Ainon erilaiset blogit!

▼

Sivut

▼

30 joulukuuta 2018

Paljon luettu ja lukuhaasteisiin tartuttu! Tässä koostetta osaltani!

Vuoden mittaan olen lukenut paljon ja kaikenlaista muun muassa seuraavien lukuhaasteiden myötä.


Ompun ideoimaan Runohaasteeseen tulin varsinaisesti mukaan vasta loppuvuodesta, osin muiden lukuhaasteiden innostamana, joissa runot olivat myös kohteena. Löysin kuitenkin tämän vuoden luetuista vielä yhden runoteoksen, vaikka en siitä postatessani ollut ajatellut koko runohaastetta. Luin siis viisi runokokoelmaa, joista yhdestä en ole postannut.    
 

5. Lea Kranz: Joka silmussa laulu ja liekki (ei postausta)

Omaa runoa en nyt näistä saa aikaiseksi,niinkuin haasteessa oli toivottu. 

Elämyshaasteessa etsittiin kulttuurisia kokemuksia ja omat  kokemukset lisääntyivät seuraavilla tavoilla.

3. Kirja, joka käsittelee sitä toiveammattiasi, johon et päätynyt

4. Kirja, joka on inspiroinut musiikkiesitystä.

5. Lue kirja, jonka kirjailija on kirjoittanut kielellä, joka ei ole 
    hänen äidinkielesnä

11. Sarjakuvateos

13. Käännösrunokokoelma

21. Kirja, jonka alkuteos on kirjoitettu äidinkielelläsi, käännöksenä
      tai selkokieliversiona.
      Heikkilä/Nygård: Kissatalon asukit 


tuntui myöskin aiheeltaan kiinnostavalta. Tähän plakkariin kertyi kuitenkin vain kaksi kirjaa alkuperäiskansat teemalla.

4. Alkuperäiskansat osana kirjaa:




Suuren Helmet-haasteen sijasta yritin tänä vuonna Pientä Helmettä, joka on lähinnä lapsille suunnattu versio isommmasta haasteesta. En ihan saanut haastetta täyteen. Punaista näyttää kuusi kohtaa.seitsemän kohtaa. No, yritys hyvä kymmenen kuitenkin.

Pienen Helmet-haasteen.

1. Kirjassa muutetaan
    Irja Lappainen: Tuuli tuli kaupunkiin

2. Kotimainen runokirja

3. Kirja aloittaa sarjan
4. Kirjan nimessä on jokin paikka
    Silja Pitkänen: Pariisin taivaan alla (Mimosa ja Miska I). Ei postausta

5. Luit kirjan e-kirjana tai kuuntelit äänikirjana

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat mielikuvitusmaahan

7. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja

8. Sarjakuvalehti tai -kirja

9. Kirjassa luetaan kirjaa

10. Kirjassa on mukana meri

11. Surullinen kirja

12. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

13. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä

14. Kirjassa on lohikäärme

15. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa

16. Kirjassa käydään koulua

17. Kirjassa selviydytään pulasta
      Gerda Ghobe: Mellastajat

18. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

19. Kirjassa on lemmikkieläin

20. Kirja liittyy johonkin peliin


22. Kirjan nimessä on vain yksi sana

23. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

24. Vuonna 2018 julkaistu kirja

25. Kirjaston henkilökunnan tai opettajan suosittelema kirja


Anonyymiys-haaste oli aiheeltaan mielenkiintoinen, mutta jäi osaltani hieman torsoksi. Luin kaksi kirjaa, joissa anonymiteetti jollain tavalla oli esillä. Tämä haaste päättyi kuitenkin jo alkukuusta, joten en ehättänyt mukaan.


Otin osaa myös Seinäjoen kaupungin kirjastohaasteeseen. Sen osalta jäi toteutumatta niin moni kohta, että en jaksanut pitää lukuakaan. Tässä toteutunut suoritus. Kuten näkyy, numeroita puuttuu välistä.

Kirjastohaaste (Seinäjoen kaupunginkirjasto)

  1. Kirja, joka saa sinut hyvälle tuulelle
  4. Lue  kirja, josta on tehty elokuva
  5. Lue kirja, jonka olet lukenut lapsena tai nuorena
  6. Lue elämäkerta
10. Lue sellaisen kirjailijan teos, jolla on sama etunimi kuin sinulla
11. Lue virolainen tai Viroon sijoittuva kirja
12. Lue novellikokoelma
13. Lue ennen syntymääsi julkaistu kirja
15. Lue kotimaakuntaasi sijoittuva kirja
17. Lue kirja aiheesta, joka ei ole sinulle tuttu
18. Lue kirja, jonka päähenkilöstä et olisi halunnut erota
19. Lue sarjakuva
21. Lue kirja, jossa liikutaan vesillä
22. Lue kirja, jonka valitsit kannen perusteella
23. Lue kirja, jossa on alle 100 sivua
25. Lue kirja, jossa on eläimiä
32. Lue kirja, jossa on talvi
34. Lue kirja, jossa käydään oikeutta.
38. Lue kirja, jossa luetaan kirjoja
39. Lue kirja, jossa rikoksia ratkaisee joku muu kuin poliisi.
40. Lue kirja, jonka aihe on tuttu uutisista
41. Lue kirja onnettomasta rakkaudesta
43. Lue kirja, jonka löysit palautushyllystä
44. Lue kirja, jossa opiskellaan
45. Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva kirja
47. Lue kirja, jossa musiikki on tärkeää
48. Lue kirja, jossa kerrotaan sisaruksista
49. Lue kirja, jossa paha saa palkkansa
51. Lue kirja, jossa on iäkäs päähenkilö
54. Lue käännöskirja
55. Lue kirja, jonka kirjoittajalta et ole aiemmin lukenut mitään.
56. Lue kirja, jonka kannessa on rakennus
57. Lue kirja, joka on suunnattu nuorille / nuorille aikuisille
60. Lue kirja, joka kertoo sinulle vieraasta kulttuurista

klo 1 kommentti:

29 joulukuuta 2018

Viktor Astafjev: Selville vesille!



Viktor Astafjev
Selville vesille
Alkuperäisteos: Pereval (Ilmestynyt Povesti-kokoelmassa)
Suomentanut Ulla-Liisa Heino
WSOY, 1982
180 s.

"Kylä on saanut nimensä joelta. Miksi joki taas on senniminen, sitä ei tiedä kunnolla edes ylimetsänvartija. Kenties siksi, että joen suulla pienessä syvänteessä pyörii koko kesän valkoinen vaahtotyny ja sihisee niin kuin sen alla piileskelisi kiukkuisia hanhikukkoja. Tai ehkäpä joki on nimeltää ŠipitŠiha siksi, että niiden vuorten rinteillä, joiden lomittse se kiemurtelee, kasvaa siilimäistä orjantappuraa. Siperian kukat ja yrtit tuoksuvat joko hyvin hillitysti tai sitten suorastaan huumaavasti. Mutta kun orjantappura kukkii, harmaat vuoret saavat upean asun, ja tuuli pyörittää notkoissaa heleiden terälehtien pilviä, ja sakea ylimaallinen tuoksuu leviää kaikkialle. Sellainen tuoksu että kaikkeen tottuneet metsäläisetkin liikuttuvat vetäessään sitä nenäänsä.He eivät muuten tyydy vain nuuhkimaan sitä, vaan keräävät kourallisittain kivien lomaan laskeutuneita terälehtiä, pyydystävät niitä vedestä siivilöillä, kuivaavat ja keittävät niistä talvella teetä."

Selville vesille kertoo 11-vuotiaan Ilka-pojan vaiheista. Ilkan äiti on kuollut, hukkunut jokeen. Isä kulkee metsillä ja poika on äitipuolen hoivissa. Äitipuolen kanssa ei vain ole oikein hyvät välit. Äitipuoli on riidanhaluinen ja äyskeä nuoresta iästään huolimatta. Eräänä päivänä Ilka lyö äitipuoltaan vasaralla niin,että hän luulee tappaneensa tämän. Ilka karkaa. Vaikka hän sitten saakin tietää, että äitipuoli selvisi iskusta vähin vammoin eikä kuollutkaan, Ilka lähtee tukkilaisjoukon matkaan päämääränään oma kotikylä, sinne mummon ja papan luokse hän haluaa.

Tukkilaisten keskellä Ilka oppii paljon elämästä ja ystävyydestä, sekä myös siitä, että jos joutui pulaan ja vaikeuksiin, niin niitä ei pidä juosta karkuun vaan turvauduttava ihmisiin.

Takakansitekstin mukaan tämä on vahvasti elämäkerrallinen kirjailijan omiin kokemuksiin ja nuoruuteen 1930-luvun NL:ssa ja Siperian oloissa. Karhean konstailematon, ihmisläheinen nuoruuskuvaus, joka ehkä on lähinnä pojille suunnattu. Suomalainen teos on mukavan kokoinen ja hyvin käteen luonnistuva teos, jota ei ole hankala lukea. Kerronnan etenemisessä on välillä pientä takaumaa, mikä saa lukemisen hieman katkeamaan ja lukijana miettimään, että hei - mitenkäs se näin, mitenkäs se karkumatka ja elämä nyt etenikään, mutta ei kuitenkaan liian mutkikasta tai konstikasta.

Kansikuva viehätti minua sen verran, että kirja lähti kirpparilta mukaan, kun ei ollut hinnallakaan pilattu.
----
Tundran lumoissa -haaste

klo Ei kommentteja:

28 joulukuuta 2018

Usko Moilanen:Unohdettu kylä!

Usko Moilanen
Unohdettu kylä
WSOY, 1961
123 +1 s.
Kansi: Sauli Rantamäki

"Vaari silmäsi ikkunasta ulos. Pihalla oli jo hämärää vaikka päivä ei ollut vielä pitkällä. Oli lokakuu, ja näillä seuduin, napapiirin pohjoispuolella, valoisa aika hupeni joka päivä yhä lyhyemmäksi."

Korpelan vaari, tämän tarinan "koossa pitävä voima". Eletään talvisodan aikaa Kemijärvi Salla välimaastossa. Pienessä Niemen kylässä on vain kolme taloa, Korpela, Jomppanen ja Jokinen. Lapsia on sitten sitäkin enemmän. Talven kestävä piilosilla olo saa alkunsa syksyisenä päivänä, kun lapset tulevat kesken kouluviikon kotiin. Tässä tulee esiin pieni kulttuurinen sivujuonne Lapin kouluoloista, kun lapset joutuivat pitkien matkojen takia asumaan viikolla koulukaupungissa.

Pienen Niemen kylänkin miehet on kutsuttu kertausharjoituksiin ja pian sota onkin syttynyt.

Vaari varautuu suojelemaan pientä yhdyskuntaansa (kaikkien kolmen talon asukkaat sijoittuvat kaikki Korpelan taloon asumaan) kaatamalla puita ja pystyttämällä niitä talon navetta- ja saunapolkujen varteen ja tekemällä puista tunneleita, jotka talviolosuhteissa peittyvät lumeen ja jäädytetään koviksi pakkassäillä. Koko talo navetoineen ja saunoineen peittyy hangen alle.

WSOY:n NTK-sarjaan kuuluva tarina on jäänyt lapsuudesta vahvasti mieleen ja olikin mukava palailla nyt  lukumuistoja verryttelemään. Lapsuudessa sitä ei ehkä tullut niin ajatelleeksi, vaan nyt mietin ja yritin silmissäni nähdä tuon jättimäisen "lumimajan". Kuinka todenperäiseltä tarina tuntuu? Tarina sijoittuu talvisodan aikaan1939-40, Pohjoisen perukoilla. Olen kuullut sanottavan että se oli kylmä talvi. Sääolosuhteet olivat muutenkin toisenlaiset kuin nykyiset, jos nykyisinkin Pohjoisen talvet voivat olla paljon paljon kylmempiä kuin Etelän olosuhteet. Ehkä se voisi olla mahdollista, jos talot eivät ole harjakorkeudeltaan kovin korkeita. Tässä puhutaan kuitenkin parimetrisistä kuusista, joita sinne polunvarsille pystytettiin.

Kyläyhteisö viettää lumen alla  sotakuukaudet, vaari  käy kalassa ja tekee tiedusteluretkiä läheisen vaaran laelle. Lapset pitävät Liisa-tytön johdolla kotikoulua päivän ajan kuluttamiseksi. Välillä vähän koetaan seikkailuakin, kun haetaan vanhoja kouluvihkoja ja -kirkkoja kirjoja, Jomppasen mökistä ja joudutaan piiloutumaan vihollispartiolta. Sota tuo omat surunsa, mutta pieni kotirintama kestää, vaikka sodanjyly ja pommit paukahtelee ympärillä.

Sääolosuhteita:

"-Taitaa tulla oikea harjapyry, sanoi vaari kerran sisälle tullessaan ja pudisteli lunta vaatteistaan. - Mikä se sellainen on? kysyi Jussi. - Lumi juoksee silloin pitkin hankea ja muodostaa teiden varsille ja aitojen vierille korkeita harjanteita."

Paikallisväriä:

Koivikkaat. Poronnahasta ommellut jalkineet

...
Tundran lumoissa -lukuhaaste
klo 9 kommenttia:

27 joulukuuta 2018

Nicholas Kalashnikoff: Tojon Siperian koira!



Nicholas Kalashnikoff
Tojon Siperian koira
Amerikkalainen alkuteos: Toyon, A Dog of the North and his  people
Suomentanut: Kaj Kauhanen
Otava, 1962

Alkukappale: "Syyskuu oli lopullaan ja ilma tuntui lämpimältä, mutta juuri tähän vuodenaikaan saa napaseudulla valmistautua äkillisiin sään muutoksiin. Jakuuttien maan kanta-asukkaat sanovatkin, että ilma on kuin vikuroiva lehmä: koskaan ei tiedä, milloin se potkaisee ja kaataa maitoleilin.Siksipä me neljä - opas, kaksi vartijaa ja minä -yritimme täysin  siemauksin nauttia kauniista aurinkoisistä päivistä taittaessamme ratsain matkaa kohti pohjoista."

Tarinan kertoja, kirjailija Nicholas Kalashnikoff  on joutunut nuorena miehenä karkoitetuksi Siperiaan. Matkalla karkotuskohteeseen Sredne-Kolymskiin matkue kulkee Verhojanskin ja Jakutskin halki. He pysähtyvät lepäämään rikkaan Guranin kotiin. Guran kuuluu Tungus-heimoon. Lisäksi puhutaan Jakuuteista.

Guranilla on koira, Tojon, jota  Guran pitää suuressa arvossa ja "hyvänä henkenään". Hän kertoo karkotetulle tämän ja oman perheensä tarinan. Koira teki kirjailijaan  niin suuren vaikutuksen, että hän tahtonut kertoa tarinan tämän upean eläimen muistoksi.

Tojon Siperian koira on upea tarina Venäjän tundralta ja taigasta.Tundran ja taigan olot tulevat hyvin kuvatuiksi ja kirjassa on paljon paikallisväriä ja -sanoja. Sanoja ei sen enempää selitetä. Lauseyhteydestä voi jotain päätellä, mutta tarkempi sanasto olisi teoksen lopussa olisi ollut oiva lisä.

Tässä joitakin sanoja:

Sarit (toisin kuin Intian naisilla kyseessä oli saappaat
Kome
Kukljanka
Nartta

Hieno kansanomainen tarina, joka perustuu todelliseen elämään ja kokemukseen.

Lopputulema: "Seuraavana päivänä ratsastin taas hevosen selässä entiseen tapaaan kasakoiden välissä mutta silti kaikki oli nyt toisin. Olin tavoittanut rauhan sekä sieluuni että suhteeseeni muuhun maailmaan. Vaatteeni tutnuivat hyviltä ja lämpimiltä; tundra ei ollut enää karu ja luotaantyöntävä; kaikkialla minne katsoin näin elämää."
.
Kirjan kannen ja mustavalkoisen tarinakuvituksen on tehnyt Eric Palmquist.
...
Tundran lumoissa -lukuhaaste
Elämyshaaste kohta 5: Lue kirja, jonka kirjailija on kirjoittanut kielellä, joka ei ole hänen äidinkielensä. Nicholas Kalashnikoff on syntyjään siperiasta, äidinkieli siis venäjä. Hän kuitenkin muutti Yhdysvaltoihin 1930-luvulla ja sai sai USA:n kansalaisuuden. Kirja on kirjoitettu ymmärtääkseni englanniksi.
klo Ei kommentteja:

24 joulukuuta 2018

Jouluna!

 
Kuva:Hyvä Paimen n:o12. 1958
 ..........
Jouluna
 
Käy myrsky, aallot pauhaa synnin maassa,
mi kiroissansa ompi kuolon maa.
On kirkkauden voimat kahlein haassa,
ja valo salatuin ei tänne saa.

Käy myrsky, pauhaa aallot vihan mailla,
on orjailua, kärsimystä tie
ja ihmislapsi ompi rauhaa vailla
ja vailla johtoa, mi voittoon vie.

Vaan kärsimyksissä, kun tyytyin kuljet,
kun nöyrryt, Herran puoleen silmäilet,
sä voiton kruunun sylihisi suljet,
niin, sydän, vapauteen tähtäilet.

Maan lapsosille joulun kellot kaikuu;
ne uupuneelle toivon, rauhan tuo.
Sä kuulet, kautta avaruuden raikuu:
Maa kirottu jo taivaan hohteen juo.

Ja ihmissydämessä tyyntyy silloin
ja taivaan tuntuu autuus, siunaus.
On kuni tähtitarhain kuiske illoin,
kuin haipuis harhat, poistuis kiusaus.

Ja aatos irtautuupi murheistansa,
jo tunto turtuneinkin havahtuu,
jo kaikkoo itsekkyys ja synnin ansa
ja syli armon Herran avautuu.

On joulu. Sykkää sydän. Hohtaa silmä.
Käy joulun «Sana« yli kansan maan.
Ja tarkkaan katsojasta näyttää siltä
kuin sydän suunnan saisi - tähtein taa.

-Heikki Linnove 
teoksesta Päivän pilkettä


klo 2 kommenttia: