ja haaveilee tulevansa kerran kirjailijaksi. Saralla on kolme isoveljeä, Kevin, Stuart ja Robbie sekä naimisissa oleva isosisko Kathleen. Saran parhaat ystävät ovat Susan ja Linda. Linda on sairastanut polion.

Saran elämään mahtuu kaikenlaista. Ison osan hänen elämästään vie myös koulunkäynti. Kun kouluun tulee uusi opettaja, neiti Cecilia Wentworth kuulostaa opettajan nimi Sarasta niin romanttiselta. Vaan kuinkas käy. Saran ja uuden opettajan välit alkavatkin pahasti kaihertaa.

Vuoden aikana Sara selvittää myös naapurin, Jane-tädin uusien palvelijoiden, Petrovien pariskunnan salaisuuden. Petrovit ovat siirtolaisia Ukrainasta ja heidän käytöksensä on kovin kummallista. Ja kuka on poika, jonka Sara näkee heinäaumaan muodostuneessa käytävässä.

Sara ja kätketty poika on ajankuva vuodelta 1927. Täynnä maatalon arkea, mutta myös traagisia tapahtumia. Myös uskoa ja hengellisiä kysymyksiä käsitellään. Teos alkaa ja päättyy kuoleman teemaan. Teoksen alussa Saran veljen Robbien Tessu-koira kuolee. Teoksen lopussa Sara saa kuulla,, että naapurin rouva, josta Sara paljon pitää on sairastunut leukemiaan, ja hänellä on enää kuusi viikkoa elinaikaa. Kuolema-aiheesta huolimatta ei lainkaan synkkä kirja.

---

Tällä mukana naistenviikon haasteessa. Tänään 19.7. vietetään Sarin, Saran, Saaran, Sallan ja Sallin nimipäivää. Tämä teos sopisi myös huomiselle päivälle kirjailijan nimellä.

Anni Swan: Tottissalmen perillinen! Naistenviikko 2019 ensimmäinen kirja!

 

Mitäpä olisi kesä ilman naistenviikkohaastetta. Kiitos Tuijatan kulttuuripohdintojen tämä hauska haaste pyörähti taas käyntiin. Minä olin varautunut haasteeseen jo aikapäiviä sitten etsimällä hyllyistäni pinkan tyttökirjoja, jotka tavalla tai toisella liittyvät naistenviikon nimipäiväsankareihin.  Etsinnän tuloksena jotkut nimet olivat helpompia, jotkut vaikeampia, varsinkin Oilia tai Olgaa en löytänyt mistään ja kirjastoonkaan en pääse. Harmillista, ajattelin. Sitten löysin nettiantikariaatista siihenkin päivään sopivan teoksen, jonka toivon postin tuovan ennen kuin siinä päivässä ollaan.

Tänään 18. päivä heinäkuuta 2019 on Riikan päivä. Ruotsalaisessa almanakassa Fredrika, josta Riikan katsotaan olevan lyhennös. Riikka voi juontua myös Frederiikasta, Ulriikasta, Henriikasta,  Eriikasta, Emeriikasta. Nimet ovat vuosien myötä varioituneita. 

 Anni Swan

Tottisalmen  perillinen

WSOY, 1975

200 s.

Riikkakin sellaisenaan oli hieman vaikea löytää, päädyin Anni Swanin kirjaan Tottisalmen perillinen, josta löytyy talousmamselli Riikke, jonka voi katsoa olevan Riikan variaatio. Riikkke-mamsellin koko nimikin kun on Eriikka Logren. Rikke-mamsellilla on merkittävä rooli Tottisalmen elämässä, varsinkin, kun aatelisperheen poika Klaus lähetetään läheiseen pappilaan kurittomuuden vuoksi, ja Tottisalmeen tuodaan pappilan renkipoika Yrjö, joka on Klausin takia saanut pahan tärähdyksen. Riikke-mamselli ottaa Yrjön hoteisiinsa ja kiintyy tähän, ei vähiten siksi, että poika muistuttaa kovasti taulua, joka Riikke-mamsellilla on huoneessaan. Myös Tottisalmen paroni Von Sumers katsoo Yrjöä mietteliäänä. Sitä vastoin Klausin isä Kapteeni Värnhjelm ja tämän palvelija Jonas eivät katso Yrjöä yhtä hyvällä.

Tottisalmen perillinen aloittaa Anni Swanin klassiset nuortenkirjat. Tottisalmen perillinen on täynnä hellenistisen kulttuurin ihannointia ja juoni sijoittuukin osin Kreikkaan.  Ajallisesti tarina sijoittuu 1800-luvun puolivälin paikkeille. Viitteitä aikaan saadaan puutarhassa ahkeroivasta Niilosta, joka on ollut mukana Suomen sodassa (1800-luvun alku) ja Riikestä, joka niihin aikoihin on ollut 16-vuotias ja noista ajoista on niin ja niin monta vuotta. Kaikkein tarkimmin ajan voi määritellä  Navaronen taistelusta, joka kirjassa mainitaan (ja joka minun täytyi googlata).

Minua hieman mietitytti yksi pieni detalji kirjassa, jossa pojat kävivät triviaalikoulua ja mainitaan, että "oli sellaisiakin, jotka mennessään koululääkäriltä hakemaan sairaudentodistusta, löivät käsivartensa kovasti portinpieleen saadakseen valtimon nopeammin sykkimään". Oliko 1800-luvun puolivälissä koululääkäreitä? Ilmeisesti, ainakin googlauksen perusteella tämä yksityiskohta ei olekaan kovin kaukaa haettu, Minusta se vain jotenkin ei lukiessa tuntunut ihan yleiseltä ajankuvalta. Mutta aina sitä näköjään uuttakin oppii, kun vaivaa näkee ja jaksaa penkoa, jos jokin alkaa mieltä kaihertaa. Tällainen kaiherrus oli myös maininta Klausin lempikirjasta Robinson Crusoe. Milloin kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi? Hyvinpä tuon suomennosajankohta näyttää sopivan ajalliseen viitekehykseen.

Osuvia sanontoja:

"Ylevä mieli ei siedä sortoa."

"Kun mieli tyyntyy ja hiukset harmenevat, on hyvä istua kotona halavien varjossa"

Harriet Lummis Smith: Pollyanna omassa pesässään!

Harriet Lummis Smith
Pollyanna omassa pesässään
Alkuperäisteos: Pollyanna of the orange blossoms
Suomentanut S.S.Taula
K.J.Gummerus oy, 1953
316 s.

Pollyanna eli Iloinen tyttö on alunperins Eleanor Porterin luoma tyttökirjahahmo. Iloisuusleikkiä leikkivästä orpolapsesta kertova tarina sai kuitenkin jatko-osia muilta kirjoittajilta. Harriet Lummis Smithin Pollyanna omassa pesässäään on ensimmäinen, jonkun toisen kirjoittama jatko-osa tarinaan, eikä huono sinänsä, joskin eroavuutta alkuperäistarinaan löytyykin.

Harriet Lummis Smithin kirjoitustyyli on erilainen kuin Porterin. Siinä, missä Porter kirjoitti yleiskieltä, arkikieltä, kirjakieltä niin Lummis Smithin teoksessa on esimerkiksi käytetty murteellista puhetyyliä. 

 "Teirän pitää ny lähtiä mun fölihini, hän sanoi. - Ja jos ootta järkevä, niin että yritä pullikoora vastahan."

Tämä voi tietysti osaltaan olla suomennostekninenkin kysymys, jos en kuitenkaan ihan siihen tätä  liittäisikään. Porterin ja Lummis Smithin kertojanäänet ovat kuitenkin kaikitenkin erilaisia ja Lummis Smith vie Pollyannan persoonaan syvällisempään suuntaan. 

Pollyanna omassa pesässään alkaa Pollyannan ja Jimmyn kirjoittaessa vihkiäisilmoituksia. Nuo lapsuudentoverit ovat avioitumassa ja muuttavat häitten jälkeen vermontilaisesta pikkukaupungista New Yorkiin. Sitä ennen he tekevät häämatkan, jolla Pollyanna tutustuu Gladys Mooreen, nuoreen tyttöön, joka palvoo äitiään vaikka äiti vähät välittää lapsistaan, vaan on täysin seurapiirielämän pyörteissä. Gladysillä on kaksi pikkuveljeä. 

Pollyanna ystävystyy Gladysin kanssa, joka Jimmyn mielestä on kuin "laastarilappu".

Toisen uuden ystävän Pollyanna saa naapuristaan, rouva Russel Thayerista, eli Judithista. Siinä, missä Pollyanna on käytännön ihminen polttaa Judith ruoan pohjaan, mistä ystävyys saakin alkunsa.

Pollyanna omassa pesässään on elävää kerrontaa nuoren parin ensimmäisistä vuosista. Eletään ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Kirjan lopussa sota tuokin omat kuvionsa Pollyanna elämään. 

Kun toinen kirjailija alkaa kirjoittaa jatkoa toisen aloittamaan kirjasarjaan tulee eittämättä vastaan ratkaisuja, joita alkuperäinen kirjailija ei ehkä ollut ajatellut tai joita lukijana miettii, onko tämä nyt alkuperäisen hengen mukaista. Tällainen kohta tuli vastaan, kun Jamie, toinen orpo, johon Pollyanna oli tutustunut edellisessä osassa ja joka oli mennyt naimisiin Sadie-myyjättären kanssa tulee vieraisille Pollyanan luokse. Jamiesta on tullut tunnettu kirjailija, josta Sadie pitää huolta tavalla, joka poikkeaa edellisen osan huolehtivasta Sadiesta. Edellisessä osassa Sadie oli huolehtinut Jamien tunteista, kun tämä ei invalidina voinut osallistua samalla tavalla kuin terveemmät urheilullisiin harrastuksiin. Nyt vierailulla Sadie rajoitti Jamien ruokailuja. Onhan kyllä totta, että jos energiankulutus on vähäistä ja joutuu olemaan paljon istuallaan joutuu miettimään myös ravinnon vaikutuksia, mutta jotenkin tämä Sadien määräysvalta Jamien syömisiin vierailulla vie minusta Sadien hahmoa väärään suuntaan. 

En kuitenkaan pidä tätä ihan huonona kirjana ja aika mukavasti tämä kuitenkin loksahtaa osaksi Pollyannan tarinaa. Yksi huomattava virhe tarinassa kuitenkin on. Loppupuolella, Jimmyn ollessa sotimassa hän saa kirjeitä kotiväeltä, muun muassa Pollyannan tädiltä Polly Harrington Chiltonilta. Kirjeessä Polly kutsuu Jimmyä sisarenpojakseen. Tämähän ei pidä paikkaansa. Jimmyhän on Pollyn sisarentyttären Pollyannan puoliso eikä varsinaisesti sukua Pollylle muuta kuin 'ummen kierrän kautta'.  Tuossa kirjeessä myös Pollyannan uusenglantilainen pidättyväisyys saa muotoja, jotka ovat täysin muuta kuin pidättyväisiä. Minun on jotenkin vaikea ajatella, että Polly-täti, joka on hienoa sukua käyttäisi sellaisia sanoja, vaikka pitäisikin kuvata tilannetta ja henkilöä, joka ei arvonantoa ansaitsisi. 

Jos nyt olen tehnyt sinut uteliaaksi tämän teoksen suhteen, niin hyvä, sillä kaikesta huolimatta kirja kannattaa lukea osana Pollyannan tarinaa. Teoksessa on sekä huumoria että dramatiikkaa traagisuudesta puhumattakaan.
...
USAn osavaltiovalloitus kirjallisesti: Vermont

Lytton Strachey: Kuningatar Viktoria - Historian mahtavin nainen!

Lytton Strachey

Kuningatar Viktoria - Historian mahtavin nainen

Alkuteos: Queen Victoria (ilmestynyt 1921)

Ensikerran ilmestynyt suomeksi 1927

Suomentaja ?

Into, 2019

Olen pettynyt. Aika paljonkin pettynyt, sillä tämä teos kuului niihin tämän kevään uutuuskirjoihin, joita erityisesti odotin. Englannin kuningatar Viktoria on yksi niistä historian hahmoista, joiden elämä erityisesti kiinnostaa minua.Tuntuukin erikoiselta, että takakansitekstin mukaan tämä on aikoinaan palkittu parhaana elämänkertateoksena. Itse olen aiemmin lukenut Sanna Tahvanaisen teoksen Kuningatar, joka tosin oli fiktiivinen teos, mutta josta pidin paljon enemmän.

Syitä pettymykseen on muun muassa kerronnallinen repaleisuus ja poikkoilu. Alku varsinkin oli melkoisen kankeaa luettavaa ja Viktorian sukupuu jäi aika hämäräksi. Herttuat ja herttuattaret menivät päässäni aivan sekaisin, puhumattakaan loppupuolella esiin nostetuista pääministereistä, joista en kaikistaollut varma, puhutaanko nyt samasta henkilöstä vai eri henkilöstä.

Lisäksi suurin osa teoksesta käsitteli Viktorian puolisoa Albertia. Olisin toivonut enemmän Viktorian persoonan kuvausta, vaikka ymmärrän toki, että puolisolla on ollut hyvin suuri vaikutus häneen. Lisäksi Kuningatar Viktoriasta saa tästä kaikkea muuta kuin "historian mahtavin nainen" käsityksen. Kirjan mukaan prinssi Albert oli se, joka hallitsi ja Viktoria oli vain varjo hänen rinnallaan. Se kuva, jonka tämä teos muodostaa, ainakin minulle, on hyvin erilainen kuin YLE:n tv-sarjan luoma kuva Viktoriasta vahvatahtoisena mutta oikeudenmukaisena naisena. Tosin Viktorian luonnetta kyllä avataan jonkin verran, mutta olisin toivonut hieman enemmän tämän puolen esiin tuomista päivittäisessä elämässä.

Kirjan loppuun saattaminen oli todella työlästä ja lukeminen alkoi viime sivuilla melkoisesti puuduttaa. Sain kuin sainkin teoksen kuitenkin  luettua.

Teoksen kansi on kyllä kaunis. Lila ja vihreä ovat lempivärejäni.

---
Kirja vieköön -blogissa tämä on myös luettua ja huomioitu Kuningatar Viktorian tunteikkuus ja kuningattaren omien päiväkirjatekstien lainaaminen.

Pieni Helmet 2019 kohta 24: Vuonna 2019 julkaistu kirja
Kirjankansibingo:kaunis vaate

Donja Rosén: Metsä oli ystäväni!

Donja  Rosén

Metsä oli ystäväni!

Hepreankielinen alkuteos:Jedidee haja'ar

Suomentanut Eila Laukkanen

Kuva ja Sana, 1958

Teoksen alkutunnelmat:

Tyyni meri. Vain silloin tällöin ilmaantuu valkoinen vaahtopää veden pintaan. Minusta tuntuu ikään kuin merikin ottaisi osaa iloomme. - Souda, purteni, souda nopeasti kotimaani rannoille, puhkeaa huuto sydämestäni.

Tekson lopputunnelmat:

Sinisillä aalloilla, kirkkaan taivaan alla lipui purtemme hiljaa tuoden meidät myrskyisestä menneisyydestä, joka oli ollut täynnä pelkoa ja kauhua - parempaa tulevaisuutta kohti, ORJUUDESTA VAPAUTEEN!

Miljöö:  ukrainalainen kylä  karpaattien sylissä.

"Siisura oli melko suuri kylä Karpaattien vuoristossa kauniin tummanvihreän metsän keskellä. Se oli oikea aarniometsä, jonka läpi oli vaikea kulkea.puut olivat vanhoja ja jykeviä, niiden kuori paksu ja rosoinen. Jähmettynyt pihka kuoren pinnalla muistutti arpeutuneita haavoja. Tikka koputteli runkoja päivät päästään ikään kuin huolehtien niiden terveyden tilasta. Puut tarjosivat suojan pienille eläimille. Oravat hyppelivät ketterästi oksalta oksalle. Laululinnut löysivät oksistosta valtakuntansa ja muodostivat äänekkään ja meluavan kuoron. Sienillä oli suojaisa paikka puiden varjossa. Metsän keskellä heräsi tunne sen salaperäisestä menneisyydestä, jota ihmiskäsi oli jo ehtinyt hävittää ja turmella."

Aika: Eletään toisen maailmansodan aikaa. Saksa on vyörynyt valloittajana Ukrainaan. Juutalaisia etsitään ja tuhotaan, eikä vain saksalaisten taholta, vaan myös ukrainalaisten toimesta. Donjan perhe piiloutuu ullakolle, josta heidät löydetään. Donja kuitenkin jostain syystä pelastuu. Hän herää tyhjällä ullakolla. Donja on tarinan alussa noin 12-vuotias.

Donja vaeltaa pitkin poikin metsäistä kylää piiloutuen milloin minnekin.  Hän saa  kuitenkin suojelijan vanhasta ukrainalaisesta naisesta Olenasta, jolle kirja on omistettu. Donja joutuu lopulta kiinni, häntä kidutetaan, jotta hän kertoisi partisaanien piilon, josta hänen oletetaan tietävän. Donja odottaa vain, että nyt hänen loppunsa on tullut, kun syttyy tulipalo ja Donja pääsee pakenemaan ja "kissa ja hiiri -leikki" alkaa uudelleen. Aikanaan sota loppuu, koittaa vapaus.

Tarina on 'minähenkilön' kertomaa ja kerronnallisen tarinan lomassa on muutamia päiväkirjaotteita. yksi kohta sai minut mietteliääksi. En nyt kuitenkaan enää muista sitä enkä osaa sitä sen paremmin selvittäää, koska luin tämän kirjan taideleirillä iltalukemisena majapaikkani kirjahyllystä. Tahtoisin kuitenkin aiheen karmivuudesta huolimatta tietää hieman enemmän niin henkilöstä kuin tapahtumapaikoista. 

--

Mennään metsään -lukuhaaste

Kirjanselkämysruno!

 

Huuto mustelmilla:

Niin mieletön ikävä - vapauteen!

Surunlapseni.

Etäällä koittaa kevät,

aurinko sulattaa jään.

Kirjabloggaukseni historiassa on mieleeni jäänyt bloggaus kirjanselkämysrunoudesta, jonka idean löysin Lumiomenan sivuilta. Vanhan  blogini kuvat ovat osin hävinneet, koska sanoin irti yhden hostauspalvelun ja siinä yhteydessä katosi myös kuvat vanhoista kirjanselkämysrunoistani. Tässä taannoin sitten etsin tiedostoistani, josko löytäisin nuo kuvat ja löytyihän ne, joten saatoin korjata postaukseni. Nostalgian merkeissä ja kirjanhyllyjeni sisällön muututtua sitten noiden aikojen, kokeilin, vieläkö minulta syntyisi jotain ja tämän sain aikaan.

Aiemman blogin kirjanselkämysrunot:
Kirjansekämysrunoutta 1.
Kirjanselkämysrunoutta 2.

Nils Taranger: Ihmeen odotuksessa!

Nils Taranger
Ihmeen odotuksessa
Suomentanut Lauri Öhrnberg
Ristin Voitto,1954

Alkulause: Lasse ja Erkki juosta viilettivät kilpaa pitkin maantietä, jonka vasemmalla puolella oli suuri metsä ja oikealla sivulla kaunis Laaksopuro.

Loppukappale: Taistelu oli loppunut. ja isä oli saanut onnellisen lähdön. Lasse vaipui polvilleen kiittäen Jumalaaa.

Tarinan alussa Lasse on pieni poika, joka unelmoi merestä ja ammatista laivalla. Toisin kuitenkin käy.  Erään kerran humalainen mies heittää Lassen voimalla yli aidan ja Lasse sairastuu vakavasti. Ensin häntä yritetään hoitaa kotona, mutta lopulta hänet joudutaan viemään sairaalaan. Eletään aikaa jolloin maaseudulta ja köyhistä oloista ei niin vain lähdetty sairaaloihin. Sairaalassa Lasse näkee unta että hän on isän kanssa metsällä jäniksiä ajamassa, kuuluu kamala  pamaus ja Lasse herää. Sen pamauksen on kuullut äitikin, joka on valvonut Lassen vierellä. Lassen lonkkaluut on pamahtaneet halki. 

Kerronta on kaikkitetävää ulkopuolisen kerrontaa, mutta kaikkea ei kerrota. Kertojan ilmaisema dramaattinen tapaus olisi ainakin minua kiinnostanut ihan lääketieteellisesti, mutta Lassen vaivaa ei sen kummemmin enää selitellä. Lasse kuitenkin kokee toisenkin näyn - hän näkee huoneen ikkunassa  ristin ja hengelliset asiat alkavat elää hänessä. Mummo, joka on rukoillut Lassen puolesta, toivoo tästä pappia. Lasse alkaa rukoilla, että hän paranisi ja hän kokeekin ihmeen. Jalat voimistuvat.

Sairaalajakson jälkeen seuraa aikahyppäys. Lasse on jo nuori mies ja töissä. Hänen lapsenuskonsa on kadonnut työporukoissa. Lasse vaihtaa työpaikkaa ja kaiken aikaa hänen mielessä on uskon uudistumisen tarve. Lopulta hän tekee ratkaisun ja jättäytyy Jumalalle ja alkaa kertoa uskosta myös työtovereilleen.

Lassen isä on miilulla töissä. Eletään tervahautojen aikaa. Kuvaus siitä, kuinka isä tarkastaa tervahautaa on  jännä ja mietin kuinka todellinen se on, varsinkin, kun sattuu onnettomuus ja tervahauta romahtaa. Lassen  isä palaa pahasti ja hänet viedään sairaalaan, jossa hän kuolee löydettyään hänkin sitä ennen uskon Jeesukseen.

Ihmeen  odotuksessa on herätyskristillinen teos. Osin hyvin dramaattinen kuvaus menneiltä ajoilta. Teoksessa ei mainittu alkukieltä, mutta oletan tämän olevan joko ruotsalaista tai norjalaista perua. 

---

Mennään metsään -lukuhaaste. Sahahommat ja miilunpolttaminen liittyvät metsään.
Kirjankansibingo: raitoja, sillä sairaalavuoteessa istuvalla Lassella on raidallinen paita.

Eino Leino - Suomalainen runosielu!

Tänään vietetään Eino Leinon päivää. Aikoinaan iltalukiossa tein äidinkielen tunnille tutkielman Eino Leinosta. Tämä runo on osa tuota tutkielmaa.Eino Leino on minulle tärkeä runoilija. Hän on vahvojen tunnelmien ja herkkien hetkien kuvaaja.Eino Leinon runot elävät vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Niistä kuvastuu koko ihmismielen ja olemuksen kirjo, haaveista pettymyksiin, tunnelmia, jotka ovat todellisuutta vielä avaruusmatkojen ja sähköisen tiedonvälityksen aikakaudellakin.

Eino Leino

Näyin suurin elämään
hän astui kuni mies
vaan taivas yksin kohtalot
tulevaisuuden ties.

On viina, laulu, naiset
tuhonneet miestä monta,
ne säästäneet ei onnetonta
lasta laulun - kai liian herkkää.

Hän sieluhunsa arvet sai
jo syntymässä kai,
ja luulen niin ett arvistanssa
soinnut runojensa.

---

Eino Leino - Mestari.
Ei sentään.
Tai kenties
mestari sanoissa,
oppipoika elämässä.

- Aino H.

Nuorten usko

Näin unta että oli suuri maa

mi päivän alla aaltos vainioina,

ja nurmet nuoret taivaan rannan taa

ne  kukki kunnahina laaksoloina.

Näin unta että virroin vaahtosuin

maan kaiken halki kaikuin kevään valta

ja virran vieret tuoksut tuomipuin

ja savut armaat nousi puiden alta.

Näin unta, että valkomajoissaan

siell' asui suuri, suora, ylväs kansa,

niin kuuulu kunniastaan, tarmostaan

ja vapaa, terve täysin tavoiltansa.

Sen kansan aatos tulta salamoi,

sen tunne tuoksui suvi-aamun lailla

ja kiurun lempenä sen kieli soi

ja mieli päilyi niin kuin kaste mailla.

Ja maassa siinä laulu sääsi lain

ja taide hallitsi ja tieto johti

ja tuomioita jakoi tunto vain

ja sääli syytöksien ponnet pohti.

Ja itse totuus oli usko maan

ja oma sydän oli kirkko kunkin

ja Luoja oli luodun hyve vaan

ja työt ne rukoili, ei messut munkin.

Näin unta, että oli suuri maa

ja maata suurta asui suuri kansa.

Se maa se oli niin kuin Suomenmaa,

sen kansan nimi soi kuin Suomen kansa.

Näin unta, että päältä tämän maan

nous maailmalle uuden aamun rusko.

Sen sinne nuoret nosti voimallaan -

ja nuorten voima oli nuorten usko.

- Eino Leino

Tuhannes kirjablogi-postaukseni!

Aloitin kirjabloggaamisen Vuodatuksen puolella 29.heinäkuuta 2007. Bloggeriin siirryin 1.lokakuuta 2015. Laskettuani yhteen julkaistut postaukset sekä Vuodatuksen että Bloggerin puolelta, on tuloksena se, että tämä on tuhannes blogipostaukseni (sivuja ei laskettu mukaan).

Kommenteista olen huomannut, että olen myös voinut elähdyttää jonkun lukumuistoja ja jotkut ovat voineet ilahduttaa minua lukumuistoillaan. Lukeminen on hieno harrastus, jota kannattaa pitää yllä, mutta myös pitää mielessään,että se mitä luemme tavalla tai toisella ruokkii ja ravitsee sisintämme - niin hyvässä kuin pahassa.

Voiko lukea liikaa? Ehkä. Ainakin minun tulisi pitää varani uusien kirjahankintojen suhteen, joita on alkukesän aikana taas tullut melkoisesti.

Juhannuksena Keuruun Iso Kirja-opistolla Juhannuskonferenssissa tuli ostettua nämä kolme kirjaa. Jerry B.Jenkinsin Lento seikkailuun on nuorten kirjasarja lähetyslentäjien työstä eri puolilla maailmaa. Sarjassa on ilmestynyt useampikin teos, mutta saatavilla oli vain nämä kaksi: Syöksy ihmisyöjälaaksoon ja Tuho Yokonin territoriossa. Kirjasarja on Päivän kustantama.

Rony Smolarin Elämäni kahdeksas päivä on pitkään ollut mielessäni ja vaikka hinnakas niin tuli kuitenkin ostettua Teos kertoo puolalaisen pojan selviytymistarinan Aushwitchista elämään.

 

Nettiantikvariaatista tilasin viisi kirjaa,ihan vain siksi, että sai ilmaisen toimituksen yli 30 e:n ostoksista.Päädyin valitsemaan tarjonnasta nämä teokset:  Aune Sarkanen (tunnetaan myös nimellä Alli Somersalo) on kirjoittanut tarinan italialaisesta Etelkasta, johon kuuluu kolme osaa. Ensimmäinen osa on vielä hakusalla. Tuomi Elmgren Heinosen kirja Ann Marista sijoittuu sekin Italiaan, mikä oli syy heränneeseen kiinnostukseen puhumattakaan viehättävästä kansikuvasta. Aili Konttinen taas on lempikirjailijoitani Inkeri-sarjallaan ja koululaiskertomukset ovat erityisesti minua kiinnostavia.

Eikä tässä kaikki.

 Kävin ystävän kanssa eräällä kirpputorilla katsomassa, jos löytäisin itselleni uimapuvun, mutta löysinkin nämä teokset, jotka ei ollut hinnalla pilattu. Pojille lähinnä suunnatun Lännen tarinan Davy Crocketista sekä Pikku Lallin maapallo -tarinan,josta en vielä osaa oikein sanoa muuta, kuin että kuulostaa ja vaikuttaa juoneltaa kiehtovan erilaiselta. Ja vaikka kesä onkin, niin tämä vanha joululehti, jonka kansikuva on Martta Wendelinin käsialaa, lähti myös mukaan.

Nyt onkin sitten lukemista pitkäksi aikaa, kun lisänä on pari kirjastoautolta lainattua kirjaa ja kaikki hyllyissä ja pinoissa odottavat lukemattomat kirjat, jotka on aiemmin tullut hankittua. Että sellaista.

Ensi viikolla ei taida kuitenkaan paljonkaan ehtiä lukemaan, kun suunnitelmissa on vähän toisenlaiset harrastukset, nimittäin vesivärimaalausta olisi tarkoitus opiskella. 

 Ja nyt täytyy sitten pistää tiukka vaihe päälle ja ei kirjaostoksia vähään aikaan.

Lucy Maud Montgomery: Annan jäähyväiset!

L.M. Montgomery

Annan jäähyväiset

Alkuteos:The Blythes are quoted

WSOY, 2010

441 s.

Annan jäähyväiset on teos, joka jättää hyvin ristiriitaisen lukujäljen. Teos on alkujaan ilmestynyt lyhennettynä nimellä Tie eiliseen 1976. Teos sisältää 14 novellia ja joukon runoja, joista (runoista) Blythen perhe keskustelee. Runot ovat Annan ja Walterin nimiin kirjoitettu.

Tämä teos poikkeaa paljon Montgomeryn muista teoksista. Novellien aiheet ovat toki elämästä, mutta ne kuvaavat ihmissielun raadollisempaa puolta: katkeruutta, petoksia, rikoksia. Novellit on toki hyvin vahvasti kerrottuja ja saavat tunteet pintaan, mutta tunteet, jotka riipaisevat, saavat pelkäämään, on kuin Montgomery silittäisi kissaa vastakarvaan.

Kaikkein eniten pidin novellien lapsikuvauksista.

En myöskään pidä kirjan suomennetusta nimestä, vaikka ymmärrän sen viitekehyksen. Alkuperäisnimen perusteella olisin itse antanut tälle nimen Huomioita Blytheistä. En itse myöskään liitä tätä Anna-sarjan osaksi, vaan näen tämän erillisenä, jonkinlaisena kirjailijan jälkipyykkinä tuosta rakastetusta sarjasta.

Tämä teos ei todellakaan ole mitään helppoa luettavaa kaikilta osin.Tähän loppuun ote Walter Blythen nimiin laitetusta runosta Jälkimaininki, joka kuvaa sodan mielettömyyttä ja vaikutuksia. Runon lopetuksen tavoin, minäkin kiemurran tunteissani tämän kirjan luettuani.

Meidän pitää muistaa aina, ikuisesti.

Kevättä vihaamme ja häpeämme sarastusta aamun,

emme nuku vaikka uni ennen kauan kesti...

jätti liekkimeri jälkeensä haamun.

Tuuli ääniä kantaa joita ei voi vaientaa,

tuuli, joka eilen vielä lauloi helein kielin.

Ja minne katsonkin, poika jonka tapoin ilomielin,

tuo soma poika yhä maassa kiemurtaa!

---

Tällä mukaan Mikä mikä maan Montgomery-haasteeseen.