Mandariinin tytär ja muita vanhoja kertomuksia
- Varhaisten suomalaisten naistekirjailijoiden kirjoituksia I
Nysalor-kustannus, 2017
127 s.
Mielenkiintoinen pieni novellikokoelma sisältää 15 pitempää ja lyhyempää kertomusta suomalaisilta naiskirjailijoilta 1800-luvulta 1900-luvun alkupuoliskolle. Niminovelli Mandariinin tytär on Fredrika Runebergin kirjoittama tarina Mandariini Ju Pingistä ja tämän tyttärestä, joka haluaa kieltäytyä elämästä ja lähteä pidättyväisten luokse tullakseen lopulta uudelleen syntymisen kautta pojaksi, joka voisi pitää huolta Ju Pingistä, jolla ei ole ainoatakaan elossa olevaa poikaa. Niminovellin lisäksi tarinakokoelmasta nousee esille Wendla Randelinin novelli Maria, jokssa on useampi luku. Maria-tarina sijoittuu 1800-luvun alkuun ja Suomen sotaan.
Kaikkein vahvimmin minuun teki kuitenkin vaikutuksen Ina Langen Salomaassa-kokoelmaan kuuluva Luonne. Sen luonnonkuvaus ja torppariolojen kuvaus on vavahduttava ja erityisesti minuun iski tarinan traaginen loppu. Tarinassa on muuan lainaus, joka lienee raamatullista perua: "Tuo kirottu ja sivistymätön kansa" ja jonka ympärille tarina sijoittuu olematta kuitenkaan uskonnollinen.
"Leena tuli, joi kahvia ja lämitti käsiänsä uunin edessä. - No, miltäs nyt tuntuu, lämmittikö kahvi?
- Hei, hei, se juoksee kuin hevonen vatsassa."
- Elisabeth Löfgren: Ruotu-Leena
Ei yhtään hassumpi löytö kirjastoautoreissulla. Näitä oli mukava lukea ja tulla kosketetuksi. Suosittelen tutustumaan ja siksi en näitä tarinoita sen enempiä avaakaan.
---Seinäjoen pääkirjaston kirjastohaaste kohta 12: Lue novellikokoelma.
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Selvittääkö kirjan toimittanut missään vaiheessa, miten nämä naiskirjailijat päätyivät kirjoittamaan tarinansa ja mistä esimerkiksi Fredrika Runeberg sai idean kiinalaisaiheiseen tarinaan?
VastaaPoistaKirjassa on kyllä toimittajan esipuhe, miten hän on päätynyt tällaiseen kokoomateokseen sekä lopussa kirjailijoiden esittelyt. En muista tarkkaan, mitä toimittaja mainitsi Fredrikasta, mahdollisesti kuitenkin jotain lukeneisuudesta ja matkustelusta (?). Palautin jo teoksen, joten en pysty tarkistamaankaan. Kiinalaistarinan pointti oli naisten asemassa ja tyttöjen väheksyntä kiinalaisessa kulttuurissa.
PoistaFredrika Runeberg ei itse juuri matkustellut eikä käynyt kaukomaissa, mutta hän luki paljon lehtiä ja hänellä oli matkustelleita ystäviä, joilta kuuli juttuja, esimerkiksi Siperiassa käynyt M. A. Castrén, joka myös auttoi häntä tutustumaan vähän Kalevalaan. Minun näkemykseni on se, että Fredrika piilotti eksoottisten kulttuurien ja somien tarinoiden taakse naisen asemaa koskevaa kritiikkiä, joka itse asiassa kohdistui myös senaikaiseen suomalaiseen yhteiskuntaan, joskus hänen mieheensäkin kuten vielä julkaisemattomassa suomennoksessani "Kuihtuneita siemeniä", jossa puutarhurin nuivan suhtautumisen vuoksi siemenet (= rakkaus) kuihtuvat; Johan Ludvig kirjoitti nimittäin "Vanhan puutarhurin kirjeitä".
VastaaPoistaMyös Hanna Ongelinilla oli kirjoittamisessa ihan selkeä naisen asemaa koskeva tarkoitusperä. Mandariinin tytär -kokoelmassa oleva Sodan varjo kuvaa naispäähenkilön varsin kyvykkäänä sotilaana ja oli aikaansa nähden aika radikaali rooli.
Vastaavasti taas Theodolinda Hansson asetti tuotannossaan naisen roolin hyvin perinteiseksi. Esimerkiksi romaani "Martta" on suora vastakirjoitus Minna Canthin naisen huonoa asemaa kritisoivalle "Työmiehen vaimolle", ja Hahnssonilla kaikki muuttuu hyväksi, kun vain nainen jaksaa pysyä juopon miehensä rinnalla. Toisaalta Hahnsson nosti esiin tavallista kansaa, ja esimerkiksi tarinassa "Mitä koski kohisee? Mitä kuuset kuiskailee?" osoitetaan sivistyneistölle, ettei kansa oli niin tyhmää kuin se saattaa kuvitella ja että myös kansan sydämessä sykkii isänmaallinen sydän.
Ina Lange taas luetaan realisteihin, jotka pyrkivät murtamaan ihanteellista kansakuvaa. Novellissa "Salomaassa" niin kansa kuin sivistyneistö kuvataan aika naturalistisessa valossa, varsin lihallisena ja ympäristönsä muovaamana, melko toisenlaisena kuin Hanssonilla. Aika vahvasti se näkyy myös novellissa "Halla", jossa muuan Saarijärvellä asuva talonpoika Paavo aikoo jättää raskaana olevan vaimonsa ja lähteä Amerikkaan mutta onnistuu vain ryyppäämään matkarahansa ja palaa kotiin häntä koipien välissä.
Kokoelman kirjailijoilla on ollut varmasti monenlaisia motiiveja kirjoittamiselleen. Jos aihe kiinnostaa enemmän, voin suositella lämpimästi esimerkiksi Kati Launiksen väitöskirjaa "Kerrotut naiset: Suomen ensimmäiset naisten kirjoittamat romaanit naiseuden määrittelijöinä", Heidi Grönstrandin väitöskirjaa "Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla", artikkelikokoelmaa "Lähikuvassa nainen", Tyyni Tuulion esseekokoelmaa "Fredrikan Suomi" ja artikkelikokoelmaa "Sain roolin johon en mahdu".
Nysalor-kustannus julkaisee toivoakseni jossakin vaiheessa uuden kokoelman varhaisten suomalaisten naiskirjailijoiden kertomuksia. Myös heidän runojansa sisältävä antologia on ollut suunnitteilla, mutta sen valmistumisesta en uskalla sanoa mitään.
Kiitos paljon näistä taustatiedoista ja tarkennuksesta muistikuviini.
PoistaMielenkiintoista kuulla että Frederika Runeberg kirjoitti kiinalaisen tarinan. Kuulostaapa mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaP.S. Onko muuten blogisi nimi tullut hepreasta? SHefer-kirja?
VastaaPoistaKyllä vain. Hepreaahan se. Olen joskus muinoin hieman hepreaa opiskellut, mutta kun ei ole ketään, jonka kanssa sitä käyttäisi, niin tuppaa jo opittukin unohtumaan.
Poista