Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja robotti

Carolyn Keene

Neiti Etsivä ja robotti

Alkuteos: The Crooked Bannister

Suomentanut Lea Karvonen

Tammi, 1976 (2. painos)

129 + 2 s.

 

 

Kylläpä oli kammottava teos ollakseen Neiti Etsivä -tarina. No, kammottavien piirteidensä lisäksi tämä oli muutenkin aika kehno kirjallinen suoritus. Parempiakin sarjan tarinoita olen lukenut.  

Jonkinlaista goottitunnelmaa ja jännityselementtejä tällä on haettu ja kyllähän käärmeitä nielevät käärmeet ja myrkyt ainakin minua kammottivat.  Paulan isä, asianajan Drew on  saanut toimeksiannon eräältä Melodyn pariskunnalta nostaa syyte Rawley Banister -nimistä  miestä vastaan petoksesta. Asianajan Drewin mielestä Banisterin  arkkitehtonisesti erikoinen linna vallihautoineen saattaisi kiinnostaa Paulaa ja siksi hän pyytää tämän tutkimaan linnaa, jos sieltä löytyisi lisäavuja toimeksiantoon. Avukseen Paula saa serkukset George Fayne ja Bess Marvin ja myöhemmin vielä ystävysten poikaystävät tulevat joukkoon mukaan selvittämään kammottavan herra Banisterin petoksia. Petosvyyhti vie Paulan aina Arizonaan ja pieneen intiaanikylään asti. 

Monenlaista tapahtuu eikä järkytyksiltä ja vaaroiltakaan vältytä tässä muutoin tyypillisesessä tarinassa, joka on suunnattu paljonlukeville ja seikkailua janoaville tytöille. Epätyypillinen sen sijaan on Rawley Bannisterin henkilöhahmo, jonka taidot ja kyvyt olivat moninaiset, mutta suuntautuivat väärille urille. Psykologisen jännityskirjan henkilöhahmona hän olisi varmasti aivan toista luokkaa, kuin tässä, jossa kaikkea vain vähän pintaraapaistaan. 

Kieliopillisuudesta:

 - Miten me sitten pääsemme taloon? George kysyi käytännöllisesti. - Hyvä kysymys? Dave huomautti.

Georgen lausuma on kysymys, johon kysymysmerkki kuuluu, mutta Daven huomautus ei ole kysymys. Siihen kuuluisi huutomerkki.

Mitä tulee suomennokseen, niin on erikoista, että päähenkilön nimi, joka alkuteoksessa on Nancy on suomennettu Paulaksi, mutta ystävien nimiä ei ilmeisesti ole suomennettu, samoin kuin ei muitakaan henkilöitä, Drewin perheen taloudenhoitajasta Hannasta en tosin tiedä, onko se alkuperäinen nimi.  

Uskottavuus koetuksella: 

- Minä tiedän, Paula sanoi. - Etsitään metsästä nuoria puita, niin pitkiä että ne ylettyvät vallihaudan yli ja tehdään niistä silta. He menivät kuun valaisemaan metsään. Ei ollut vaikea löytää sopivia puuntaimia, mutta niiden katkaisemiseen ilman kirvestä oli hankalampaa. Lopulta heidän onnistui yhteisvoiin taivuttaa muutamia vesoja niin että ne katkesivat. Pojat raahasivat ne vallihaudalle ja sijoittivat ne yksitellen vierekkäin kuilun poikki. Pian oli jonkinlainen silta valmis. - Minä kokeilen, onko se turvallinen, Ned sanoi. - Voi Ned, älä mene! Bess rukoili. - Sinä voit pudota tuleen. Odotetaan kunnes liekit ovat sammuneet.

Hmm. Puiden kaataminen ilman kirvestä. Sillan kestävyys, jos puut ovat olleet taivutellen katkaistavia? Kuulostaa kovin hataralta. Enpä taitaisi itse uskaltaa mennä. Kohtaus kuitenkin osoittanee jonkinlaisia partiotaitoja samoin kuin myöhemmin ilmaantuva "elävän sillan tekeminen" Paulan pelastamiseksi.  

Triviaalitietoa:

Carolyn Keene on pseudonyymi ja Neiti Etsiviä on kirjoittaneet useat eri kirjoittajat. Toisin sanoen kyseessä on "tarinatehtailu" mikä eittämättä johtaa tarinoiden johdonmukaisuusepäselvyyksiin ja samankaltaisuuspiirteisiin, mutta myös siihen, että tarinoissa on vaihtelevuutta myös kirjallisten ansioiden suhteen. 

Mikä mielenkiintoista, että myös Lea Karvonen suomentajana on pseudonyymi. Tämä tieto on joskus muinoin tullut vastaani luettuani jotain Enid Blyton Viisikoihin liittyvää juttua. Kirjailijat eivät halunneet suomentaa Viisikkoja omalla nimellään, mikä kertoo jotain paitsi suomentamisen tasosta myös asenteista Viisikkoja kohtaan.  

... 

Tämä oli kuitenkin mitä parhain täsmäkohde Pieni Helmet 2026 -lukuhaasteeseen, kohta 14: Kirjassa on robotti, drone tai jokin vastaava laite

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja vanhan linnan arvoitus

Carolyn Keene

Neiti Etsivä ja vanhan linnan arvoitus

Alkuteos: The Moonstone Castle Mystery

Suomentanut Hilkka Pekkanen

Tammi, 1973 (2. painos) 

138 + 1 s.

 

 

Paula Drew (alkuperäiseltä nimeltään Nancy) on nuori harrastelijasalapoliisi, joka aika ajoin auttaa asianajanisäänsä tai tekee omia tutkimuksiaan. Iästä ei puhuta mitään, eikä koulunkäynnistäkään. Sitä vastoin Paulan poikaystävä Ned mainitaan yliopisto-opiskelijana. Tätä puolta aloin itse pohtia tähän teokseen palatessani. Mikä oli Paulan koulutustaso? Paulalla on ajokortti, joten hän on vähintään 16-vuotias (mahdollista U.S.A:ssa, mutta samoin kuin suomalaisissa Tiina-kirjoissa ei päähenkilö tunnu paljonkaan vanhenevan tapahtumien myötä, ja Neiti Etsiviä on sentään ilmestynyt melkoinen määrä. Tosin en ole kaikkein uusimpia teoksia lukenut, joten minun on vaikea sanoa, mikä tämä kehityskaari iän suhteen olisi ensimmäisen ja viimeisen teoksen välillä.  

Neiti Etsivät ovat helppolukuisia, nopeasti eteneviä salapoliisitarinoita, jotka on suunnattu paljon lukeville tyttölapsille (?). Tarinoissa on jonkin verran vaihtelua, mutta yleensä ne ovat hyvin yksipuolisia kerronnaltaan. Tapahtumat etenevät lähinnä kertomalla tapahtumia. Dialogia on hyvin vähän, samoin kuvailua. Lisäinformaatiota tapahtumien taustoista tai tilanteista annetaan hyvin vähän. 

Neiti Etsivä ja vanhan linnan arvoitus oli vähän kesy, sanoisinko, vaikka vanhasta linnasta lehahtavat lepakot saattoivat hetken aikaa värisyttää, samoin kuin salaoven taakse lukittu Paula tuoda jännitettä tarinaan, puhumattakaan siitä, että linnan nostosilta alkaa nousta juuri, kun Paula on ajamassa sitä pitkin. 

Alkuasetelma:

Paula saa salaperäisen lahjan tuntemattomalta lähettäjältä. Lahja on kuukivi. Sen mukana tulee viesti: Tämä tuottaa onnea. Tarvitsette sitä lähiviikkoina. Ystävä.

Paula alkaa aavistella, että tehtävä, jota hänen isänsä hoitaa ja jossa hänen pitäisi auttaa saattaa olla vaarallinen. Ja vaarallisiin tilanteisiin hän joutuukin ystäviensä Bessien ja Georgen kanssa matkustaessaan Deep riveriin, eli Kuukivilaaksoon. Tehtävä, josta on kyse, on löytää kadonnut Joanie Horton, joka on lapsena jätetty isoäitinsä rouva Hortonin hoiviin. Joanien vanhemmat ovat kuolleet ja hänen toiset isovanhempansa ovat lähteneet lähetystyöhön Afrikkaan, josta palatessaan eivät löydäkään Joanie ja isoäiti Hortonkin on kuollut.

Kyllähän tämän luki, mutta kovin sukkelasti tytöt pinteistä selviävät. Arvoituksen ratkaisemisen ohella kerronnassa on pieniä ystävysten välisiä nokitteluja (Bessin makeanhimo). Suomalaiseen elämään tätä ei mitenkään ole sovellettu lukuunottamatta päähenkilön nimen suomalaistamista, mikä minusta on erikoinen ratkaisu, koska ilmeisesti Bess ja George ovat alkuperäisiä (?) nimiä samoin kuin muut nimet. Herättihän tämä hieman uteliaisuuttani tuon kuukiven takia. Täytyi ottaa selvää, mikä se sellainen on ja selvisihän se. 

Suomennos: 

Burt julisti että Harveyn pihvit olivat parhaita mitä hän oli koskaan syönyt. Niiden lisäksi  päivälliseen kuului perunahiutaleita ... 

Hmm. Muistan kerran aiemminkin lukeneeni teoksen, jonka suomennoksessa mainittiin perunahiutaleet, kun pitäisi puhua perunalastuista. Nykyisin voitaisiin ehkä olla peräti suomentamatta ja puhua vain chipseistä.  

Toinen kohta, joka minua häiritsee löytyi aivan teoksen lopusta.

Hra Brown sanoi: - Minä olen vaimoni kanssa päättänyt että me menemme takaisin Afrikkaan lähetyssaarnaajiksi. Me haluamme niin kovasti auttaa alikehittyneitä ihmisiä.  

Hmm. Ottamatta mitään kantaa itse ideaan lähetyssaarnaajan toimeen, niin ilmaisu alikehittyneistä ihmisistä saa niskakarvani pahasti pörhistymään. On eri asia puhua alikehittyneistä maista, kuin ihmisistä. Mietinkin, mikä mahtanee olla tämän kohdan alkuperäinen ilmaisu. 

Vaikka tämä ei kovin heppoinen teos ollut kerronnaltaan, niin kyllä minä näitä vanhempia Neiti Etsiviä tykkään jatkossakin lukea. Nämä ovat keveitä pieniä välipaloja, joissa ei tarvitse kovin paljon päätään vaivata. Tosin aina välillä tulee pieniä loogisuusjuttuja, joita alkaa pähkäillä... 

--- 

Helmet 2025 -lukuhaaste kohta: 39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja outo viesti!

Carolyn Keene

Neiti Etsivä ja outo viesti

Alkuteos: The Strange Message in the Parchment

Suomentanut Aino Kervinen

Tammi, 1990 (2. painos)

136 + 1 s.

 

 

 

 

Aloitus: Kauniinpi se ei voisi olla! huudahti Paula.

Kyseessä on lammasturkki, jonka Paula on saanut lahjaksi  Junie Flockhartilta (tai siis Flockharteilta). Lammasturkki varastetaan kohta, varasta ajetaan takaa ja turkki saadaan takaisin, vaikka varas pääseekin karkuun. Onko kyse tarinan kannalta oleellisesta asiasta vai sivuaskel? 

Junie on lammastilallisen tytär ja pyytää Paulaa ratkaisemaan pergamentille maalatun taideteoksen arvoituksellisen viestin.Flockhartit ovat saaneet salaperäisen puhelun, johon arvoitukseen on viitattu ja sanottu, että ratkaisun myötä suuri vääryys korjattaisiin.  Paula matkustaakin toiselle paikkakunnalle ja tutustuu Flockhartien lammastilan toimintaan. Tilan toiminta keskittyy pergamenttien valmistamiseen. Vaikka kuvaukset eivät mene kovin syvällisiin, niin ajatus siitä, että tytöt (Paula on pyytänyt Bessin ja Georgen avukseen) katselevat hetken ajan teurastusta on kummallinen ja saa miettimään Paulan ja Georgen (Bess on jäänyt suosilla pois) luonteista.  Jossain määrin varsinaisen juonen ohella on rivien välissä nähtävissä kysymys lihansyömiseen liittyvistä moraalikysymyksistä. Itse mietin, miten mahtaa olla, vieläkö pergamenttia valmistetaan ja käytetään? Asia, josta ajattelin ottaa hieman selvää.

Flockhartit ovat ostaneet pergamentille maalatun taideteoksen naapuriltaan Rockolta. Taideteoksessa on neljä kuvaa, joiden merkitystä Paula alkaa pohtia. Alkaa tapahtua kaikenlaista. Rockon tilalla on nuori taiteellisesti lahjakas poika, Tony, jota Rocko kohtelee kehnosti. Flockhartien lammaspaimen lyödään tajuttomaksi ja sitten pergamenttikin varastetaan. Paula saa lisäapuja tyttöjen poikaystävistä ja eräältä italialaiselta taiteilijalta, joka pitää yhteyttä Italiaan, jonne historia johdattaa. Lopulta asia saa ratkaisunsa, kiitos kaikkien yhteistoiminnan. 

Neiti Etsiviä on ihan hauska lukea, kun kaipaa jotain kevyempää luettavaa. Tarinat eivät ole kovin monimutkaisia ja juonirakenne hyvin yksinkertainen ja jossain määrin arvattaviakin. Tosin tässä tarinassa ei ollut kyseessä uumoilemaani suojelusrahateemaa. Tässä tarinassa oli myös kuultavissa, kuten jo sanoin, rivien välissä oleva kysymys, syödäkö lihaa vai ei ja eläinten hyötykäyttökysymykset. Kysymys roikkuu ilmassa, vaikka sitä ei suoraa esitetä. En tiedä, kuinka moni kirjan lukija ryhtyy kasvissyöjäksi ja mahtaako nuoret lukijat kiinnittää asiaan huomiota. 

Tarinaa viedään eteenpäin lähinnä suoralla kerronnalla. Suomennos minua hieman mietityttää joidenkin yksitäisten sanojen kohdalla, kuten:

keritsämö. Pitäisi kai olla paremminkin  keritsemö. Mietin myös hieman muotoa mysteerio. Se ei oikein tunnut luonteikkaalta suomenkielessä. Miksei ole suomennettu yksinkertaisesti mysteeri? 

Teoksen juonenkäänteet ja tapahtumat ovat myös hieman, no - ei niin uskottavia kaikilta osin.

Minä haluaisin tietää, missä Rocco säilyttää kaikkea sitä rahaa, jonka hänen miehensä keräsivät, sanoi George. - Hyvä kysymys, vastasi Dan. - Minä tunnen paikallisen pankin johtajan. Entä jos soittaisin hänelle ja kysyisin , onko Rocco tehnyt sinne talletuksia.

Hmm. Entäs se pankkisalaisuus!?

...

Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 9. Kirjassa joku karkaa

Carolyn Keene: Sisäoppilaitoksen salaisuus!

Carolyn Keene

Neiti Etsivä ja sisäoppilaitoksen salaisuus

Alkuteos: The Mystery of the Missing Milllionairies

Tammi, 1993

123 s,

 

 

 

 

 

 

Alkulause: "En millään pvysty uskomaan, että tämä on tosiaan koulu, Bess Marvin sanoi."

Päähenkilö: Paula (alunperin Nancy) Drew, asianajajaisän äiditön tytär, joka on harrastelijasalapoliisi. Tässä teoksessa häntä nimitetään lapsietsiväksi. Ensimmäisessä seikkailussaan Paula on kuudentoista, mutta se, että hän yhä olisi kuudentoista on vaikea uskoa, niin monta näitä hänen seikkailujaan on ilmestynyt.

Tämän tarinan keskiössä on hienostokoulu, jonka oppilas Veronica on kidnapattu. Veronica on näyttelijäisän tytär, rikas ja menestyvä. Hänellä on kilpailija koulun lehdessä, jonka Paula löytää nuuskimassa tämän tavaroita.

Neiti Etsivä -tarinat ovat hyvin yksinkertasia ja osin arvattaviakin juoneltaaan. Kerronallisesti nopeasti luettavia. Lauseet ovat  lyhyitä eikä kerronnassa ole juurikaan mitään suuempia kuvailuja, jotka teksivät tilanteen elävämmäksi tai henkilölt läheisemmiksi tai inhottavaksi, tunteita herättäviksi. Kaikesta tästä huolimatta Neiti Etsivät ovat ihan mukavia välipalakirjoja vähän vaativampien lukemisesten välillä. Ja tietynikäisille tyttölapsille, kirjojen suurkuluttujille  omiaan. En tiedä, mutta voi olla, että alkupään kirjat voivat olla tyyliltään ja kerronnaltaan astetta parempia, kuin loppupään kirjat.Kun kirjoja masinoidaan ja tehtaillaan liukuhihnalla, kuten näitä Neiti Etsiviä niin eihän siitä voi vaatiakaan yksilöllisyyttä,vaikka juonikuviot olisivatkin hieman erialisia.

Suomennos:

Kielellisesti ei ole mitään kummempaa sanottavaa,paitsi tämä lause sai hieman  kohottamaan kulmakarvoja.

"Etäämpänä Paula, Bess ja George näkivät ylväiden ja hyvinhoidettujen hevosten vievän koulun tyttöjä ratsastustunnille."

Tuntuu hassulta ajatukselta, että hevoset veisivät  tyttöjä ratsastustunnille. Mietinkin, mitä alkuperäisessä teoksessa mahtaa lukea ja onko tämä jotenkin yhdistelmä useasta lauseesta. Jokatapauksessa tässä on subjektit ja objektit ja teonsanat menneet jotenkin ristiin. Kuka teki mitä ja kenelle?

Toinen ilmaisullisesti hieman vajaa on, kun sanotaan, että henkilö "haukkasi miltei tyhjää tai haukkasi ilmaa". Ymmärtäisin, jos sanottaiisiin, että joku "nielaisi tyhjää".

--.

Porin lukuhaaste kohta 6: Kirjan nimi on alkukielellään jotakin ihan muuta kuin suomennettuna.

Carolyn Keene: The clue of the Rusty Key!

Carolyn Keene

The clue of the  rusty key

Grosset & Dunlap, 1942

216 s.

Carolyn Keenen Neiti Etsiviä on tullut luettua enemmän kuin Dana-tyttöjen seikkailuja, joita tosin niitäkin muutaman teoksen verran hyllyistäni löytyy. Tämän englanninkielisen kirjan tulin hankkineeksi, kun hätäisesti luettuani luulin tätä Neiti Etsivä -kirjaksi, mutta totesin sitten, että kyseessä olikin Dana-tyttö seikkailu. No, ei tämä yhtään hullumpi kirja ollut. 

Jane ja Louise Dana ovat kaksi nuorta tyttöä, ikää ei mainita. He asuvat sisäoppilaitoksessa ja he ovat orpoja. Heidän huoltajansa ovat miss Dana, joka on tyttöjen täti ja kapteeni Dana, josta en oikein nyt ole selvillä onko hän tyttöjen eno, jos täti on neiti, niin tuskin hän on tämän aviomieskään. No, tytöt siis asuvat sisäoppilaitoksessa ja yrittävät opiskellakin, mutta opiskelusta ei juuri tunnu tulevan mitään, koska tytöt ehtimiseen joutuvat seikkailuun, kuten tässäkin teoksessa. He ovat luistelemassa ja löytävät jonkinlaisen salkun ja laatikon ja miettiessään, mitä sille tehdä hyökkää heidän luokseen mies, ja vaatii löydön itselleen. Kohta tytöt tapaavat miehen Oliver Prizin uudelleen, kun he ovat asioimassa Mr Convayn kaupassa. Myöhemmin kauppa syttyy palamaan ja tytöt pelastavat Mr. Convayn, joka on hädissään omaisuudestaan. 

Miten Oliver Priz ja Mr. Convay liittyvät toisiinsa? Mitä tapahtui papereille, jotka toinen Dana-tytöistä pelasti palavasta talosta. Mihin Mr. Convay katosi paikasta, jossa hän palon jälkeen oli hoidettavana? Mikä on ruostuneen avaimen salaisuus, avaimen, joka välillä löytyy ja välillä katoaa löytyäkseen uudelleen? Kuka on vanha nainen, joka jätti pikku Jydyn rouva Fletcherin talon portaille hakeakseen hänet sitten vaivihkaa takaisin?

Kaikenlaisia juonia ja tapahtumia siis mahtuu tähän teokseen, vähän liiankin kanssa, jotta tarina olisi jämäkkä. Nyt ainakin pikku Judyn juttu jää aivan auki.

Paitsi salapoliisijuttua on tässä kirjassa myös hieman koulumaailmaa.  Dana-tyttöjen hommia on  sekoittamassa kateutta tunteva Lettie Brigs, joka sotkee yhtä ja toista asiaa omilla tempauksilla. 

....

Helmet lukuhaaste 2017 kohta 24: Kirjassa selvitetään rikos

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja valokuvan arvoitus!

Carolyn Keene

Neiti Etsivä ja valokuvan arvoitus

Tammi, 1984

130 + 1 s.

Alkuteos:  The mysterious image

Suomentanut Pirjo Helasti

Kansikuva: Ruth Sanderson

Nuorempana tuli luettua paljonkin Neiti Etsiviä, nykyisellään ei niinkään enää. Tosin täytyy myöntää, että ne alkupään kirjat kyllä kiinnostavat edelleenkin. Tarinankerronnaltaan nämä teokset ovat aika joutuisia luettavia "lasten dekkareita".  Päähenkilö on nuori Paula Drew, asianajaisän ainoa äiditön tytär, jota kiehtoo arvoitusten ja salaperäisyyksien selvittäminen. Sinänsä on täysin utopistista ajatella, että teini-ikäinen tyttölapsi voisi noin vain jahdata rikollisia ympäriinsä. Todellisuus on aika kaukana näistä kirjoista, vaikka todellisuutta hipaistaisiinkin. Toisaalta se on hyvä, sillä lapsena ei niinkään kaivata todellisuutta kuin seikkailua jotka vievät pois raadollisesta arjesta.

Neiti Etsivä tarinat ovat aika vaihtelevia. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että kirjoittaja ei .kuulema olekaan yksi ja ainoa henkilö vaan niitä on useita. Tehdasmainen tuotanto eittämättä näkyy tarinoiden yksipuolisessa käsittelyssä ja juonikuvioiden yksinkertaisuudessa.

Neiti Etsivä ja valokuvan arvoitus ei ole huonoimmasta päästä. Tosin noukin johtolangat ja ynnäsin kuviot paljon ennen selityksiä ja arvoituksen ratkeamista, joten mitään suuria loppuhuipennuksia ei tullut. Ei loppu silti lätsähtänytkään, tarina kyllä piti otteessaan, vaikka ei missään henkeä kiristävässä puristusotteessa. 

Muutamia huomioita:

Välillä Neiti Etsivää, eli Paulaa kutsutaan punatukkaiseksi, välillä vaaleahiuksiseksi. Tämä vaihtelevuus on mietityttänyt. Tässä kirjassa Paulan tukkaa kuvataan viidesti vuoroin kullanpunaiseksi, vuoroin punertavaksi. Mitään varsinaista yhteyttä itse kerronnan juoneen ei tukan värin kertomisella ole, sen olisi yhtä hyvin voinut jättää kertomatta eikä tarina siitä olisi pahentunut, päinvastoin jopa napakoitunut.

Esimerkiksi: "Paula sanoi hetken mietittyään: - Nyt olemme luullakseni tehneet täällä kaiken, minkä voimme. Neiti Etsivä pyyhkäisi kullanpunaisia hiuksiaan taaksepäin ja lähti edeltä metsän läpi taloa kohti"

Jos olisi kirjoitettu vain, että Neiti  Etsivä pyyhkäisi hiuksiaan taaksepäin, olisi lause ollut paljon kuvaamapi, kuin nyt. Sitä vastoin, että lukija näkisi Neiti Etsivän pyyhkäisevän hiuksiaan taaksepäin hänelle nyt varta vasten kerrotaan, että Neiti Etsivällä on punaiset hiukset.  Tämä piirre toistuu siis tarinassa viidesti. Ilmeisesti kirjoittajille on tärkeää pointti se, että Paulalla on punaiset hiukset, mutta miksi?  Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi kuvaus Paulasta, tehdä Paulaa tunnetuksi lukijalle, mutta kun on kerran saanut tietää, että Paulalla on punaiset hiukset, ei hiusten värin mainitsemista enää tarvitse jankata.

Näin aikuislukijana minua häiritsi myös muutama kerronnallinen epäselvyys, kun puhutaan säästä. Paula tutkii erästä kivilouhosta, jonka lähellä on joki. Kerrotaan, että on ilma on ollut viileä ja kohta Paula sanoo, että lähdetään, ennen kuin helle sulattaa meidät. Lisäksi kerrotaan, että äskettäin on ollut myrksy. Jotenkin en osaa kuvitella, että ilma muuttuisi viileästä helteiseksi noin vain muutamassa hetkessä. Yksityiskohtiin panostamattomuus onkin Neiti Etsivien yksi puute.

Tässä kirjassa juonikuvion taustana oli mielenkiintoinen teema alitajunnan merkityksestä ja vaikutuksista. Lukiessa omat harmaat aivosoluni alkoivat hyrrätä ja muistelen,että joskus vuosia sitten olisi nähnyt televisiosta aiheesta jopa dokumenttia tai lukenut ainakin jotain uutisointia. Ilmeisesti aihe on ollut tapetilla kirjan kirjoittamisen aikoina.

Löysin tämän kirjan kirjaston poistomyynnistä ja koska olin lukenut Saran arvion kirjasta, en voinut olla ostamatta teosta, sen verran mieltäni jäi Saran postauksen jälkeen tämä tarina kutkuttamaan. Tylsän lauantaipäivän viettoon tämä olikin ihan omiaan.

Edit: Kirjassa oli muuan mielenkiintoinen kirjallisuusviite, joka minun täytyy mainita. Tutkiessaan erään kadonneen nuoren naisen tapausta valokuva-arvoituksen ohessa Paula viittaa Edgar Allan Poe:een  ja "Varastettu kirje" nimiseen rikoskertomukseen. Tässä kertomuksessa osoitetaan, että paras piilopaikka saattaa olla aivan näkyvillä ja todennäköisin, koska etsijät ei tule sitä ajatelleeksi. Tämä viittaus toi mieleeni Enid Blytonin Kadonneen kaulakorun salaisuuden, jossa Bess ratkaisee arvoituksen tätä periaatetta noudattaen.