Ariana Neumann: Isäni sodan salaisuudet!

Ariana Neumann

Isäni sodan salaisuudet

Alkuteos: When time stopped: A memoir of My Father's War and What Remains

Suomentanut: Susanna Tuomi-Giddings

Into, 2023

322 s.

 

 

"Kaikkiin asioihin ei ole niin helppo kajota käsin ja puhein, kuin yleisesti luullaan, useimmat tapahtumat ovat sanattomia ja toteutuvat tilassa, johon sanoilla ei ole pääsyä." - Rainer Maria Rilke. Kirjeitä nuorelle runoilijalle, 1903. Suomentanut Liisa Enwald

Ennen kuin tarina alkaa, teoksen alkulehdillä lainataan Rainer Maria Rilken runonsäettä, joka kuvaa hyvin tämän teoksen teemaa. Joistain asioista ei vain voi, syystä tai toisesta puhua. Toinen runoilija, jota kirjoittaja lainaa ennen kuin aloittaa tarinasa on Pablo Nerudaa:

Jos joka päivä / putoaa joka yöhön /on kaivo / johon kirkkaus on suljettu.

On käytävä istumaan /varjon kaivon reunalle /ja ongittava pudonnutta valoa / kärsivällisesti.  - Pablo Neruda. "Si cada dia cae" kokoelmasta El Mar y las Campanas. Suomentanut Pentti Saaritsa.

Ariana Neumanin tarina isänsä sodan salaisuuksista on tarina, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Tsekkoslovakiaan ja Saksaan. Se on tarina holokaustin varjossa elävästä miehestä ja hänen perheestään. Ensisijaisesti näen kuitenkin tämän tarinan sukututkimuksellisena teoksena. Miten vaikeaa on löytää "liha luiden päälle", merkitykset nimettömille henkilöille valokuvissa, jälkeenjääneiden papereiden merkitykset. Arianalle suvun historiaan oli myös matka "isän tuntemiseen".

Pablo Nerudan ja Rainer Maria Rilken runot ovat symboleja sille etsinnälle ja tietojen keräämiselle, joihin kirjailija ryhtyi isänsä kuoleman jälkeen. Isänsä, joka ei koskaan kertonut tarinoita menneisyydestään, ei valottanut sukuhistoriaansa. Pysäyttävä löytö lapsuudessa, saa selvityksen vasta  isän jälkeenjättämistä papereista, jotka vievät kirjoittajan halki menneisyyden tutustumaan sukulaisiin, joista ei ollut kuullutkaan.

"Keskimmäisellä hyllyllä isän lasikaapissa, kultaisilla kerubeilla ja punaisella emalilla koristellun hienon taskukellon ja rintapieleen kiinnitettävän timanttikoristeisen koppakuoriaiskellon välissä lepäsi hyvin yksinkertainen sileä kultakello, joka oli aina ollut minusta tylsä. Se ei tehnyt mitään. Se ei soittanut musiikkia. Se ei kilahtanut tunnin ja puolen tunnin merkiksi. Siinä ei ollut yhtäkään jännittävää  tai ihastuttavaa komplikaatiota. Se ei ollut kaunis, herkkä eikä koristeellinen. Minä kysyin isältä, miksi hän piti siitä. Hän vastasi sen olevan tarkka ja mainitsi oman isänsä. "Oliko se minun isoisäni kello?" minun on täytynyt kysä. "Ei", hän vastasi, "minä ostin sen, koska minulle tuli siitä mieleen hänen kellonsa." 

Tarina, vaikka kertookin sodanaikaisesta euroopasta alkaa kuitenkin Venezuelassa. Kaiken kaikkiaan kiintoisa, hieman erilainen näkökulma holokaustiin. 

...

Muualla blogeissa:

Anun ihmeelliset matkat Anu löysi teoksen "pihvin" päähenkilön muuntautumisesta toiseksi ja pääsystä Berliiniin.

Itselleni tämän teoksen pihvi oli yhtymäkohdat omaan elämääni, toisin sanoen mainita yliliikkuvuudesta.

"Tunnistan hänen kätensä, pitkä sormet ja niiden otteen. Hansin tapa pidellä esineitä näytti usein muiden mielestä kömpelöltä. Hänellä oli yliliikkuvat nivelet, joten se oli hänelle täysin luonnollista. Minä tiedän sen, koska minullakin on yliliikkuvat nivlet. Kolmella lapsellani samoin kuin Hansilla ja minulla, on nivelet, jotka kääntyvät tavallista enemmän. Myös pitelemme esineitä oudosti. Sellaiset asiat kuin pyörällä ajo, pallon sieppaaminen ilmasta, kynän piteleminen, kehon asetteleminen tuoliin --- ---  lasteni alakoulun opettajat huomauttivat siitä meille ja suosittelivat harjoitteita, joilla parantaa heidän motorisia taitojaan. --- ---- perinnölliseen yliliikkuvuuteen liittyvään vaivaan nimeltä dyspraksia."

---

Tällä saan kirjallisessa maailmanvalloituksessani valloitettua Venezuelan.

Timo Valtakoski: Sukuni suuri tarina!

Timo Valtakoski

Sukuni suuri tarina

Elvi ja Aku Valtakosken kirjeenvaihto vuodelta 1918

370 + 3 s.

"Tämä on rakkaustarina, tarina äkkirakastumisesta, uskollisuudesta, luottamuksesta ja voimakkaasta elämisen halusta ja uskosta tulevaisuuteen." 

Näin kirjoittaa Timo Valtakoski prologissaan isovanhempiensa tarinaa. Se on myös Valtakosken suvun syntytarina, sillä Aku Valtakoski, aikaisemmin Wallenius muutti ja suojasi nimensä vuonna 1906, jolloin monet suomalaistivat nimensä. Tämä kirjeenvaihto on myös suomalaisen työväen historiaa ja alkuperäinen kirjeenvaihto onkin talletettuna Työväen arkistossa.

Löysin tämän kirjan kirpputorilta, kuten niin monet muutkin kirjani. Suhtaudun yleensä hieman varauksellisesti julkaistuihin todellisiin kirjeenvaihtoihin, ne on niin henkilökohtaisia olletikin sitten historiallisestikin merkittäviä. Ja kun lisäksi tiedän kirjoittajan, kuka hän on ja niin päin pois. Minua kuitenkin kiinnostaa sukututkimus ja historia yleensä ja tässä teoksessa kiinnostustani lisäsi nimi Wallenius, sillä suvussani on Walleniuksia. Löytäisinkö tästä kirjasta jonkin yhdistävän tekijän sukuuni? No, en löytänyt. Tästä huolimatta tämä oli kiinnostava ja koskettava kirja. Kuinka toisin voisi ollakaan. Niin syvästi kipunoivat tunteet kahden nuoren välillä, niin sydämen pohjia raastavasti kipunoi tunteet punaisten ja valkoisten välillä vuonna 1918, niin raastavasti että niiden kaiku kuuluu vielä meidän vuosituhannelle.

Elämän neuvoja ja adeknootteja:

Rakkaus ei ole leikkiä!
Nälkä on paha vieras.
Älä ole murheellinen sillä se ei ole terveellistä

Sattuva sana:
Verikylvö

Naisten kaunistus:
hämähäkkisukat

Outo sana:
Trykfeeli?

Lauseyhteydestä sen joten kuten ymmärrän, mutta muuten on ihan outo ja ennen kuulematon tämä sana, lieneekö murretta vai mistä lie juontunee moinen vierasperäinen sana muuten suomalaisessa kirjeenvaihdossa.