Henry Bordeaux: Seetrien alla

 

Kuvakaappaus /muokattu Abebooks

Henry Bordeaux

Seetrien alla

Alkuteos: Yamilé sous les cédres

Suomentanut J.A.Hollo

Wsoy, 1925

146 s.

Luettu Projekti Gutenbergista 

 

Seetrien alla on traaginen rakkaustarina, jota Khalil Khuri -niminen henkilö kertoo minäkertojalle, jonka nimeä ei mainita. Toisaalta tarina on kuin ainakin matkakertomus Libanoniin ja Syyriaan, jota kirjailija voisi kuvata.

Beirut,jonka edustalla leviää rusottava hiekkaranta, kohoo meren yläpuolelle punaisine, pengermittäin ylenevine kattoineen sinne tänne siroteltujen viheriöiden läikkien ympäröimänä, kukkuloihin nojautuen ja suojelevan majesteettisen Libanonin vallitsemana. Enkö ollut Savoijassa, synnyinseudullani, nähnyt Lausannen siten kohoavan vedenneitona sinisen Genèvejärven helmasta? Mutta Lausanne näyttää kalpealta ja jäiseltä,  muistelossakin, tämän kaupungin rinnalla, jota iltarusko hehkuttaa. Kaikki lännen maiden näyt kalpenevat ja käyvät jääkylmiksi, kun saavumme näiden uusien maiden rantaan. Tuntuu siltä kuin silmiemme ja esineiden väliin työntyisi  värillinen lasi. Kultainen tomu väikkyy ilmoilla kaiken päivää, ja yön aikana näyttävät kiertotähden liikkuvat lamput lähenevän toisiansa taivaankumon ylen sinisestä, pehmeästä ja raskaasta sametista irroittuen 

Minäkertoja kertoo kehystarinaa matkastaan, jolla hän kuulee tarinan Jamilesta, kauniista nuoresta, kauneudessa ja luonteessa vertaistaan vailla olevasta neidosta. Khalil Kuri, joka on tuntenut Jamilen ja ollut tämän kanssa kihloissa esitellään minäkertojalle ja  kertoo puolestaan tarinan tarinan sisällä.

Teos jakautuu kolmeen osaan, jossa ensimmäinen osa "Libanonin seetrit" keskittyy minäkertojan kerrontaan, toinen osa "Jamilen tarina" on Khalil Kurin tarina, joka on siis kuin versio Shakespearen Romeosta ja Juliasta, mutta itämaille sijoitettuna.

Tätä Akkarin Romeota ja tätä Bšarren Juliaa erotti toisistaan heidän uskontojensa ja heimojensa välillä vallitseva tuhatvuotinen viha aivan toisin kuin Veronan rakastavaisia Capuletin ja Montaguen sukujen välinen vihamielisyys.  

Kolmas osa "Paluu vuorelta" palaa minäkertojan kerrontaan. 

Jamile, jonka tarina kiinnostaa minäkertojaa, on maroniittikristityn libanolilaisperheen 16-vuotias  tytär. Hänellä on veli Butros ja sisko Muntaha. Jamile ja Khalil Kuri kihlautuvat. Viettäessään päivää Libanonin vuorilla Seetripuulehvikössä sinne saapuu muhamettilaisia, joiden johtajana on komea Omar Omar-bei-el-Hussein. Seurueet katselevat toisiaan, vieraanvaraisuutta osoitetaan ja Omar kutsutaan Jamilen perheen vieraaksi puhumaan hevoskaupoista. Yön tullen Jamile karkaa Omarin kanssa. Jamilen isälle jätetään myötäjäisiksi upea Selma-niminen ratsu.

Tämä karkaaminen muslimin kanssa on anteeksiantamaton, ja jos sen voisi vielä anteeksiantaa niin uskonsa kieltämistä ei. Tästä seuraa kuolemantuomio.  Näin siitäkin huolimatta että ennen karkaamista Jamile on antanut Khalil Kurille kihlalahjat takaisin näin osoittaen, että purkaa kihlauksen.

Jamilen veli Butros ja Khalil Kuri lähtevät hakemaan Jamilea takaisin tuomittavaksi. 

Mietin lukiessani kuinka paljon tässä on historiallisuutta, onko tämä tositarina vai täyttä fiktiota. Esipuheessa minä-kertoja, jolle tarina on kerrottu, tuo esiin Libanonin ja Lähi-Idän historiaa. Maroniitteihin liittyviä historiallisia yksityiskohdista mainitaan Deir-el-Kamarin ja Zahlen verilöylyt. Tarina sijoittuu 1800-luvulle, sen loppupuolelle.

Kulttuurisia yksityiskohdat, kuten arabialaisen puvun kuvaus:  

Ajaje, hartioilla silkkiburnus ja päässä keffije, eräänlainen huntu, joka liehuen suojelee niskaa ja kasvoja auringon paahteelta, ja jonka kiinnittää otsaan musta aghal.

Kirjallisuusviittauksista voisi mainita runoilija Lamartinen, jonka 11-vuotias tytär Julia de Lamartine kuoli 1832 Beirutissa ja jonka nimen tämän teoksen minäkertojaa löytää kaiverrettuna yhteen vuoriseetriin.

Sekä Eugène-Melchior de Vogüé, jonka matkakirjan kuvaukseen maroniittien liioittelutaipumuksista tässä teoksessa viitataan.

Tämä kaikki saa minut lukijana todella hämmennyksiin. Mikä on totta, mikä tarua? Kaiken kaikkiaan Seetrien alla on kuitenkin traagisuudestaan huolimatta jylhän kaunis rakkaustarina. Velvollisuus uskonnolliseen perinteeseen versus rakkauden voima ja puhtaus tulevat esiin tarinan lopussa, kun kun Khalil Khuri ja minäkertoja tapaavat Jamilen nuoremman sisaren Muntahan, joka ei ensin halua muistella viidenkymmenen vuoden takaisia asioita. Kumpi on pahempaa, kieltää rakkaus vai kieltää ja pettää uskonsa? Tästä ristiriidasta kumpuaa ajatuksia herättäen tämän tarinan syvin teema. 

Kenize Mourad: Kuolleen prinsessan puolesta!

Kenize Mourad

Kuolleen prinsessan puolesta

De la part de la princesse morte

Lyhentäen suomentanut Heikki Kaskimies

WSOY, 1989

526 + 1 s,

Turkin tilanne on viime aikoina ollut uutisotsikoissa. Olikin tältä osin mielenkiintoista ja avartavaa lukea tämä teos, joka  vie lukijansa kauas historiaan ja Turkin menneisyyteen.

"Tarina alkaa tammikuussa 1918 Istanbulissa, vuosisatoja kristikuntaa vavisuttaneen ottomaanien valtakunnan pääkaupungissa."

Tarinan päähenkilö on ottomaanien sulttaanisuvun nuorin prinsessa, Selma. Hän on tarinan alussa 7-vuotias. Selmalla on hyvin tiivis suhde äitiinsä sulttaanitar Hatidjeen. Selma on myös hyvin pikkuvanha lapsi, joka uneksii suuria Turkin tulevaisuudesta ja omasta vapaudestaan ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa asioihin. Ensimmäinen maailmasota ja sitä seurannut Turkin itsenäisyystaistelu kuitenkin muuttavat tilanteen. Valtaan nousee Mustafa Kemal, joka lakkauttaa sulttaanikunnan ja Selma äitinsä kanssa karkotetaan maasta. Selman isä, Hairid on saanut miehenä valita ja hän tekee oman päätöksensä: lähtee Argentiinaan Turkin edustajana. Selma kaipaa isäänsä, jonka kirjeet äiti myöhemmin pimittää Selmalta eikä  Selma enää ikinä tapaa isäänsä. Sulttaanitar Hatidje ja Selma muuttavat Libanoniin, Beirutiin, jossa he elävät yhdessä uskollisen eunukin kanssa. Selma kasvaa, käy koulua Beirutissa ja kaipaa rakkautta.

Selman täyttäessä kaksikymmentä hän muuttaa Intiaan, puolisoksi intialaiselle Rajahille. Intiassa eletään myös murroksen aikoja. Intia haluaa itsenäistyä Englannin siirtomaavallasta ja hindut ja muslimit (Selma ja Amir, hänen puolisonsa ovat muslimeja) tappelevat keskenään.

Selma on Intiassa kaksi vuotta, kun hän alkaa odottaa lasta. Selma ei ole oikein sopeutunut intian muslimiyhteisön sääntöihin ja lapsiavioliitot ja muut seikat saavat hänet miettimään pois pääsyä. Viimeinen pisara on kun hänen nuori suojattinsa poltetaan kuolleen miehensä hautajaisroviolla. Eletään toisen maailmansodan kynnyksellä. Selma saa mieheltään luvan lähteä Pariisiin synnyttämään, sillä tilanne Intiassa on räjähdysherkkä.

Selma lähtee Pariisiin,  jonka Hitlerin joukot pian  valloittavat. Selmalta loppuu rahat, hän myy korujaan elättääkseen syntyneen tyttölapsen. Apunaan hänellä on uskollinen eunukki Zeynel. Koska on itse huonolla ravinnolla Selma sairastuu ja kuolee  vatsakalvon tulehdukseen. Zeynel, joka on valvonut Selman vuoteen äärellä sairaalassa, jonne on hänet vienyt muistaa äkkiä lapsen, joka on ollut kolme päivää yksin rientää tämän luokse, vie hänet Sveitsin lähetystöön, joka on ulkomaalaisten turva ja häviää itse - minne, sitä ei tiedä. Lapsi - Selman tytär on tämän kirjan kirjoittaja. Selma on kuollessaan vain 30-vuotias.

Kuolleen prinsessan puolesta on huikea matka historiaan ja yhteen elämäntarinaan. Se on kertomus naiseudesta ja naisen asemasta, mutta myös paljon enemmän.

Tämä kirja on syvästi koskettava niin hyvässä kuin pahassa.

Kuinka todellinen kirja on kuvauksissaan jää lukijan mietittäväksi. Itse en oikein usko kuvaukseen kaksipäisen kyyhkysen aikaansaamisesta, menee liian utopistiseksi, sanoisin jopa sadunomaiseksi kuvaukseksi, ellei kuvaus brutaaliudessaan olisi liian etova. Myös kuvaukset viiriäistappeluista ja aiemmin mainitsemani leskenpolttokohtaus luovat vähemmän miellyttäviä tunnetiloja. Kir.jan lopussa on kirjailijan epilogi, jossa hän sanoo luottaneensa intuitioon ja mielikuvitukseensa. Täysin mielikuvitusta tämä kirja ei siis ole. Hyvinkin historiaan pohjautuva, mutta kyllä - mielikuvitusta tässä kyllä on käytetty. Teoksen lopussa on selitykset vierasperäisistä sanoista ja termeistä.

Seikka, joka kiinnitti huomiota:

Intian itsenäisyystaistelussa merkittävä rooli oli Gandhilla. Gandhihan on saanut myös Nobelin rauhanpalkinnon. Tämä teos ei kuitenkaan anna yksinomaan mairitttelevaa kuvaa Gandhista, päinvastoin aika tylynkin arvion.

Teoksen kauneimmat tekstilainat:

"Veladetin tedrik ederrim! Siunattu olkoon syntymäsi päivä! Kukkikoot kauan poskiesi ruusut, täyttäkööt paratiisin tuoksut sieraimesi ja olkoon elosi pelkkää hunajaa ja maitoa!"

"Sillä äkkiä Selma ei ole enää 'muukalainen', hän ei tunne enää olevansa 'liikaa', hän on lujasti ankkuroituneena tähän maahan, jonka erottamaton osa hän äkkiä tuntee olevansa, tuhansien juurten kiinnittämä, hän on ruskea maa ja ruoho ja heinä joka taipuu tuulessa, hän on majesteetillinen metsä ja ltapäivän rauhallinen helle."

Suomi-bongaus:

"Pariisissa ei kukaan näytä ottavan tapahtumia vakavasti. Päinvastoin. Neuvostoliiton sotilaallista heikkoutta pilkataan, kun siltä kului kolme kuukautta pienen Suomen nujertamiseen."

--- 

Maailman ympäri 80 päivässä haaste: Bombay (ja Pariisi)

Kirjallinen maailmanvalloitus: Libanon