Näytetään tekstit, joissa on tunniste Newberry-mitali. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Newberry-mitali. Näytä kaikki tekstit

30 syyskuuta 2017

Katherine Paterson: Miksi aina Caroline?




Katherine Paterson
Miksi aina Caroline
WSOY, 1982
Alkuteos: Jacob have I loved
Suomentanut Irmeli Järnefelt
193 + 1 s.
Kansikuva: Pamela Goodchild

Alkulause: Heti kun lumet sulavat, matkustan Rassin saarelle hakemaan äitiäni.
Loppulause: "Tähtitaivaan loistehessa kuljen miettien..."
Miljöö: Kalastayhteisö Rassin saarella
Päähenkilö: Louise, 14-vuotias tyttö, joka kasvaa aikuiseksi kauniin ja lahjakkaan kaksosisarensa varjossa.
Kirjallisuusviitteet:
Tässä teoksessa on joitakin kirjallisuusviitteitä, niistä eniten uteliaisuuttani herättää Kapteeni Marvelin tarinat.


Caroline ja Louise ovat kaksosia. Louise, tämän kirjan kertojaminä on heistä vanhempi, ensinsyntynyt. Caroline oli syntyessä heikko ja heiveröinen ja perheen ajatukset tuntuivat pyörivän enemmän Carolinessa, kuinka tämä selviäisi. Louise tuntee jääneensä Carolinen varjoon. 

Louise asuu Ranssin saaressa, kalastajayhteisössä ja saaressa, jota hallitsee metodistiseurakunta. Louisen perheeseen kuuluu kaksossiskon lisäksi äiti, joka on tullut saarelle ensiksi opettajaksi. Louisen isä on kalastaja . Lisäksi perheeseen kuuluu hieman eriskummallinen isoäiti, isän äiti, joka lainailee raamatunlauseita ja käy kirjan loppua kohden yhä kummallisemmaksi. Mietin, onkohan hän demntoitumassa? Kirjan kirjoittamisaikoihin ei juuri taidettu Alzheimerin taudista paljonkaan puhua tai muista vanhuuden sairauksista.

Louise on poikatyttö, joka kuitenkin haaveksii romanttiikasta. Hänen paras ystävänsä on Cal-niminen poika. Yhdessä he käyvät kokemassa rapuja ja muita meren eläviä.

Caroline on kaunis ja lahjakas. Caroline pääsee opiskelemaan musiikkia ja laulua. 

Miksi aina Caroline on monisyinen, psykologinen teos sisaruskateudesta ja itsetunnon löytämisestä. Sen taustalla on Raamatun kertomus Eesausta ja Jaakobista, jotka myös olivat kaksosia. Jaakob nuorempana syrjäytti Eesaun. Vaikka kirjassa onkin uskonnollisia teemoja ei tämä ole varsinaisesti hengellinen eikä uskonnollinenkaan kirja, Lopussa Louise valmistuu kätilöksi haaveiltuaan ensin lääkärin ammatista, menee naimisiin katolisen miehen kanssa ja saa pojan. Autettuaan kaksossynnytyksessä, jossa toinen lapsista on vähällä kuolla Louise saa lopullisen rauhan  suhteessaan Carolineen. 

Tarina sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Luonnehtisin tätä hieman erikoiseksi nuortenkirjaksi,vaikka tässä toki on niitä ikiaikaisia nuoriin ja kasvuun liittyviä teemoja. Kaikkein erikoisin teema on ensi-ihastuminen ja rakkauden tunteet. Saarelle palaa vanha merimies, joka on syntyisin saarelta. Louise ajattelee ensin, että mies on vakooja, mutta ystävystyy sitten Calin kanssa tämän kanssa ja erään tapahtuman myötä rakastuu tähän. Louise on neljän-viidentoista ikäinen ja mies ainakin lähes, jos ei enemmänkin kuin seitsemänkymmenen. Louise kipuilee tunteidensa kanssa, joita hän ei voi ilmaista, mutta terävänäköinen omituinen isoäiti päästelee suustaan kipakoita sanoja, ja Louise pelkää paljastuvansa.

Tämä teos ei ole siis mitään liirum laarum romantiikkaa, vaan vakavia teemoja mielenkiintoisella tavalla kerrottuna. Hankkiessani kirjan, minulla on ajatus, että tässä olisi enemmänkin sairaanhoitajan ammatista. Louisen elämää kuitenkin kuvataan lähinnä lapsuudesta nuoreksi aikuiseksi aina kirjan loppumetreille ja ammatillisen koulutuksen kuvausta vain sivutaan. Tarinallinen pääpaino on Louisen ja Carolinen välisessä problematiikassa.

Kirjan kansikuvasta voisin mainita, että minulla on sellainen tunne, että tämä kansikuva on joskus herättänyt minusssa jotain erirtyisiä tunteita. Minusta tuntuu, että alkaessani aikoinaan harrastaa piirtämistä enemmänkin, piirsin jonkin työn tämän kansikuvan innoittamana. En kuitenkaan muista, että olisin lukenut kirjaa aikaisemmin. 

---
Helmet lukuhaaste 2017 kohta 16: Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja. Tämä kirja on palkittu Newbery-mitalilla vuonna 1981.

Kirjallinen Yhdysvaltain osavaltiovalloitus: Maryland. Kirjassa mainitaan Marylandin yliopisto ja Chrisfield-niminen paikkakunta, joka sijaitsee Marylandissa, rannikon tuntumassa.


15 tammikuuta 2016

Elisabeth George Speare: Rastaslammen noita!

Elisabeth George Speare
Rastaslammen noita
WSOY, 1967
Alkuteos: The witch of Blackbird Pond
Suomentanut Seija Viljakainen-Mitchnik
191+1 s.

Noituus on asia, jota vältän ja kavahdan. Sanottakoon se heti tähän alkuun. Tämän kirjan osalta noituus on vain pahanilkistä ja taikausakoista panettelua. En muista, milloin luin tämän kirjan ensimmäisen kerran, mutta tarina oli hyvinkin vaikuttava ja seikkailumieltä, romantiikkaakin ruokkiva. Se, että tarina sijoittuu menneisiin aikoihin ja Yhdysvaltoihin on varmasti vaikuttanut kiinnostukseeni. Niin tai näin, tämä kirja kuuluu lukumuistoissani ja -kokemuksissa kiehtoviin ja unohtumattomiin tarinoihin.

Tarina alkaa, kun 16-vuotias Katherine Tyler saapuu laivalla Barbadokselta Yhdysvaltain Connecticutiin, jossa hänen sukulaisensa Mathew Crowe perheineen asuu. Eletään vuotta 1687. Yhdysvallat on vielä Englannin kuninkaan alaisuudessa, mutta pieni siirtolaisyhteisö, jonka valtuutettuna Mathewkin toimii pyristelee oikeuksiensa puolesta kuninkaanvaltaa vastaan. 

Katherine, lyhyemmin Kit joutuu heti tullessaan hankaluuksiin hyppäämällä laivasta mereen pelastaakseen pienen Anne-tytön puunuken. Tyttö, joka osaa uida saa heti epäilykset heräämään. Annen äiti, rouva Cruff luo tuikeita katseita Kitiin eikä oma Anne-tytärkään ole kovin hyvin kohdeltu, sen saa Kit todeta kuukausien vieriessä.

Elämä siirtolaisyhteisössä on kovin erilaista kuin Barbadoksella, mutta Kit tottuu sopeutuu pian ainakin jollain lailla kovaan arkiseen työhön ja elämänmenoon. Oman osansa sopeutumiseen tuo paitsi serkut Judith ja Mercy, myös laivalla tutuksi tullut merimies Nat ja pienessä mökissään yksin asuva Hanna Tupper, jolla on outo arpi otsassaan. Hannaa, joka asuu Rastaslammen läheisyydessä pidetään noitana. Epäilykset ja taikausko rehottavat kyläläisissä.  

Kun tytöt pääsivät puiden varjosta ja Iso niitty levisi heidän eteensä, näky sai Kitin melkein haukkomaan henkeään. Tällaista hän ei ollut voinut kuvitellakaan. Ensi hetkestä lähtien tuo maisema veti häntä luokseen, omisti hänet selittämättömällä tavalla. Vihreyttä ulottui silminkantamattomiin, se oli kuin tyyntä, vihantaa merenpintaa, josta siellä täällä kohosi yksinäinen, siropiirteinen jalava. Toiko se mieleen sokeriruokopellot tai valtameren suunnattoman ulapan, joka häipyi kohti taivaanrantaa - vai miksi Kit tunsi äkkiä olevansa kuin kotona? Ehkä se johtui vain siitä, että täällä oli vapaata, avaraa ja valoisaa.

Rastaslammesta ja sen asukkaasta tulee Kitille pakopaikka arjen huolista ja Hannasta ystävä, joka osaa auttaa Tropiikista tullutta outolintua.

- Teit oikein, lapseni, kun tulit. Täällä saa tuskainen mieli aina lohtua.

Kun kyläyhteisössä syttyy vaarallinen kuume-epidemia, joutuu Hanna silmätikuksi, kun kyläläiset alkavat syyttää tätä "pakanallista kveekaria"  sairaudesta. Kit pelastaa Hannan kyläläisten raivolta, mutta Rastaslammen pikku mökki palaa tuliroihuna maantasalle. Lopulta Kit itsekin joutuu syytettyjen penkille noituudesta, koska on ollut ystävällisissä väleissä Hannaan.


Kuinka kaikki päättyy - sen voi lukea tästä Vihreä kirjasto -sarjan kirjasta, johon Maija Karma on tehnyt kansikuvituksen. Omasta painoksestani kansikuvaa on ikävä kyllä vain osa jäljellä.

Tämän teoksen myötä minua alkoi kiinnostaa myös muutama muu Spearen kirjoittama teos ja myös kveekarien historia on alkanut kiinnostaa. Mietin myös, missä määrin tämän teoksen taustalla on todellisia tapahtumia. Connecticutin historia on kuitenkin ollut lähtökohtana Spearen teoksille. Tämä teos on saanut Newberry-mitalin 1957.
...

Usa:n osavaltiovalloitus: Connecticut
...
Tällä kirjalla mukana Läpi historian haasteessa: 1600-luku